keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

He-ei muumiii


Hellepäivinä oli kiva istua sisällä viileässä ompelemassa. Löysin varastoistani muumikangasta ja leikkelin palat, mitkä sitten reunustin ihan tavallisesti suikaleilla. 


Voi miten ujostellen hän katsoo!


Tämä on yksi suosikkikuvista!


Hieman jouduin kuvia rajaamaan, mutta muuten kangas ei olisi riittänyt. 


Tämä kesämuumikangas on yksi onnistuneimmista minun mielestäni.  Jaksan ihailla Tove Janssonin kykyä yhdellä viivalla saada muumille upeita ilmeitä ja tunnetiloja.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Nukkeleikkejä

Hellettä pakoon sisälle ompelemaan nuken vaatteita. Olen kerännyt Dollytexin nukkeja vanhoja ja uusia. En ole laskenut montako niitä on, mutta muutamalle oli tarpeen ommella leningit.


Yritin saada mekkoihinkin tuota 50-luvun henkeä, kun nuketkin ovat suunnilleen siltä ajalta. 


Käytin tilkkuja ja nauhan pätkiä, mitkä aina kertyy. Niinhän ennenkin tehtiin. Ei saanut mitään isoja kangaspaloja käyttää, kun niillä saattoi olla tärkeämpääkin käyttöä.  



Pikku ARI-nuketkin saivat uudet vaatteet. Alakuvassa näkyy kattaus, minkä posliiniastiat maalasin muutama vuosi sitten. 


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Pellavaista


Kesällä kun saunomme paljon sain idean tehdä laudeliinoja. Valitsin pellavaa tietenkin ja koristeeksi pellavapitsiä ja aplikaatioita.


Tykkään kovin näistä virolaisista pellavakankaista. Niissä on sellaista vanhanajan tunnelmaa ja usein yhdistettynä myös värejä somisteena. 



Tein kolmesta erilaisesta kuosista ja reilun kokoisia, jotta vähän tukevampikin takamus sopii hyvin.



Aluksi ajattelin koristeeksi 5cm leveää upeaa pellavapitsiä, mutta kyllä niistä olisi tullut varsin yltiöromanttisia,joten tyydyin hieman pelkistetympiin malleihin.


Kiva oli tehdä näitä nopeita (?) ompeluksia pitkästä aikaa. 

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pikku-nuket

Oikeastaan kaikki alkoi mansikoista. Matkalla ystävien mökille poikkesin tutkailemaan mansikkatilannetta Suttisen tilalle Laitikkalaan. Mansikoita sain, vaikka oli unohtua, sillä myymälän yläkerran lahjapuodissa oli myynnissä aivan ihania Kangasalalaisen Gepetto-firman nukkekotikalusteita, Ja parasta ne saisi koota, maalata itse!


Joskus nuorena 50-60-luvulla tulivat Ari-tehtaan pikku-nuket ja niitähän oli minullakin. Minihameen olen "tehnyt" alle 10 vuotiaana.


Sittemmin tuli nukkekotiharrastus. Tein kaksi nukkekotia, tosi ison ja pienen. Molemmat myin pois. Budapestin antiikkitorilta löysin vanhan makuuhuoneen kaluston ja nukkekotina toimii nyt lasivitriini, mihin kalusteet sopivat hyvin.


Sinne tämä uusi kehtokin löysi paikkansa. Kehdossa nukkuu pieni posliinivauva. Ompelin vuodevaatteet ja tikkasin täkin. 


Katsellessani nukkekotivitriiniäni löysin muutamia pikku-nukkeja ilman vaatteita. Sain innostuksen niiden vaatettamiseen. Siitä myöhemmin.

Muistan hyvin, kuin tärkeitä nämä pikku-nuket olivat silloin ennen. Oltiin saatu muovisia isoja nukkeja, mutta pienet olivat uusia. Ari-tehdas on tuottanut paljon nukkeja myös Suomeen ja niitä on melko paljon huutoneteissä myynnissä.

Olen kiinnostunut löytämään allaolevan neekerinuken näköisen nuken ja myös ns. paperinkeräysnuken, tummahipiäisen. Jos tiedät, ota yhteyttä vaikka kommenttien kautta tai vekkim@gmail.com.


50-luvun pikku-nukke, ja hänellä n. 7 vuotiaana tekemäni "mekko".


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Sammakoita ja kuka?


Sammakoita tuli lisää, mutta mikä örkki tuli mukana? 


