tiistai 26. kesäkuuta 2018

Vanha virkkausprojekti

Sadepäivänä siivoilin kaappeja ja käsiini osui vanha muovikassi. Se nyssäkkä on kulkenut kaapista kaappiin. Kerran hain jo roskista pois, kun katuminen iski.

1960-luvulla oli suuri muoti virkata sängynpeittoja. Olin aloittanut ja kesken jäänyt. Eikä voi puhua peitostakaan, ehkä puolet yhden hengen sängylle mahtuisi. Malli on vanha tuttu Mary Oljen ja reikäinen malli mahdollisimman huono peitoksi.

Iski inspiraatio valmistaa "peitto" valmiiksi. Muutaman päivä meni. kun kipeällä kädellä virkkasin puuttuvat osat valmiiksi ja yhdistin ne paikkoihinsa.
Valmiina roikkuu narulla kuivumassa pesun jäljiltä. Vielä pingoitus ja valmis on! Oli jo aikakin kun tässä työssä on liki 50 vuotta mennyt!

Samasta kaapista löytyi myös äitini peruja peiton alku sekä pyyheliinan päät talteen otettuina.

Tämäkin malli on Mary Oljen ja myös käytetty pellavaliinan reunapitsinä. Sellaisen olen tehnyt myös. Ehkä teen valmiiksi tämänkin, mutta nyt tämä inspiraatio lopahti.


Alla olevat palat sain tuttavalta. Lienevät hänen äitinsä aikanaan virkkaamia. Paloja on sen verran monta, että niistä saisi kaksi sohvatyynyä. Ne teenkin sitten kun se into tulee.


Päätin säilyttää nämä kaikki vanhat käsityöt. On niin sääli löytää kirpparilta valtavan työn vaatineita käsitöitä muutamalla eurolla. 

14 kommenttia:

  1. Tuo peitto on hieno mikä on kuivumassa. Se kävisi hienosti pöytäliinaksikin,jos on suuri pöytä.

    VastaaPoista
  2. Tuttu työ ja niin tuttu kirja, josta minäkin ottanut malleja päiväpeittoihin. Viimeinen samassa jamassa kuin löytämäsi, kalastajalangalla. Kirpputorien kauniita töitä käytän pussukoiden ja kassien koristeeksi ja korttien tekoon, vanhat työt kierrätykseen. Irmeli

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että hait työn pois roskiksesta, olithan jo käyttänyt aikaa ja energiaa noihin tilkkuihin. Kaunis lopputulos kyllä palkitsee. Itse virkkasin aikoinaan parisängyn peiton, joka on välillä vielä käytössä. Toisenkin aloitin, mutta palat odottavat jatkamista...

    VastaaPoista
  4. Olipa onni, ettei roskakuski ehtinyt tyhjentää roskalaatikkoa. Tosi hieno työ! Noita Mary Oljen pitsejä virkattiin ja paljon, pyyhkeissä piti olla virkatut päät :D, samoin pieniä pitsiliinoja tuli tehtyä useita. Kirpparilta olen myös pelastanut pitsejä, nekin odottavat tulevaa aikaa...kirpputoreilta kyllä joskus tekee melkoisen ihania aarrelöytöjä.

    Mun blogissa on kaksi pelakuukysymystä, jos ehdit niin voisitko käydä katsomassa - varmasti tunnistat molemmat, uskon.

    VastaaPoista
  5. On tosi nätti malli peitossa, kyllä kannatti virkata valmiiksi.

    VastaaPoista
  6. Välivuodet eivät ole vanhentaneet peittoa yhtään.
    Minulla on aivan samanlainen, äitini tekemä.

    VastaaPoista
  7. Muistissa on tuo kalastajalankavirkkailu:) Lankoja on tallessa, onneksi virkkuutyöt ovat löytäneet paikkansa. Kiva kun viitsit saattaa päätökseen keskeneräiset työt, kyllä niille hyvä paikka vielä löytyy:)

    VastaaPoista
  8. Meissähän näyttää olevan paljon samanlaista ;) Minäkin löysin muuton yhteydessä vuosikymmeniä marinoituneen melkein valmiin kalalankasängynpeiton. Meinasin jo heittää roskiin, mutta onneksi paikalle osui naapuri joka hyvin onnellisena pelasti sen itselleen. Parempi niin kuin että olisi joutunut poltettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä naapuri! Pelastus on hyvä juttu. Toisaalta mitä näillä sitten valmiinakaan tekee!

      Poista
  9. Upea työ kannatti valmistaa loppuun. Varmasti näitä tulevaisuudessa virkataan taas innolla. Neuleiden saralla 50-luvun kaarrokepuserot on nyt kova sana.
    Tuttuja malleja molemmat. Mary Oljen kirjasista tuli nuorena virkkailtua ja neulottua. Kalalangasta aloitin tuota alimmaista peitettäkin. Joka ei sitten koskaan valmistunut, mihin lie joutunut.
    Ylintä mallia käytinkin ahkerasti liinoihin. Tais puoli sukua saada niitä pöydälleen tai kaapin täytteeksi.

    VastaaPoista
  10. Minullakin löytyy näitä pitsejä. Ei niitä raaski poiskaan heittää. Odotellaan, kyllä ne taas tulevat muotiin.

    VastaaPoista
  11. Löysin kalalangasta virrkkamalleni sänkypeitolle ja verhokapoille ostajat huuto.netin kautta joku vuosi sitten. Käsitöiden teemisessähän on tarkoitus nauttia tekemisestä. Ihminen, joka on tehnyt käsillään jonkun tuotteen on jo saanut tekemisen nautinnon. Muusta ei kannata murehtia.

    VastaaPoista
  12. Hieno peitto ja kauniita virkkauksia, muistan myöskin tuon kalalankavirkkaus ajan, itseltänikin löytyy jotain puolivalmista...:-D

    VastaaPoista