lauantai 27. heinäkuuta 2013

Kostian markkinoilla ja tilkkunäyttelyssä

Naapuri ystävällismielisesti toi Hämeen Sanomien artikkelin Hauhon Alvettulassa olevasta Sanna Parangon tilkkutyönäyttelystä. Joten matkakohteemme olisi Alvettula.
Ensin kuitenkin ajoimme Pälkäneelle Kostian wanhan ajan markkinoille.

 
Wanhan ajan hengessä oli paikalla olevien myyjien ja ohjelman esittäjien asut vanhan mallisia. Myytävät tavarat myös wanhaan sopivia. Kuumuus oli valtaisa +29, mutta paljon oli silti ihmisiä.


 
Alla tinasotilaiden valaja tekemässä omaa armeijaa.

 
Ehkä mielenkiintoisin oli Anja Wählingin työt. Paperimassasta muottiin painettuja silakoita, mitkä koristavat kirjan kansia. Oli myös avaimia ja nukkeja, pitsiä jne. Idea loistava, sillä kansista siistitään sisäpuoli ja siellä oli tasku, mihin voi liittää kortin tai vaikkapa lahjakortin. Oikein kivoja töitä.


 
Aivan ihana pellava puku oli kantajan kertoman mukaan isoäitinsä tekemä. Sitä on käytetty perinnemarkkinoilla ennenkin. Tosi kaunis.
Paljon oli ohjelmaa mm. Uudenmaan Karoliinit esittelivät leiriään ja 1700-luvun aseistusta.
 
Meidän matka jatkui kuitenkin tilkkunäyttelyyn. Sanna Paranko on kerännyt töitään esille Alvettulan seurataloon Hauholla. Seuratalo rakennettu 1936 ja upeat hirsiseinät kauniisti näkyvissä luomassa puitteita tilkkutöiden vanhahtavaan henkeen.
 
 
 
 
Hämeen Sanomien artikkelissa Sanna Paranko kertoo olevan hullu, mutta onnellinen hullu, sillä ompelematta ei voi olla. Hän sanoo, ettei ole taiteilija, eikä osaa oikein tehdä tilkkutöitä vain seinälle. Töillä täytyy olla aina joku tehtävä, hän sanoo.
 
 
Lilasävyinen peitto on ehdoton suosikkini. Tätä työtä oli tehty kolme vuotta.

 
Majava ei syö kuusia, mutta tässä työssä sekin on mahdollista.

 
Upea värinen iso työ on toinen suosikkini. Mahtavat värit ja työtapa oli minulle mysteeri.

 
Hauska pöytäliina! Tosi kiva idea.

 
Paneeliverhot myös oikein kivat.

 
Nallekin oli päässyt mukaan.
 
Sanna Paranko on toiminut opettajana eri opistoissa, kesäkursseilla. Hän on itseoppinut ja varsinaisen tilkkuilun aloitti 1988. Hän sanoo, että tilkkuilusta ei lomailla ja kyllä se näin on. Oikein kivoja töitä kivassa ympäristössä. Onnea näyttelyyn!
 

torstai 25. heinäkuuta 2013

Uusi pallo

Kyllä jokaisella mäyräkoiralla pitää olla pallo. Se on nyt koettu. Toisilla niitä on useita ja heittää täytyy käsi venyneenä. Niin meilläkin. Paitsi, että pallo on kulahtanut, repeytynyt ja sisällä ollut kulkunen hukkunut.


Tein kaavan tuosta vanhasta. Käytin palloon trikoon puutteessa vanhan oloasun lahkeen ja aamutakin helmaa. Vähän tummat värit, mutta kelvannee. Laitoin vielä narun, jotta pieni suu saa otteen.

 
Ja kuinkas kävikään. Heittelin palloja haettavaksi ja kuvittelin uuden uutukaisen kulkusineen olevan mieleen. Mitä vielä, ei voinut vähäisemmin kiinnostaa. Vanha on sentään oman suun mukainen ja mukava!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Uusi projekti alkamassa

Aikaisemmin jo postasin kuvia kirpputorilta löytämistäni pöytäliinoista, joiden kirjaileminen oli jäänyt aikoinaan kesken. Todellinen löytö ja hintaan 3e kappaleelta. Uskomattoman kauniita vanhoja käsitöitä.