Ei ole kissa, ei koira, ei pupu, ei kana, vaan kuka?


torstai 10. heinäkuuta 2014

Kvaak kvaak


Näin sammakkokukkaron virkattuna netissä, mutta virkkaamaan en oikein pysty kipeillä sormilla. Olin jo lähdössä kaikesta huolimatta ostamaan lankaa, kun ystäväni sen sanoi. tee kankaasta! Niin tietysti kankaasta.


Ja minähän tein lempikankaastani fleecestä. 


Minusta tälle tuli onnellisen sammakon ilme. 


kvaak kvaak !

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Heinäkuun talvipalttoo

Kirjastomme poistomyynti on aina kuulunut ohjelmaani ja sieltä on kannettu jos minkälaista aarretta. Sanottakoon, että kuntamme pikku-kirjasto on todella aarre. Sieltä jos ei hakemaansa löydä, saa ihmetellä.

Tällä kertaa otin mukaani Suuri Käsityölehti-vuosikerran 2012 yhdellä eurolla. Ja heti löytyi oikein kivan näköinen Ritva Fallan suunnittelema takki. En ole vuosikymmeniin ommellut vaatteita, enkä varmaan enää osaisikaan. Houkutus oli niin suuri, että päätin kokeilla.


Onneksi tuo mainio kangaskauppa Kangastukku (.com) on tuossa lähellä ja heillä hyvät valikoimat. Sain tarvikkeet. Ja ompeluohjetta tavaamaan. Todella tavaamaan, sillä ohje oli niin ylimalkainen, ettei siitä millään tahtonut selvää ottaa. Jo kankaalle kaavojen asetteluohje oli ylimalkainen ja toteutettuna liki metri olisi mennyt hukkaan kangasta. Onneksi selvisin tehtävästä, mutta pohdittavaa oli runsain mitoin.  


Takki syntyi ja olen kovin tyytyväinen lopputulokseen. Mielissäni myös, että tein! Koko on hieman iso. En osannut ottaa huomioon, että tässä mitoitus oli kohdillaan, kun yleensä nykyään kokonumerot on mitä tahansa.





Takin väri oikeasti olisi ehkä näiden kahden kuvan väliltä. Eli enemmän luumu kuin tuo ylläoleva aniliini. Muutin mallia sen verran, että vuori ja vetoketju minun takissa on mustat.


Kiva oli tehdä ja sadepäivät kuluivat oikein mukavasti. Olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka helppo tuota ulkoilukangassta oli ommella ja välissä oleva vanu ei yhtään tehnyt sitä hankalammaksi. 



keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kukkaketo, Ei Ikinä Enää -peitto

Pitkästä aikaa otin ompelukoneen esille. Olin löytänyt aivan ihanan peittomallin Ulla's Quilt World (blogspot.fi) sivuilta ja ihastuin. Mutta syntyi EI IKINÄ ENÄÄ -peitto.



Tässä työssä, kuten kohdallani aina, on aloitettava tekniikan opettelusta ja vasta sitten muuhun. Olin aiemmin saanut Tilkkulehden no. 3/2013 ja muistin, että siinä neuvoivat Tilkkuviilari Tiina ja Töölön Tikkaaja Soile loistavin ohjein kuinka hirsimökkiä tehdään. Niistä ohjeista suuri kiitos, olivat todella tarpeen. Elämäni ensimmäinen hirsimökki-blokki syntyi.


Aplikaatioita puuvillakankailla en myöskään juurikaan ole tehnyt. Ja ....


tein kaiken juuri väärässä järjestyksessä. Eli ensi leikkasin kukat, vapaatikkauksella ompelin heteet, liimasin tukikankaalle, leikkasin irti ja aplikaatio-ompeleella ompelin kiinni. Voi vakuuttaa, ettei mikään ole ollut vaikeampaa! Pyöritin tuota 120x160 senttistä peittoa kukan terälehtien mukaan yksitellen! Jälkeen päin sain opastusta Eija K:lta, kuinka oikeaoppisesti olisi pitänyt tehdä.


Niin optimisti olin aloittaessani, että kun blokkeja kertyi ja kertyi, niin tein toisenkin peiton. Tai luulin, että tekisin. En tee. Tämä sininen jäi vaiheeseen, jonka luultavasti joskus hamassa tulevaisuudessa kaivan esiin ja ihmettelen, kuinka tuollaistakin on tullut aloitettua!


Samasta blogista sain idean Quilts Japan -lehteen ja tilasen sen. Ihania malleja ja perusteelliset ohjeetkin.