torstai 21. syyskuuta 2017

Puustapudonneen oloinen

Terveyteni tahtoo pistää kapuloita rattaaseen, mutta en ole huomaavanikaan.
Yritän ottaa rauhallisesti.

Kuvalla ei ole mitään tekemistä käsitöiden kanssa, mutta kuvastanee oloani hyvin.
Otin kuvan lähes antiikkisella nokialaisellani viime viikonloppuna.
Aamuvarhaisen tunnelma oli lähes maaginen.

Tällä kuvallakaan ei ole mitään tekemistä käsitöiden kanssa. Symboloikoon tämä vahvaa elämää vahvoilla otteilla jatkuen.
Hirvisonni, arviolta n. 7-8vuotias oli piipahtanut lähellä. Kuvan otti riistakamera, jonka omistaa hyvä ystäväni.

Huomenna odotan Kalevala Cal-projektiin lisää tekemistä.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Kalevala etenee



KÄTKETTY AURINKO, osa 4

”Louhi, Pohjolan emäntä [...]

Kätki kuun kumottamasta 
kirjarintahan kivehen, 
lauloi päivän paistamasta 
vuorehen teräksisehen.”
(Kalevala, runo 47)


ISO TAMMI, maailmanpuu, osa 5

Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä.
Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi:
piätti pilvet juoksemasta,
hattarat hasertamasta,
päivän peitti paistamasta,
kuuhuen kumottamasta.
(Kalevala, runo 2, 81-88)


POHJAN AKKA, osa 6

"Vielä mä tuohon mutkan muistan,
mutkan muistan, keinon keksin
kynnöllesi, kylvöllesi,
karjoillesi, kasvuillesi,
kuillesi kumottaville,
päivillesi paistaville...
(Kalevala, runo 43, 307-312)



Tähän asti olen edennyt virkkauksessa. Työn alla on osa 7 lieto Lemminkäinen. Alla nämä ruudut valmiina.


Ruutuja virkataan ilmestymisjärjestyksessä ja niitä tulee yhteensä 24 kpl. Viimeiset marras-joulukuussa.
Olen niin kovin virkannut, että kaikki muu on jäänyt. Innostuin myös kaivamaan Kalevala-kirjan esille ja selailin sitä lumomaailmaa.

Hyvää viikonloppua!


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kalevala uusin silmin

Suomi 100-juhlan merkeissä on julkaisu Kalevala Cal -peittovirkkausprojekti. Projektiin kutsuttuja suunnittelijoita on useita.   http://www.arteeni.fi/kalevalacal  sivuilta löytyy kaikki ohjeet, videot, tiedot, suunnittelijat jnejne.
Presidenttiparillekin peitot käytiin luovuttamassa.

Hurahdin täysin näihin upeisiin blokkeihin vai ruutuihin, jotka virkattu kalevalan henkeen ja maailman synnyn järjestyksessä virkkauskin eteenee.


ILMATAR alkaa sarjan. Osa 1
Olipa impi, ilman tyttö,
kave luonnotar korea.
Piti viikoista pyhyyttä,
iän kaiken impeyttä
ilman pitkillä pihoilla,
tasaisilla tanterilla. 
1. runo / 111-116




SOTKAN PESÄ, osa 2


Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.

(1. runo, 207 - 212)

Kullankeltaiset munat, rautamuna keskellä.
.


MAAILMAN SYNTY, osa 3


Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen, meren aaltojen ajaikse;
karskahti munat muruiksi,
katkieli kappaleiksi.
(1. runo, 223 - 228)

Tätä blokkia en ole vielä ehtinyt tehdä. Kuvan lainasin sivustoilta.


Tästä jatkuu. Maailma syntyy munan kuorten sirpaleista. Blokkeja julkaistaan vähitellen uusia.  Olen jälkijunassa virkkauksissani, mutta onneksi ohjeet ja opastusvideot löytyvät sivuilta. Tällä hetkellä lienee 4 tai 5 valmiina.

Aivan ihana idea. Koulun pilaaman Kalevala-kauhun jälkeen opiskellessani kirjallisuuden historiaa löysin Kalevalan uudelleen. Rakastuin. Olispa hienoa jos runot saisi jotenkin liitettyä peittoon, mutta lienee mahdotonta.




keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Keijutalo

Pitkään tämä projekti iti mielessäni sen jälkeen kun Sonja Lumme aamutv:ssä ideaa esitteli.
Aineita löytyi meidän niin superparhaasta Savi-Heinäpuodista (https://www.facebook.com/SaviHeinaPuoti/?fref=ts) . Puoti on todellinen helmi meille käsintekeville

Talot päällystin kiviseinää muistuttavalla servetillä, katot pellavahuopaa.