Tämän liinan otin nyt projektiksi. Arvioimme liinan tuolta 1910-1930-luvulta materiaalista ja kuvion tyylistä päätellen. Liina on melko isokin 120x130cm.

Kävin ostamassa lankoja ja aivan ihmeenä pidän, että monipuolisesta käsityöliikkeestä löytyi aivan prikulleen samat värit kuin vuosikymmeniä sitten on käytetty. Loput väreistä sommittelin itse.

 
Liinaan on piirretty kauniita liljaa muistuttavia kukkia sekä isoja vihreitä lehtiä. Lankojen valinnassa yritin saada hyvin voimakkaita näyttäviä värejä ja valitsin räikeät lilan sävyt kukkiin. Toivotaan, että osuin oikeaan, vaikka hieman mietityttää.

 
Seuraavaksi suuntasin kirjastoon tutkimaan, kuinka tuon ajan kirjontatyöt on tehty ja väritetty, minkälaisin pistoin tehty jne. Paljon sain ideoita ja ohjeistustakin. Onneksi meidän kunnassa on loistava kirjasto käsityöntekijällekin.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Väriloistoa "kukkatalossa"

Pelargonit kukkivat tosi kauniisti aurinkoisten päivien ansiosta.

 
Kokoelmaani kuuluu n. 72 kpl. Noin siitä syystä, että olen ottanut joistain varmuuskopioita ja antanut joitain poiskin.

 
Rakastan värejä, joten värikin on ollut joskus valintani syy, kuten allaolevassa. Siemenet tilasin Amerikasta viime vuonna.

 
 
 

 
 

 
Allaolevat on vanhusten osastoa. Kerrottu valkoinen (nimetön vanha), Evakko (vaal.pun.), lohenpunainen nimetön vanha.

 
Tilanne 21.5.2013 oli näin vaatimaton:
 
 

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Betonista

Betoni on kivaa muottien kanssa muotoilla. Kyllähän sitä oppii kantapäänkin kautta, mutta viheliäistä huomata virheensä jälkikäteen! Ehkä ei pitäisi kaikkea yrittää omin päin.

 
Nämä purkit tuli tehtyä ilman pohjassa olevaa reikää, joten pianhan ne täyttyvät vedellä ja kasvit kelluu märkyydessä.
 
 
Tämän ruukun kaunis jalka meni muruiksi liian monimutkaisena. Korvasin sen suoralla sileällä ja kyllähän se hieman riitelee tuo yläosan kanssa. Oma moka sekin.

 
Jännästi liitoskohta jäi tummemmaksi. En tiedä mistä johtuu, mutta erottuu selvästi.
 
 
Linnunjuomakuppi sopii hyvin vanhan, roskiksesta pelastamaani kukkatelineeseen.
 
Löysin ihania silikonivuokia. Ruusuja. Tein niistä rumalle kaivonkannelle ryhmän. En oikein ole siihen tyytyväinen, mutta siinä se nyt seisoo. Ruusun varsia lyhennettävä vielä. On tämä hirvitys.
 
 
Eli kivaa oli ja mokasin lähes joka työssä jotain!
 
 
 

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Sätky-tipu

Kierrellessäni kirpparilla löysin hauskan sätky-hanhen. Euron maksoi ja olihan se ostettava, kun sain heti idean tehdä jonkinlaisia sätkynukkeja. Niitä tehtiin jo lapsena.

 
Ostin ohutta vaneria ja pahvia. Kokeilin kummastako tulisi parempi. Vaneri on tukevampi. Koska en halunnut kopioida toisen tekemää, suunnittelin oman mallin, tein kaavan ja leikkasin osat.

 
Akryyliväreillä maalasin osat ja paperiliittimillä yhteen.

 
Vanhoista helmistä talteen otettu iso helmi toimii narussa hyvin.

 
Netistä löysin erilaisia kankaalla tai muuten päällystettyjä prinsessoita, koiria, pellejä ja vaikka mitä.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Valmista on!

 
Valmiiksi sain peiton vihdoin. Reunus teetti tosi paljon työtä ja lopulta ompelin käsin viimeiset ompeleet. Hieman mittaepätarkkuutta!
 
 
Kiva malli ja oli ihan kiva tehdä.
 

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kissanhäntiä ja muitakin

Laitanpa valokuvat uusista tuttavuuksistani. Kissanhännästä ja Punavaulasta.

