lauantai 21. joulukuuta 2019

Hyvää Joulua

Armaksen tytär Amalia liittyi perheeseen 

Hyvää joulunaikaa toivotan kaikille ja kiitos niistä monista kannustavista kommenteistanne.

Karkki lähettää erityisterkut Palmerille, Miloulle, Onnille, Aunelle, Tepolle, Joskalle, Nellille, Idalle ja kaikille koiratutuille

(ps. tänäkään vuonna en kortteja lähettänyt, vaan rahat laitoin apuna eläinsuojeluun)



tiistai 17. joulukuuta 2019

Pikku kissanpentu


Kotitonttu Armaksen perhe kasvoi pienellä kissanpennulla. Elli-Unelman syliin sitten nukahti.

Armaksen muhkea parta on kisulin lempipaikka ja niin turvallinen, että silmät menee väkisin kiinni.

Pentu on neulahuovutettu kokonaan netistä löytyneen ohjeen mukaan.



tiistai 10. joulukuuta 2019

Ensijalkineet pikkuiselle

Näissä tossuissa on ensimmäistä. Ensimmäinen pikkuinen, esikoinen, ilmoitti tulostaan. Ensimmäiset oli myös nämä tossut, mitkä tulevalle tein. Ensimmäinen lapsenlapsikin.

Tuleva isoäiti totesikin minulle: Minna Parikat uudessa muodossa!

torstai 5. joulukuuta 2019

Kotitonttu Armaksen perhe kasvaa

Kuvassa alarivissä vasemmalta Armaksen nuorin poika Uljas, Elli-Unelma Armaksen vaimo ja Armas itse. 
Takarivissä vasemmalta Armaksen vanhin poika Usko ja Armaksen nuorin veli Arttu

Arttu-veli


Arttu ja Armas uunin "pankolla"



sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Lasimuseon ja metsästymusen joulutori ja Aimo Okkolinin näyttely



Riihimäen lasimuseossa ja naapurissa metsästymuseossa järjestettiin joulutori perinteisesti. Tällä kertaa joulutori jäi hieman vähemmälle mielenkiinnolle, kun perehdyin lasitaiteilija Aimo Okkolin (1917-1982) näyttelyyn.


Aimo Okkolinin tunnetuin teos Lumpeenkukka oli hyvin esillä ja näyttelyn nimeksikin oli laitettu "Kuin kukka lumpeen". Alla Lumpeenkukka räikeän vihreänä, mitä en ole koskaan aiemmin nähnyt.

Muistan lapsuudestani Okkolinin pitkänä, laihana,  tummana miehenä, jolla oli aina tupakka hampaissa. Teimme koulun kanssa tutustumisretkiä lasitehtaalle ja monesti purnattiin, että aina niitä pulloja tuijottaan, kamala hajukin.  Elettiin 50-60-luvun aikoja, 

Mielestäni tämä vihreä työ oli yksi kauneimmista. Erilainen hänen 50-luvun paksuihin, syväviillettyihin malleihin verrattuna. 


Nämä vihreät maljakot ovat 70-lukua ja tosi modernit. Ei välttämättä tuo minulle edes mieleen Okkolinia.

Yksi suosikkini. Serpentiini. Oikeaa Okkolinia.

Tässä kohtaa on muistettava, että Okkolin oli täysin itseoppinut, ilman koulutusta syntynyt taiteilija. Hänen taito suunnitella ja käsitellä lasia oli ainutlaatuinen.

Matka jatkui metsästysmuseon puolelle. Matkalla oli koju ja sieltä bongasin aivan hauskoja myssypäisiä otuksia. Graniikkikiviä näyttivät olevan.

Metsästysmuseossa kuvasin vain muutaman hauskan eläimen. Myyjiä perinteisin joulutavaroin oli sijoitettuna eläinten sekaan, kiva idea. 

Nämä kaunottaret ottivat ovella kävijöitä vastaan. 

Porokin oli paikalla. Olihan joulutori käynnissä.

Yksi vähähtänyt kettu paraatipaikalla.

Joulutori jäi tällä kertaa kuvaamatta, mutta mehän kaikki tiedetään kuinka ihania tavaroita jouluksi myyntiin tuodaan. Mutta kyllä nuo kiviotukset olivat kaikista mielenkiintoisimmat. Ja Aimo.

Hyvää viikonloppua!





keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Usko Armaksen poika

Armaksen perhe sen kun kasvaa. Teinipoika Usko saapui mukaan ja yhteinen perhepotretti otettiin tutussa paikassa.





 Veljekset Uljas ja Usko

tiistai 26. marraskuuta 2019

Uljas, Armaksen ja Elli-Unelman poika

Poika Uljas valmistui. Olen niin tähän huovutukseen tykästynyt, ettei tahdo muuta ehtiäkään.. Varmasti lisää on tulossa, suunnitelmia on. Ehkä perheelle tytär tai lemmikki. Kukaan ei vielä tiedä.