Kolme keijua tein Fimo-massasta ja pienet hiiret ostin puodista.

Ja sitten iski flunssa ja kaatoi petiin. Talon piha jäi kesken ja odottanee ensi kesää.

torstai 31. elokuuta 2017

Kyllä sinistyy

Mielenkiinnolla olen seurannut sinisten tomaattieni vaiheita. Nyt ollaan likimain valmiita.  Tomaatit eivät vaan punastu. Sinisiä ne kyllä ovat. Makua en ole vielä päässyt maistamaan, koska ovat raakoja.

Otin muutaman pimeään kaappiin sisälle kypsymään. Saa nähdä tuleeko niistä mitään. Mummu aikoinaan kypsytti vihreät tomaatit juuri näin.

Yllä kypsiä mustia kirsikkatomaatteja. Mustia en noista kyllä saa, mutta maku on herkullinen.

Tämä sadekesä on pilannut kurkkuni ja myös osin tomaattien kasvatuksen. Olisko yritettävä ensi vuonna uudemman kerran.


lauantai 26. elokuuta 2017

Ruusukukkaroita ja mattoa

Olen mainoksen uhri. Lankesin vastoin periaatteitani kiinalaisen tavaratalon houkutuksiin. Tilasin muutamia kukkaron kehyksiä kokeeksi ja olihan se kokemus. Jokainen ostos kun tuli eri postituksena. Vajaan kämmenen kokoinen paketti oli haettavissa postissa, toinen tuli viikkoa myöhemmin postilaatikkoon, kolmas taas siitä viikkoa myöhemmin postilaatikkoon jne.
Voi olla, että jotain tilauksessani meni pieleen, mutta oli meillä hauskaa.

Virkkasin muurarinlangasta pussin, minkä ompelin kehykseen.

Ja kun innostuu niin siinä käy aina niin, että tuleekin tehtyä useita. Ruusukehyksiä on jonossa, välillä kudon mattoa

... ja sitten taas virkataan...

Värit valikoituivat ihan sen mukaan mitä lankoja oli tarjolla, kehykset samoin. Kivasti tulikin yhteen sopivia ihan vahingossa.

Hyvää viikonloppua!


tiistai 22. elokuuta 2017

Tonttutehtaalta terveisiä

Näyttää siltä, että joka vuosi aloitan aina aikaisemmin ja aikaisemmin tonttujen teon. Tänä vuonna tein jo toukokuulla kropat ja viimeistelin pikku hilja vaihe vaiheelta.

Tein erikokoisia ja erilaisia muutenkin. Aina samojen teko on tylsää.


Näissä pienemmissä parta ja hiukset on lampaan huovutusvillaa, muilla aitoa lampaannahkaa.
Kyllä se joulu tulee ja jos entiset merkit paikkansa pitää niin hupsista vaan ja ollaankin joulukuussa.

Mutta vielä on kesä, joten nauttikaamme siitä.



torstai 17. elokuuta 2017

Virkattu kukkaro

Monet ovat virkanneet kivoja kukkaroita. Innostuin minäkin, kun ALEsta löytyi muurauslankaakin sopivasti. Mekanismikin löytyi kotoa.

Virkkasin pussin, minkä sitten ompelemalla kiinnitin mekanismiin. Helmet kiinnitin viimeisenä.
Tähän koekappaleeseen en vuoria laittanut, mutta ehkä se olisi ihan mukava juttu näin valkoisessa.





sunnuntai 13. elokuuta 2017

Käsityön ilo

Vuokko Lyytinen, monivuotinen opettaja ja apulaisrehtori Riihimäen kansalaisopistossa avasi upean näyttelynsä Riihimäen kirjastossa. Näyttely on koottu Larin Parasken hengessä ja Suomen 100-vuotisjuhlan merkeissä kierrätystäkin ajatellen.


