Kukkaroita

Innostuin tekemään kukkaroita, kun löysin kivoja mekanismeja. On niin monenlaisia, nättejä nykyään saatavilla.

Yllä olevan tein, kun löysin tuon nätin kankaan varastostani. Toisella puolella lehdet ja toisella puolella kukka. (kuvassa näyttää ihan vinolta, mutta kyllä kuva nyt valehtelee.)

Kaikissa kukkaroissa on kierrätyskankaat. 

Samalla kiitän teitä kaikki blogiystäviäni viime vuodesta. Toisia teistä olen tavannutkin ja se on aina oikein mukavaa tutustua livenäkin. Muutamat ovat olleet mukanani ihan bloggailun alkumetreiltä asti jo vuodatuksen puolella eli vuodesta 2009 lähtien. Upeeta.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Lämmintä ylle

Pyhät on ohi ja palataan arkeen. Ihan kiva.
Jo ennen joulua tein kaksi takkia, joita ei voinut paljastaa, sillä ne olivat joululahjoja.

Vauhtikaksikko Myrsky ja Tuisku, tuuliset pojat ja Pallokerho Puhurin perustajat, sai uudet takit. Ja hyvin ehtivät aattopäivän lumipyryyn.

Takit ompelin muodikkaasta kevyttoppakankaasta. Valmiiksi tikattu fleece-vuori helpotti kovin ompelua. Kanttasin reunat ja tarranauhat kiinni. Mäyräkoiran vartalo on melkoisen mutkikas vaatetettava, ja siksi tämmöinen käärintä-malli sopii hyvin. Koiran voi ikään kuin paketoida takkiin.

Kirjailin nimet, jotta oma takki löytyy helposti.

Poikien oma blogi http://myrskytuisku,blogspot.fi on saanut palkintojakin taidokkaasta toteutuksesta!

Hyvää Joulua

ja

Hyvää Uutta Vuotta!

Mäyriksiä

Olipa mukava istahtaa omplukoneen ääreen ja antaa ajatusten mennä samalla kun värkkäilin mäyräkoiria.

Todella yksinkertainen malli. Turvallinen myös pienimmille, ei mitään irtoavaa osaa.

Kaavat olen piirtänyt itse  kuvaa apuna käyttäen. Ja nämä koiruudet jatkavat syksyn toistojen sarjaa. 

Terveisiä Maksilta

Sain terveisiä tuolta rapakon takaa New Yorkista Maksilta. Maksi on yorkshiren terrieripoika, jota voin kutsua oikeaksi maailmanmatkaajaksi. Hän on asunut Serbiassa, Suomessa ja nyt New Yorkissa.

Tutustuin Maksiin, kun hän muutti perheensä mukana Suomeen Serbiasta. Serbian auringosta Suomen pakkasiin ei ollut mukavaa pienelle Maksille. Villapuseroa kaivattiin kovasti ja niinpä tartuin puikkoihin.
Kotimaan tunnelmaan päästiin kun kuvioin villapuseron suomalaisella perinteisellä tähtikuviolla.Vuosi oli 2010.

Nyt Maksin perhe asuu Manhattanilla, kun äidin työ vei uusiin tehtäviin. Matkustellessaan lentokoneella Maksille on usein varattu oma tuolikin.  Kuulemma lentäminen sujuu herkkuja maistellen ja sikeästi nukkuen ihan asiaan kuuluvalla tavalla.

Villapusero on edelleen käytössä. Lämmintä rakastavalle  pusero on mainio sisälläkin suihkun jälkeen. 

Terveiset Maksillekin meiltä Karkin kanssa!

Poppanavillitys

Kun kerran oppii jotsin niin sitä toistaa toistamiseen. Niinhän se pienillä lapsillakin on! Kotikangaspuille mustaan loimeen olen kutonut erilaisia poppanaharjotelmia lisää.

Tämä punainen on n. 130cm pitkä. Tarkoitus oli saada jouluinen puna-vihreäpoppana joulupöytään.

Ostin Toikan myymälästä Toijalasta paksua Ruska-lankaa, todellista herkkuväriä. Lankana todella kaunis vihreä sateenkaariväreineen. Kuten niin monesti, lanka lankana on kaunista, herkullista, mutta kun sen työstää, ei lopputulos ole oikeastaan mitään.  Niin tässäkin kävi. Lopputulos ei ole sinne päinkään mitä olin ajatellut. 

Kun ostaa kudetta kilokaupalla niin sitähän sitten riittää vaikka mihin. Tämä vihreä on vaan riittänyt. Toisaalta on jouluinen vihreä, ja kaunis vihreä. 

Ihan oma mallini ja kokeilin taas eri sidoksia. Värit tein sen mukaan mitä kuteita kaapistani löysin. Varmasti tällekin käyttöä löytyy. 

Ritu tuli meille!

Ihana Ritu tuli tänään! Meidän kesken vain Ronski-Riitta (kts. tuo itsevarma nojailu joulupukin vierellä), mutta julkisesti hän on Ritu.

Ritu tulee kuuluisasta Suden apinaperheestä (http://sudensilmukat.blogspot.fi). Veljiä ja siskoja on matkustanut ulkomaille asti.

Suden kanssa teimme hieman vaihtokauppoja ja kivaa, että teimme, sillä Ritu on niin parasta. Aivan upea ilmestys.