Alun perin Uljas oli vauva, mutta vaatetuksen ym. edetessä Uljaksesta tulikin poika-viikari.


Perhe-potretti uunin "pankolla".

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Kotitonttu Armaksen rouva Elli-Unelma


Perhe koossa jälleen, vai puuttuuko vielä joku?....


Elli-unelma on iloinen ja kova nauramaan. Armas harkitsevaisempi. 








maanantai 18. marraskuuta 2019

Kotitonttu Armas

Armas istuu uunin "pankolla" ja odottelee siinä rouvansa saapumista. Hän on matkalla jo.

Kavereitkin pääsi kuvaan.

Kyllä meillä oli kivaa ja uutta opittiin niin, että seuraava kurssikin on jo suunnitelmissa!

maanantai 11. marraskuuta 2019

Kotitonttua tekemässä

Viikonlopun olin kurssilla, mitä olen odotellut pitkään  lähiympäristöön. Yritin itseopiskella, mutta eihän se koskaan ole sama kuin ammattilaisen ohjaamana tekeminen. Opettajana nukketaiteilija Maria Juudin.

Opettajan mallitonttu ja kuva

Tämäkin suloisuus on opettajan tekemä ja kuva

Lähtökohta oli tehdä kotitonttu, ei pelkästään joulutonttu, vaan kodin asukki. Olin aivan intoapuhkuva, kun aloitettiin. Halusin oppia jokaisen asian yksitellen. Onneksi opettaja on erittäin taitava, pitkänlinjan tehopakkaus, joka sai meidät tekemään lähes ihmeitä.



Tontut tehdään pelkästään huovuttamalla. Ja napakasti tikuttamalla saatiin tarpeeksi kovaa kasvopintaa. Mitää höttöö ei saanut olla. Paljon näkee juuri liian keskeneräisesti huovutettuja myynnissäkin.

Tässä saanko esitellä Kotitonttuni. Oli aivan ihanaa tekemistä ja liki 17 tuntia meni kuin siivillä. Silmän tekeminen oli melkoisen hankalaa. Pelkästään iirikseen käytin 4 eri sinistä villaa.
Vielä on tekemistä, kroppa ja vaatteet. Vaatteiden tekemistä varten opettelin märkähuovutusta. En ole koskaan tehnyt märkähuovuttamalla, vain pesukoneessa. 

Saimme kotiläksyksi tehdä yhden tontun pään omin päin ja ensi viikonloppuna käymme läpi eteentulleet kysymykset.
Minä aloitan märkähuovutukset kun satuin saamaan kaikki tarvittavat tavarat. Tuskin maltan nukkua yön.

Tuntui kuin olisi kotiin mennyt, kun tonttua rakentelin, aivan ihanaa oli.






perjantai 1. marraskuuta 2019

Enkeleitä

Pikkuenkelit tulivat valmiiksi. Kun säät ulkona joko sataa tai pakastaa on ihan kiva askarrella joulumyyjäisiä varten. 

Tukkana jälleen lampaantaljasta leikattua suikaletta. Tykkään niin tästä pitkäkarvaisesta lampaannahkasta. Onneksi taljoja on helppo löytää nettikaupoista. Eri värisiäkin.

Pohjana näissä on styrokskartio ja sen päällystin. Helppo malli.


Enkelien myötä toivottelen hyvää pyhäinpäivää!

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Pitkäparrat


Pientä puuhastelua ja teen niillä mitä kaapista löytyy -systeemillä tein muutaman tontun. Tämä malli alkaa olla jo loppuun kulutettu ja joka tontulla on lakki silmillä. Kiva malli alkujaan, mutta nyt alkaa olla jo liikaa. Kauppojen hyllyt notkuu näitä samanlaisia valmistusmaasta riippumatta.



Vekkilässä alkaa tonttupuuhat olla valmiina. Seuraavaksi odottelemme enkeleitä. Hyvää viikonloppua ja muistakaa kääntää kelloja!

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Vekkilän tonttupajasta

Pitkä tovi onkin, kun viimeksi kirjoittelin. Tonttuhommissa aika rientää. Valmiiksi sain pieniä, n. 20cm tonttuja. Tyttöjä ja poikia.







Yhteispotretissa Vekkilän väkee:


Monesti ajatellaan, että pienihän syntyy käden käänteessä, nopeasti pienen tekee, mutta ei ei. Koko ei vähennä työtuntien määrää ja näpräämisessä se aika kuluu, oli pieni tai iso.

Sitten alkaakin uuden projektin odotus. Kerron siitä sitten myöhemmin.