keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Repa Repo

Tämän Repolaisen idea syntyi, kun näin hyvän ystäväni Samun 15 vuotiaana tekemän ketun. Nimeltänsä Viiru Repolainen. Samu teki Viirun rättikässässä koulussa ja kaava on otettu jostain ikivanhasta käsityölehdestä. Oli muuten ainoa poika rättikässäryhmässä. Tässä alla tämä SamunViiru Repolainen:

Viiru Repolainen, tehnyt 15v Samu-Mikael

Ihastuin oitis Viiruun. Piirsin kaavat ja tein yhden version minäkin fleecestä, mutta materiaalina se ei ollut hyvä. Otin nyt kaavat uudelleen esiin lähes kahden vuoden jälkeen ja tein Repa Repon pitkäkarvaisena keinoturkiksesta. 




Repa jatkaa tätä pehmosarjaani. Seuraavaksi tuleekin muita eläimiä, kunhan silmät saadaan nettikaupasta.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Kolme kaverusta

Nalleporukan kolme kaverusta tulevat tässä.


Tummat oli niin vaikea kuvata valkoista lunta vasten, mutta eiköhän tästä selvitä.


Muistelin, että muutamia vuosia sitten tein nalleja urakalla. Niitä on niin ihana tehdä ja aina oli kokeiltava minkälaisia mistäkin materiaalista syntyy. Antiikkinallen kaavoilla tein reproja, ja lapsille leikin kestäviä tavallisia halinalleja. Satu-Helmi kumppaneineen innosti tekemään myös nämä vielä nimettömät kaverit. Kaikki turvallisia leikittäviä.



Ylläoleva ruskea nalle on n. 50cm ja melko kookas. Karva muistuttaa minkkiä ja on melko kiiltävää. 



Harmaat kaverukset ovat hieman pienempiä. Kyllä heillä nenätkin on, mutta kuvassa jotenkin jäänyt karvojen alle piiloon. Nuo silmät on turhan pyöreitä ja antavat hämmästynyttä ilmettä. 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Pikku-Rekku

Ensin suuret kiitokset kaikille blogisystävilleni niistä mieltälämmittävistä, upeista, ihanista, mahtavista kehuista mäyräkoiristani. Olen niin otettu niin otettu, ja ihan rottingilla  tässä Karkin kanssa. KIITOS!

Olipa helppoa ommella jälleen fleecestä noiden mäyräkoirien jälkeen. Haljasnahkajäljitelmän toinen puoli kun on karvaa niin se oli melkoisen vaikeaa ommella. Ja niiden täyttäminen on sellaista työtä, ettei oikein nivelrikkoiset sormet kestä.


Pikku-Rekun kaava on ihan omaa tuotantoa, kun yritin tehdä isokuonoista koiraa. Luppakorvineen tietysti.


(Kukaan ei tietenkään huomaa tuota virhettä, kun toinen silmä on ylempänä kuin toinen!)




perjantai 17. tammikuuta 2014

KARKKI ja sen kaverit


Kauan sitten löysin joltain japanilaiselta sivulta mäyräkoiran kaavat. Hirveän monimutkaiset, joten jäivät odottelemaan parempaa inspiraatiota. 


Olin kyläilemässä vannoutuneen mäykkyihmisen, Nettimartan (nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi) luona ja hänellä oli aivan ihana haljasnahasta tehty mäyräkoira-ovistoppari. Ja tietysti aivan ihanat koirapojat Myrsky ja Tuisku (myrskytuisku.blogspot.fi).  Siitä se lähti.


Muokkasin kolmet kaavat ja tein niitä yhdistelemällä oman näkemykseni mäyräkoiran anatomiasta.


Aivan sattumalta löysin myös haljasnahkaa keinotekoisena. Kankaassa on turkisjäljitelmää toinen puoli, joten ompelu oli mahdollisimman hankalaa, kun se oli tehtävä karvaisen kankaan päältä.


Minusta näistä veikoista tuli kyllä aika kivoja. Vielä jäi kangasta, joten ehkäpä teen näitä lisää.

Karkki ei tykkää yhtään kylmästä. Voiko koira enempää palella, silmätkin häikäistyvät auringosta ja sisällä olisi kivempaa!!

tiistai 14. tammikuuta 2014

VALMIS!

Tässä on kokeilmani! VALMIINA tai melkein valmiina. Keräsin vain nukkesivut, en vaatesivuja. 