 
 
 
Kukat ovat kuin kissan häntiä. Pörröisiä ja pitkiä. En ole aikaisemmin nähnyt tätä ja kyllä olen ihastunut kovin. Hännät ovat paksuja ja n. 15-20cm pitkiä.
 
Punavaulaakaan en ole ennen tavannut. Ihana ja köynnöstävä, mutta armoton roskaaja, eikä varmasti ole mukava parvekekasvina.
 
 
Miljoonakellosta (vai oliko tämä sittenkin Petunia) löysin hieman erilaisen muunnoksen.
 
 
Ostin tämän pelargonin isosta puutarhasta. Myyjä ei tiennyt nimeä, ei lajia, ei muuta kuin että kyseessä on Jättipelargonia. No jätti tästä tulikin, ei kylläkään kasvin koosta johtuen, vaan kukkiensa määrästä! Minä puolestani en ole ennen törmännyt Jättipelargoniin.
 
 
 
 

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kirjonta-aarteita

Eilinen kirppiskierroksemme koki täydellisen vesiperän. Kohteemme aukioloajat eivät olleet ihan hallinnassamme, joten ajoimme turhaan n. 200km.

Mutta ehkä korvikkeena takaiskusta, sain kirjonta-aarteen. SAIN, siis lahjaksi. Ja mitä juttuja!


Ihanan pikkuliinan lähetti Tiinatei (http://tilkkutie.blogspot.fi/). Suuret kiitokset vielä. Se on niin kaunis liina. Olin niin yllättynyt ja mielissäni tästä.

Seuraavaksi sain käsityötaiturin jäämistöstä ihania vanhempia kirjontaliinoja. Kaikki oli aloitettu, mutta jostain syystä jäänyt tekemättä.

 
Liina on persikan väristä pellavaa. Hieman on ompelijan sormesta verta tihkunut työhön, mutta eiköhän siitä jotenkin selvitä. Tosi kaunista valkokirjontaa ja ilmeisesti ostettu joskus Stockmannilta.
 

 
Vaahteranlehtikuvioisia pikkuisia tabletteja oli muutama ja isompi pöytäliina. Keskellä on muurahaisenpolkua muistuttavaa ompelua ja reunat kantattu ketjupistoilla. Tabletteihin tarkoitus ollut tehdä vielä sitä muurahaisenpolkuakin. Aivan upeaa ja aikaa vievää työtä. Tuota reikäommelta en todellakaan osaa tehdä, näyttääkin niin vaikealta.
 
 
Tässä isossa liinassa on keskellä kauniita kedon kukkia. Unikoita, ruiskaunokkeja, lemmikkejä jne. Materiaali paksua puuvillaa, nk. jokamiehen lakanakangasta. Veikkaisin 50-lukua. Kirjonta aloitettu helmilangoilla.

 
Melkein valmiiksi tehty pienempi liina on ohutta pellavaa. Kirjonta muistuttaa ehkä 60-luvun selkeää ja yksinkertaista tyyliä.
 
Aivan ihania töitä kaikki ja teen niitä  parhaani mukaan valmiiksikin. Ei voi kuin ihailla tuota käden taitojen määrää, mitä nämäkin liinat edustavat. Ja aikaa mitä tämmöisten tekemiseen vaaditaan. Mistä sitä aikaa tuli, kun kaikki muukin elämä lähes käsin tehtiin.
 

 

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Pitsinen kello

 
Oli keksittävä pikku lahja henkilölle, jolla on jo kaikkea. Muistui mieleeni tämä idea, minkä olen nähnyt monessa paikassa aiemmin. Kellon koneistojakin löytyi varastoistani samoin virkattuja pikkuliinoja.

 
Kello on reilu 20cm halkasijalta. Taustalle kiinnitin pahvin. Kovetuksesta huolimatta pitsi on sen verran pehmeää, että pahvia tarvitaan. Kovetuksessa käytin Erikeeperiä.
 
 
 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Peiton uusi ilme

 
Tilkkuvalmiina. Reunat kavennetaan. Mutta miten ihmeellä tikkaan tämän työn? Olisin tehnyt peiton jo valmiiksi, mutta tikkauksen kanssa aloin pähkäillä.
 
Peitosta tulikin normaalin kokoinen 145x200cm. Värit tuossa kuvassa hieman laimentuu.
 
Vielä reunat ja se onneton tikkaus.