keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Risusavottaa ja punontaa

Meitä suosittiin koko pääsiäisen hienoilla ilmoilla. Sopivaa puutarhanputsausilmaa. Huomaan kyllä, että edestään sen löytää mitä taakse on jätetty. Muutaman vuoden ylimalkaisella hoidolla ollut tontti oli kyllä sen näköinenkin.


Iso lava täyttyi viikossa. Tein vain sen verran kuin jaksoin, mutta kroppa oli kovilla silti. Kliseisesti eipä tarvita kuntosaleja. Kiukuttaa vaan, kun huomaa, että ikä tekee tehtäväänsä, halusi tai ei.

Jo maaliskuulla keräsin pajuja toivoen, että saisin punottua uusia ruukun suojia.

Yhden ison sain tehtyä. Kädet eivät tätäkään enää tykänneet tehdä. Aikaisemmin sain kepeästi punottua ja rautalangat tiukalle, nyt en sitten millään. Voimia ei enää ollut. Tätäkö alamäkeä tämä jatko tulee olemaan.

Kyllä vielä punon muutamn kun nämä risuhommat tuli valmiiksi. Pihatöitä riittää aina, paeta voi mukavampaan tekemiseen. Punon sitten niin kuin pystyn, vähän löysempää.

10 kommenttia:

  1. Joo, kyllä ikä asettaa omia rajojaan, kun se alkaa 6:lla. Olen yrittänyt kääntää asian valoisan puolen esiin siten, että teen sitä, mitä vielä pystyn. Maailmassa on vielä monta monituista juttua, joihin kädet taipuvat. Nautitaan niistä.

    VastaaPoista
  2. Niin se vain on, että ikä asettaa rajoituksia, mutta kuten Helena sanoi edellisessä kommentissa, tehdään sitä mitä vielä pystytään. Joka päivä vähän ja viikossa paljon, joten periksi ei anneta!

    VastaaPoista
  3. Kyllä sen tuntee kropassaan että vuosia on kertynyt. Ei jaksa eikä pysty enää samaan kuin nuorena. Niin kuin eräs mummo on sanonut: "Heräsin aamulla ja luulin jo että olen kuollut kun ei mitään paikkaa särknyt". =D
    Hieno on kuitenkin pajukorisi. Toivottavasti jaksat tehdä niitä lisää, tosi kauniisti värit tässä.

    VastaaPoista
  4. Pajukori on nätti. Vuosia lisätään harteille, asialle ei voi mitään. Sisareni humoristisesti laskee leikkiä että takuu alkaa loppua eikä varaosia ole saatavilla. Käsistämme syntyy kuitenkin nättejä töitä, valikoidaan jotain hiukan helpompaa, valinnan varaa riittää ja mieli piristyy. Irmeli

    VastaaPoista
  5. Tuo sanonta on niin totta,joskus vähän ahistaakin ajatella ,mokomaa sanontaa:)
    tämä ikä....olkoonkin parasta aikaa,kun järki ,kädet ja jalatkin toimii....
    Ihanan pajukorin olet tehnyt Erittäin kaunis!!!,mulla kans tekis mieli kesyttää tuo pajun punonta/haku taito uuestaan.
    Mukavia puuhasteluja,sinulle:)

    VastaaPoista
  6. Ihstuttava kori, kaunis ja luonnollinen.
    Tsemppiä kaikkeen tekemiseen.

    VastaaPoista
  7. Tulipa hieno korista. Pajun punominen ottaa kyllä käsiin melkoisesti. Täälläkin olen huhkinut pihan kimpussa ja ison peräkärryllisen heinää, rikkaruohoja ja viimevuotisia lehtiä vein puutarhajätteen keräykseen.

    VastaaPoista
  8. Kyllä se vain niin on, että ikä tekee tehtävänsä - mutta sisu ei millään anna periksi! Saitpa kuitenkin hienon korin tehtyä ja ajankanssa vielä enemmän!

    Voi että oli niin mukavaa olla sokkotreffeillä! Olen niin onnellinen tuliaisistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli kivat sokkotreffit. Tosi mukavaa että pidät pelargoneistakin. On ollut häiriötä gmailin kanssa ja monta viestiä jäänyt matkalle.

      Poista
  9. Hieno tuli pajukorista! Nuorempana sitä ei osannut edes arvostaa terveyttä, omaa toimintakykyä niin kuin nykyään:) Aurinkoista alkavaa viikkoa♥

    VastaaPoista