Tein kaavan tuosta vanhasta. Käytin palloon trikoon puutteessa vanhan oloasun lahkeen ja aamutakin helmaa. Vähän tummat värit, mutta kelvannee. Laitoin vielä narun, jotta pieni suu saa otteen.
Ja kuinkas kävikään. Heittelin palloja haettavaksi ja kuvittelin uuden uutukaisen kulkusineen olevan mieleen. Mitä vielä, ei voinut vähäisemmin kiinnostaa. Vanha on sentään oman suun mukainen ja mukava!
Voi mikä katse:) Niinpä, "vanhassa vara parempi". Ehkä hän kohta on armollinen ja kelpuuttaa uudet ompeluksesi:O
VastaaPoistaKoira onkuin pieni lapsi. Se ensimmäinen unipeitto,unirätti,yöpuku, halilelu ja monta muuta. Ne ovat rakkaita ja niitä ei saanut edes pestä. Vaikka se oli kuinka rikki ja likainen niin uusi ei kelvannut. Tuo pallo kelpaa koirallesi kunhan vanha on poistunut ja uudeaa omat hajut ja tärkein aina se pehmeys.
VastaaPoistaVoi sentään! Kiittämättömyys on maailman palkka. Mutta söpö koira se on - ei varmaan voi sille vihainenkaan olla. Ehkä pallo jossain vaiheessa alkaa kelvata!
VastaaPoistaHeh, niinhän se on ihmiselläkin. Tuttu ja turvallinen nukke tai auto lapsella pysyy kainaloisena pitkään. Miljoonien lelujen joukossa on aina se yksi suosikki.
VastaaPoistaKarkki, nyt kyl tuut äkkiä tänne pelaan palloo meijän kanssa. Hopi hopi! Sua kaivataan.
VastaaPoista