(kuvat yllä näyttelyn esittelystä)

"Satulinnut"
villakirjontaa
"Lennä lintu, kiiä korppi,
hoitamaa huoliain,
kantamaa kaijojain!"


villakirjontaa, käsinkudottu villakangas
"Siinä kukkuos, käkönen, helkyttele, hitarinta,
hoiloa, hopearinta, tinarinta, riukuttele!
kuku illoin, kuku aamuin, kerran keskipäivälläki,
ihanoiksi ilmojani, mieluisiksi metsiäni,
rahaisiksi rantojani, viljaisiksi vieriäni!"

perinteinen villakirjontapeitto, malli 1800-luvulta Karstulasta
"Meill on metsät mettä täynnä,
puun juuret punaista oltta,
ahot täynnä astioini.
Meill on rauniot rahhoi, kiven juuret kiiltävii"

Vienankarjalainen pukeutuminen 2015
Puku valmistettu Soja Murron ohjeiden mukaan
"Kuku, kultainen käkönen, Tinarinta riksuttele,
helskytä hopiarinta! Se käk on miun käkkein,
mitä kukkuu kuulusast, mikä lauloo leppiäst"!


Matto kengänkorkotekniikalla
Suomen armeijan vanhoista filteistä
"Minä kylvän kyyhättelen luojan sormien lomitse,
käen kautta kaikkivallan tälle maalle kasvavalle, ahollen ylenevälle"
Näyttelyn yhteydessä on mahdollisuus osallistua Suomi 100 -ryhmätyöhön. Työhön voi ommella oman "korkonsa". Työ on hyväksytty 2017 satavuotisohjelmaan.

Näyttelyyn liittyy osa, missä esitellään kansallispukuun liittyvien osien käsityötaitoa. Aivan uskomattoman hienoa taidekäsityötä. Laitan kuvia oheen, niistä voitte ihailla todellista taitoa, mistä voimme vain haaveilla. 



Nurjatonta kirjontaa

Kerrassaan hieno näyttely. Perinteitä, kierrätysta, taidetta, taitoa, kauneutta. En saanut tähän koottua kuin pienen raapaisun näyttelyn omasta mielestäni mielenkiintoisemmista töistä.

Tekstit lainattu näyttelyesitteistä ja Vuokko Lyytisen cv:stä. Kuvat Vekin.



maanantai 7. elokuuta 2017

Ite-Taiteilija Jussi

Toipilaana piipahdin vähän tuulettumassa lähikaupungissa. Paikallisessa kirjastossa on todella mielenkiintoinen näyttely mitä katsomaan lähden (siitä myöhemmin). Törmäsin matkallani tuttavaan, Jussiin, jonka äiti on hoitanut minua 50-luvulla ennen kouluunmenoa. Muistan mamman hyvin. Hän kutoi ihania mattoja metrikaupalla, lauloi ja puhui suomea hassusti, inkeriläinen kun oli.

Jussi kutsui minut katsomaan käsitöitään. Ja kyllä oli katseltavaa, ihania puuveistoksia hyllyt täynnä. Hän kertoi, että tämä veistäminen on hänen rakas harrastus, myyntiin ei niinkään mene jo monimutkaisten verotus- ym. takia.

Jokainen yksityiskohta on käsin veistetty. Viimeistelynä maalattu. Jussi kertoi, että leppä on hyvää veistopuuta, koivussa puukko vaan tylsyy, sanoi.



Karhuemo puuvalmiina, väritystä odottamassa.

Jussi kertoi, että tämä pöllötyö on hänen ensimmäisiä töitään. Se oli kaunis keittiön keltatiilistä seinää vasten. Tosi hieno työ.

Hän on Kalle. Kalle asusteli Hauhonselän mökillä ja kesyyntyi syömään kädestä. Jussi veisti hänet muistoksi kotipihaan.

Hyviä veistoja ja inspiraatiota Jussille, kiitos että sain käydä.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Fairy garden

Aamu tv:ssä Sonja Lumme esitteli Fairy garden -askartelua. Aivan ihania juttuja ja tietysti innostuin heti. Kaivoin kaikki Fimo-massat esiin ja keijuja tekemään. Keijun koti oli Sonjalla aiheena. Hän oli itse askarrellut keijut ja eläimiä ym. omiin töihinsä. Tosi kauniita kaikki.

Kaikki nämä kuvat olen poiminut Pinterestistä. Monet ovat tehneet myös sisällä kasvavia gardeneita ja sehän käy hyvin, kun on vettäpitävä pohja. Näissä kaikissa on käytetty eläviä kasveja.


Monet ovat rakentaneet myös omalle pihalleen esim. kaadetun puun kantoon ihania peikkomajoja ja lintujen kotoja.

Minun oli siirrettävä tekemisiä, kun terveys yhtäkkiä ilmoitti, että nyt on mentävä sairaalaan saamaan hoitoa. Mutta kyllä minä vielä...