perjantai 9. helmikuuta 2018

Milou-Palmer-sukat; vaikeuksien jälkeen

Voihan silmukointi! Viisi tuntia tein, purkasin, vaihdoin lankaa, ostin uutta, purkasin, kiroilin, ja olin heittää työn huitsin nevadaan noin kymmenen kertaa.
Tekniikka näin puolikaihisilla silmillä ei oikein ottanut pelatakseen. Vaihdoin suurennuslasit silmiin ja paksumman langan ja sain sitten siedettävän lopputuloksen.

Kyllä oli vaikeaa saada siistiä jälkeä aikiseksi. Joku osaava sanoi, että harjoitus tekee mestarin. No tekee tekee, kunhan pääsis edes niin pitkälle, että voi harjotella.
Vielä on kolme sukkaa odottamassa ja tämän yhdenkin silmukoititappeluun meni lähes viikko!
Ehkä en enää silmukoi tämän jälkeen.


13 kommenttia:

  1. Hyvät niistä tuli, kannatti ahertaa! Ihanat värit.

    VastaaPoista
  2. Kivat sukat ja seuraavat ovat varmasti helpompi tehdä, kun olet ensimmäiset harjoitellut:)

    VastaaPoista
  3. Joskus tuo luomistyö ottaa koville mutta hieno on lopputulos!!

    VastaaPoista
  4. Voi kun minä asuisin lähempänä niin tulisin sinulle kaveriksi silmukoimaan. Minusta se on mukavaa puuhaa. Kyllä sinäkin siitä vielä innostut nyt kun olet alkuhankaluudet selättänyt.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Sude, apu olisi todella tervetullutta.

    VastaaPoista
  6. Kaunista on, kannattaa olla ylpeä tuloksista!

    VastaaPoista
  7. Suloinen pörröturkki koristaa nyt sukkaa. Mahdollisen kaihin selättämistä leikkauksella suosittelen.

    VastaaPoista
  8. Olet ollut sitkeä silmukoija. Muista, että ensimmäinen sukka on vaikein. Kaunista jälkeä.

    VastaaPoista
  9. Hienot sukat . Kommentoin tossa edellistä postausta silmukoinnista ja vierailusta blogiisi . Hyvää ystävänpäivää.

    VastaaPoista
  10. Kauniita sukkia olet tikutellut.
    Minusta ei kyllä tule kuin kahden piston silmukoija. Muutaman kerran kokeillut. Niin työlästä, jälki tulee mitä tulee, enkä tykkää kun tulee paksumpi kohta työhön. Olikohan siinä tarpeeksi syitä :)

    VastaaPoista
  11. Voi sitä luomisen tuskaa, mutta lopputulos on sen arvoinen.

    VastaaPoista