Sätky-tipu

Kierrellessäni kirpparilla löysin hauskan sätky-hanhen. Euron maksoi ja olihan se ostettava, kun sain heti idean tehdä jonkinlaisia sätkynukkeja. Niitä tehtiin jo lapsena.

 

Ostin ohutta vaneria ja pahvia. Kokeilin kummastako tulisi parempi. Vaneri on tukevampi. Koska en halunnut kopioida toisen tekemää, suunnittelin oman mallin, tein kaavan ja leikkasin osat.

 

Akryyliväreillä maalasin osat ja paperiliittimillä yhteen.

 

Vanhoista helmistä talteen otettu iso helmi toimii narussa hyvin.

 

Netistä löysin erilaisia kankaalla tai muuten päällystettyjä prinsessoita, koiria, pellejä ja vaikka mitä.

Valmista on!

 

Valmiiksi sain peiton vihdoin. Reunus teetti tosi paljon työtä ja lopulta ompelin käsin viimeiset ompeleet. Hieman mittaepätarkkuutta!

 

 

Kiva malli ja oli ihan kiva tehdä.

 

Kissanhäntiä ja muitakin

Laitanpa valokuvat uusista tuttavuuksistani. Kissanhännästä ja Punavaulasta.

 

 

 

Kukat ovat kuin kissan häntiä. Pörröisiä ja pitkiä. En ole aikaisemmin nähnyt tätä ja kyllä olen ihastunut kovin. Hännät ovat paksuja ja n. 15-20cm pitkiä.

 

Punavaulaakaan en ole ennen tavannut. Ihana ja köynnöstävä, mutta armoton roskaaja, eikä varmasti ole mukava parvekekasvina.

 

 

Miljoonakellosta (vai oliko tämä sittenkin Petunia) löysin hieman erilaisen muunnoksen.

 

 

Ostin tämän pelargonin isosta puutarhasta. Myyjä ei tiennyt nimeä, ei lajia, ei muuta kuin että kyseessä on Jättipelargonia. No jätti tästä tulikin, ei kylläkään kasvin koosta johtuen, vaan kukkiensa määrästä! Minä puolestani en ole ennen törmännyt Jättipelargoniin.

 

 

 

 

Kirjonta-aarteita

Eilinen kirppiskierroksemme koki täydellisen vesiperän. Kohteemme aukioloajat eivät olleet ihan hallinnassamme, joten ajoimme turhaan n. 200km.

Mutta ehkä korvikkeena takaiskusta, sain kirjonta-aarteen. SAIN, siis lahjaksi. Ja mitä juttuja!

Ihanan pikkuliinan lähetti Tiinatei (http://tilkkutie.blogspot.fi/). Suuret kiitokset vielä. Se on niin kaunis liina. Olin niin yllättynyt ja mielissäni tästä.

Seuraavaksi sain käsityötaiturin jäämistöstä ihania vanhempia kirjontaliinoja. Kaikki oli aloitettu, mutta jostain syystä jäänyt tekemättä.

 

Liina on persikan väristä pellavaa. Hieman on ompelijan sormesta verta tihkunut työhön, mutta eiköhän siitä jotenkin selvitä. Tosi kaunista valkokirjontaa ja ilmeisesti ostettu joskus Stockmannilta.

 

 

Vaahteranlehtikuvioisia pikkuisia tabletteja oli muutama ja isompi pöytäliina. Keskellä on muurahaisenpolkua muistuttavaa ompelua ja reunat kantattu ketjupistoilla. Tabletteihin tarkoitus ollut tehdä vielä sitä muurahaisenpolkuakin. Aivan upeaa ja aikaa vievää työtä. Tuota reikäommelta en todellakaan osaa tehdä, näyttääkin niin vaikealta.

 

 

Tässä isossa liinassa on keskellä kauniita kedon kukkia. Unikoita, ruiskaunokkeja, lemmikkejä jne. Materiaali paksua puuvillaa, nk. jokamiehen lakanakangasta. Veikkaisin 50-lukua. Kirjonta aloitettu helmilangoilla.

 

Melkein valmiiksi tehty pienempi liina on ohutta pellavaa. Kirjonta muistuttaa ehkä 60-luvun selkeää ja yksinkertaista tyyliä.

 

Aivan ihania töitä kaikki ja teen niitä  parhaani mukaan valmiiksikin. Ei voi kuin ihailla tuota käden taitojen määrää, mitä nämäkin liinat edustavat. Ja aikaa mitä tämmöisten tekemiseen vaaditaan. Mistä sitä aikaa tuli, kun kaikki muukin elämä lähes käsin tehtiin.

 

 

Pitsinen kello

 

Oli keksittävä pikku lahja henkilölle, jolla on jo kaikkea. Muistui mieleeni tämä idea, minkä olen nähnyt monessa paikassa aiemmin. Kellon koneistojakin löytyi varastoistani samoin virkattuja pikkuliinoja.

 

Kello on reilu 20cm halkasijalta. Taustalle kiinnitin pahvin. Kovetuksesta huolimatta pitsi on sen verran pehmeää, että pahvia tarvitaan. Kovetuksessa käytin Erikeeperiä.

 

 

 

Peiton uusi ilme

 

Tilkkuvalmiina. Reunat kavennetaan. Mutta miten ihmeellä tikkaan tämän työn? Olisin tehnyt peiton jo valmiiksi, mutta tikkauksen kanssa aloin pähkäillä.

 

Peitosta tulikin normaalin kokoinen 145x200cm. Värit tuossa kuvassa hieman laimentuu.

 

Vielä reunat ja se onneton tikkaus.

Maalailua

Oli kiva tehdä välillä muutakin kuin ompelukoneen ääressä istua. Se on kummallinen paikka, siihen kun jää, aika katoaa, tunnit lentää.

Ullakolta löytyi kaksi vihreää ja paikallisesta työpajasta kaksi sinistä tuolia. Siniset tuolit maksoivat 4e kpl, joten olihan ne pakko ostaa.

Ihan kivan muotoisia tuoleja, mutta niin kammottavat värit. Olipa kiva maalata pitkästä aikaa ja tuolit saivat ihan uuden elämän. Ihan kuin tyylikin olisi muuttunut.

Ennen:

 

Jälkeen:

 

 

Ennen:

 

Jälkeen:

 

Kiitos Nettimartta (http://nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi) maalausopastuksesta ja hyvää betonipäivää!