Olotakki

 

Lämmin jokapaikan olotakki oli tarpeen. Mutta kun kangasta on liian vähän ja kaava liian sopimaton, tulos on "mitä sattuu tulemaan".

Olen ikäni ommellut ja piirtänyt voipaperille kaavoja. Nyt olikin uusi aika: kaavapaperit silitetään kankaaseen ja sitten vasta leikataan haluttu koko. Tosin koko kaava-arkki oli monta metriä pitkä ja leveä!

Suosiolla jätin silityksen ja leikkasin kaavat paperista ja sitten kankaalle entiseen tapaan.

Minua harmittaa nykyiset kokotaulukot. Jokaisella tuottajalla tuntuu olevan omat mittansa ja vertaileminen vaikeaa.  Nyt jouduin käyttämään kaksi kokoa normaalia isompaa kokoa. Tietysti olen hieman tuhdimpaa tekoa, millä voi olla vaikutusta.

Punaset reunat ja vetoketju tuli valittua vähän mustaa värittämään.

Pikasukat tv:tä katsellessa. Kirjaan tänne muistiin.

Pientä puhdetta

 Paljon on näkynyt facebookissa huppuhuivin ohjeita. Innostuin kokeilemaan ja kun langatkin löytyivät varastostani, ei kun kutomaan.

Otin Lankavalta Lee Esselströmin ohjeen:

Helppoa ja selkeää.

Ja parissa illassa sain tehtyä isoilla puikoilla. Lankana nyppyinen mohair. Joku ikivanha saksalainen lanka. 

Tulihan siitä hyvä ja sopiva. Mutta mutta liian umpinainen minulle, tuntuu kuin olisi umpinainen pussi päässä. Ei kuulekaan kunnolla. Ei jatkoon.

 

Hyvää alkanutta vuotta 2026

 Näin tammikuussa tuli mieleeni tämän blogini aloitus. Tai ei tämä, vaan kaatuneeseen vuodatukseen. Ehdin olla vajaat kolme vuotta siellä, kunnes koko vuodatus kaatui. Kaikki kuvat, jutut, yhteydet katosivat monelta taivaan tuuliin.

Onneksi sain kopioitua tekstit ilman kuviani talteen. Paljon kuitenkin katosi ja monilta meni kaikki.

Tämä bloggeri tuli pelastukseksi. Perustin tänne uudestaan blogini. Huonon kuvan aloitussivustani laitan tähän:

Eipä tuosta paljoa näy, mutta ainakin 31.1.2009  perustettu ja ihanat koirani.  Koiristani viimeisimpänä poistui luotani Karkki mäyräkoirapersoona. Maksasyöpä koitui kohtaloksi 13 vuoden iässä.

Vanhaa blogiani on hauska selata. Kaikki askartelut ja käsityöt on hyvin historiassa. Ihmettelen mitä kaikkea ehti tekemään töiden, omakotitalon, puutarhan, kasvien keräilyn, kahden vanhuksen hoidon, 4-5 koiran, käsityöyhdistyksemme puodin ym lisäksi.

Nykyään ei ehdi mitään. Aika vaan vilahtaa ohi. Mutta:

Oikein mukavaa tätä alkanutta vuotta meille kaikille !!

Kielosukat

Ostin Sisko Moilasen "Sissukat" uusimman kirjan Luonnon lumoissa. Jaksan uskoa, että kyllä minäkin joskus opin kirjoneuleita kutomaan. Olen opetellut lankojen pitoa sormien päällä, mikä lanka eteen ja mikä taakse,  älä tee kireetä jne. jne. jne.

Ihastuin kielosukkiin, kirjan ensimmäinen ohje. Väritkin niin kesäisen raikkaat ja ohjekin näytti helpolta.

Hieman jouduin kuviokaavaa pienentämään, koska kudoin 7veikasta ja ohje on ohuemmalle.