Tuosta Kristiina Hautalasta paperinuket alkoivat Apu-lehdessä v. 1968.  Minun keräykseni alkoi vahingossa. Löysin vanhan paperinukkeni ullakolta ja seassa oli myös näitä Apu-nukkeja. Sitten löysin huuto.netistä lisää ja lisää ja lisää. Tämä oli vuonna 2007. 


Seuraavana vuonna juhlittiin Rauni Palosen piirtämien nukkien 40 vuotisjuhlia ja samana vuonna julkaistiin Tähdet arkilla -kirja, mikä selvittää piirrosten taustoja ja historiaa. Myös juhlanäyttely avattiin lokakuussa 2008 Helsingissä Lasipalatsissa.

Keräilijöitä oli monia ja hinnat netissä nousivat joskus useisiin kymppeihin. Mitä harvemmin myynnissä joku  nukke oli, sen kalliimpi hinta. Muistelen, että kallein minkä näin oli liki 100e.


Tuossa se on yllä, se vihon viimeinen puuttunut nukke. Metsästin sitä melkoisen tovin, välillä ahkerammin ja välillä meni yli vuosikin, etten muistanut koko kokoelmaa.

Nyt siis minun kokoelmassani ovat kaikki nuket vuodesta 1968 vuoteen 1998!!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Satu-Helmi


Löysin vaaleanpunaista keinoturkista paikallisesta kaupasta. Näin syntyi Satu-Helmi. Satu-Helmi on n. 40cm ja tuhdisti pinkki, myös jalan pohjat.



Tämän nallen kaava on sama millä tein aiemmat ruudulliset. Kaava näköjään pääsee oikeuksiinsa paremmin pörröisestä kankaasta. 

Seuraavaksi taitaakin tulla koiria!

PS: Satu-Helmi ja pojat ovatkin matkalla jo uusiin koteihin. Toivottavasti pikku-saajat pitävät pehmokavereistaan.

torstai 9. tammikuuta 2014

Jalmari, Elmeri ja Kasperi

Kuvien latausongelmien jälkeen sain vihdoin kuvat ladattua. Selainongelma oli syynä tällä kertaa.

Sain ihanaa ruutukangasta paikallisesta Savi-Heinäpuodista ja ilmiselvästi se oli tarkoitettu nallen tekoon.


Tumma Jalmarin tein keinoturkiksesta. 


 Nallen kaavoja on tuhansittain netissä ja olen kerännyt jo aikaisemmin mapillisen, mutta sitä kivointa, lempimallia ei vaan tahdo löytyä. Näissäkin ruudullisissa Elmerissä ja Kasperissa on englantilainen malli ja nuo ohuehkot jäsenet ei oikein ole mieleeni.


Jalmari olisi muuten malliltaan ok, mutta kasvoissa nenä on paksuhko.





Kaikki kaverukset ovat isohkoja n. 45cm. 

lauantai 4. tammikuuta 2014

Omenankukkia ja kalloja

Ajelin tylsänä sadepäivänä kauppaan. Mieleeni tuli idea tyynystä, mihin ompelisin kohollaan olevia fleecekukkia. Keväinen, aurinkoinen kukkakimppu.


 
Tyynyt ovat kokonaan fleecestä, värit niitä mitä löytyi kotoa. Ylimmäisen vauvan vaaleanpunaiset omenankukat kuvassa liian haaleita samoin kuin muutkin värit.
 

 
Näitä teen vielä erilaisia eri kukin.
 

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille !

Joku sanoi, että kun eläkkeelle jäät, aika katoaa, viikot vilistää ja aina on kiire. KYLLÄ! Näin juuri tapahtui puolen vuoden kokemuksella. Miten ihmeessä olen ehtinyt käydä töissä ja ajaa päivittäin 150 km työmatkoja.
Joitain menoja täytyy aikatauluttaa, jotta ehtisi. Aivan hassua. Katsotaan tuoko tämä vuosi helpotusta.

Vanhentamispuuskassani vanhensin ripustuskoukkuja. Aluksi alekorista löydetyt näyttivät tältä:

 
Krakleerattuna:
 

Nuo naurettavat rekvisiitat laitoin tuohon lähinnä mittasuhteiden takia.






 
Jos ihmettelet miksi meillä roikkuu ripustuskoukut talon seinässä ulkona, niin selitys on yksinkertainen: VALON. Näinä sadepäivinä ei kuvaaminen tahdon onnistua missään muualla.