Osallistuin ensi kertaa Lasimuseon ystävät ryn järjestämään suureen lasi- ja keräilytapahtumaan myyjänä Riihimäen lasimuseon pihamaalla.
Ex-riihimäkeläisenä lasi on tavalla tai toisella kuulunut elämään koko ikäni. Jo koulussa teimme tutustumiskäyntejä lasitehtaalle ja monien sukulaisia oli työssä tehtaalla. Suuri työllistäjä VR:n ohella kun tehdas paikkakunnalla oli.
Myyntini oli amatöörin opettelua suurten ammattilaisten ja antiikkikauppiaitten varjossa, mutta en antanut sen haitata ja tein kauppoja kohtuullisesti. Sainpahan kaappeihini tilaa ja ullakolta tavaraa vähemmäksi. Monien kanssa syntyi paljon keskusteluja esineistä. Joku tiesi kertoa tarinaa esineen historiasta ja toinen muisteli omia muistojaan.
Kun katseli pöytien tarjontaa, tuli mieleeni miten valtaisa tuo lasimaailma on Suomessa ollut. Ja miten suurta keräily- ym edelleen on. Upeaa upeampia muotoiluja ja suuria taiteilijoita, jotka elävät edelleen. On todellinen sääli, että lasiteollisuus (jo taiteenakin) on loppunut meiltä kokonaan. Onneksi historia elää näin suuresti.
Aivan ihanaa oli, kun tapasin kaksi entistä kaveria Riihimäen tyttölyseon ajoilta. Toinen tuli Tukholmasta asti tapahtumaan. 50 vuotta sitten näimme edellisen kerran!! Enpä olisi heitä tunnistanut, ellei toinen olisi tullut nyppäämään hihastani. Makeita nauruja ja ihania muistoja.
Päätimme, että viimeistään seuraavassa Lasitapahtumassa nähdään taas.