 

ENKÄ onnistunut nytkään. Kuvio-osasta tulee löllölöysää tai kiristävää, vaikka miten yritän. Kyllä on tekeleet, sanois edesmennyt äitinikin näistä.  En ole kuitenkaan vielä luovuttanut, kyllä ehkä jo seuraavat onnistuu.  Tai sitä seuraavat. 

ps. Kylläpä tuo väri muuttuu kuvassa. Valkoinen, vaaleanvihreä ja kirkkaan vihreä pitää olla

Hyvää Joulua

Hyvää Joulua!

Korttirahat annoin tänäkin jouluna eläinten auttamiseen, mutta ajatukseni näinkin yhtä lämpimät kuin kortin lähettämisellä.

Pukinkonttiin

 Vanha koneeni hyytyi,  ja olihan se palvellutkin jo parikymmentä vuotta. 

Tämä kaamos antaa hyvän syyn istua mukavasti kutomaan ja äänikirjaa kuuntelemaan. Joulukaan ei aiheuta minkäänlaista stressiä.

Pikkuisille kudoin tumput ja sukat. Etukäteispukinkonttiin menee.

Autot tai koneet ei ole mitään. Dinoja se olla pitää!

Jämälangoista tuli sukat.

Kissoja pitää olla. Viikset jätin suosiolla pois.

Rusettisukat on taas kutojan suosikki!

Yritin jälleen silmukointia. Tällä kertaa onnistuin jo niin, että tajusin tekniikan. Toteutus kyllä ontuu vielä. 

Dinon mallin otin Pinterestistä, mutta muokkasin tumppuun sopivaksi.

Tuhkan siivet

Suomen lasimuseossa jälleen niin upea, vaikuttava näyttely. Soile Yli-Mäyryn värikkäitä lasiteoksia ensimmäistä kertaa Suomessa nyt näytteillä. Värit niin mahtavia, ja hän on sanonutkin, että epäröi teostensa esille asettamista Suomessa, koska täällä ei olla totuttu näin värikkääseen.

Yli-Mäyry tunnetaan värikkäistä maalauksistaan. Vuodesta 2007 hän on työskennellyt lasin parissa. Työnsä hän valmistaa Muranon lsitehtaalla Venetsiassa.

Tämä "kynttelikkö" oli yksi suosikeistani. Teoksissa on symboliikkaa, kirjaimia, numeroita.

On eläin- ja ihmishahmoja. Ihminen on irtaantumassa luonnosta ja sen taustalla näkyy digitaalisuuden valtaama tila, sanoo Yli-Mäyry.

Soile Yli-Mäyryn yli 40-vuotisen uransa aikana hänellä ollut näyttelyitä 30 maassa. Hän on valtiotieteen tohtori, mikä arvostettavaa tieteen ja taiteen yhteen sovittamista.

Museossa oli samaan aikaan joulumarkkinat. Sieltä bongasin v. 1984 syntyneen lasinpuhaltajan Anna Niinimäen. Niin hauskoja naiviastisia eläinfiguureita mm. Hän uusiokäyttää puhalluksesta ylijäämälasia.

AnemikoArt on yrityksensä. 

(Kuva Anna Niinmäen julkaisema facebookin Riihimäkiryhmästä lainattu, valitettavasti omat ottamani kuvat pilalla)

 Tämä kieltä näyttävä figuuri on niin hulvaton. Lisäksi löytyi luppakorvakoira ja monia muita. 

Muistelen viime vuotista Matias Karsikkaan Pohjola kukkii -näyttelyn upeita kukkateoksia. Nuorten tuoma uusi raikas linja lasitaiteessa on niin tervetullutta. Unohdetaan ne perinteiset kristallimaljakot hetkeksi.

Kaiken lisäksi sain kaksi uutta joulukoristetta kokoelmaani.

Sello ja sammakko! 

Joulutorilla perinteiset joulukoristemyyjäiset. Saksalaisen Lauschan kylässä valmistettuja joulukoristeita sekä tsekkiläisiä käsintehtyjä. Olen vuosikausia joka vuosi hankkinut Lauschan koristeita ja kokoelmani onkin jo muutaman kymmenen. Olen useina vuosina myös tänne blogiin kirjoittanut näistä.

Soile Yli-Mäyryn näyttely on avoinna vielä vuoden loppuun, kannattaa mennä katsomaan.