Keskikesän Punatulkut

Näin Facebookissa kivan punatulkun virkkausohjeen. Oli kiva tehdä näitä pieniä juttuja. Olkapää vaan ei taas tykkää ja vihottelee, mutta siitä ei nyt välitetä.

Ihan ihka-oikeatkin tulkut ovat majoittuneet meidän pihalle. Syövät halusta auringonkukan siemeniä yhdessä neljän oravan ja siilin kanssa. Jatkan ruokintaa läpi vuoden, koska näitä asukkeja on niin mukava saada pihapiiriin

Punatulkkuja on mukava virkata, kun syntyy nopeasti valmista. Yhteenompelu ja kokoaminen vievät enemmän aikaa kuin itse virkkaus. Ompelukone on edelleen hupun alla ja pieni tauko onkin ihan paikallaan.

Betoni on kivaa

Olen aina tykännyt patsaista niin puutarhassa kuin muuallakin. Harrastinkin hieman kuvanveistoa ja se oli tosi kivaa. Niin on myös betonivalut.

Päällystin muutaman pehmoeläimen betonilla. Se olikin melko aikaa vievää, kun kolmeen kerrokseen piti valaa ja aina valut kuivattaa. Silti pupun jalat jäivät löysiksi.

 Pupu istuu betonisella alustalla uuden päärynäpuun varjossa.

Tontut on viime vuodelta. Hyvin istuivat tuossa talven yli ilman vaurioita.

Oravavahti kiipesi ison kiven päälle ylettyäkseen lähemmin vahtimaan puussa istuvaa oravaa. Tunti meni ei liikkunut orava eikä Karkki.

OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Ankkoja, koiranpentu, nalle ja vähän muutakin

Sain inspiraation tehdä betonista jotain. Kaikki alkoi keramiikkamäyräkoirasta, minkä löysin kaupasta. Aikomukseni olisi tehdä siitä silikoonimuotti ja valaa lisää mäykkyjä.  Sitä ajatusta kehitellessä, tein lasten kastelukannuista muotit ja valoin ankkoja, lampaita, etanan.

Etanan sarvet jäivät muottiin, mutta eiköhän asia korjaannu jotenkin.

Muottien jälkiä en kaikkia saanut hiomalla pois, mutta betonissahan kuuluukin olla tekemisen jälkiä.

Alkuun päästyäni, kokeilin myös pehmoeläinten käyttöä muottina. Alla olevan koiran pennun sain kirpparilta kaupantekiäisenä ja sen muoto on tarpeeksi helppo betoniin.

Hieman halkeilua tuli, mutta betonivellillä korjailen vielä.

Nallekin sai kuoren pintaansa. Tämä on tosi hauskaa tekemistä. Kuivumassa on vielä pari isompaa pehmoa ja niistä myöhemmin.

Alla kuva mönkiöäisistä, jotka äitini on maalannut muutama vuosi sitten.

Tämä siilirouva (arvatenkin rouva) on muuttanut meille. Olen lahjonut häntä herkuilla ja tässä turvallisesti raparperin lehden alla menossa koiran kuivamuona-ateria. Niin symppis on.

Lasi- ja keräilytapahtuma

Riihimäen lasimuseolla järjestettiin jälleen lasitapahtuma, missä keräilijät ja myyjät kohtaavat. Paikalle olikin kertynyt myyjiä noin sata ja ostajia aivan ruuhkaksi asti.

Ja tietysti minä poloinen unohdin kameran kotiin. Muutama kuva otettu huonolla kännykkakameralla ja niistäsin osa jäi siirtymättä tietokoneelle, joten varsin epäonnista kuvaamista.

Keräilijöiden unelmia eri väreissä, vanhaa ja uutta designlasia. Näin riihimäellä lasitehtaan mukana kasvaneena monet esineet ovat tuttuja jo lapsuudesta. Niitä oli lähes jokaisessa kodissa ja niitä annettiin lahjaksi merkkipäivinä. Lasin henkilökunta sai ostaa alennuksin myös käyttölasia ja sitä mahdollisuutta hyödynnettiin.

Keltaista Ultima Thulea en ole ennen nähnyt, mutta tässä pöydässä oli upeita esineitä paljon.

Riihimäen lasin tavaramerkiksikin voisi sanoa näitä upeaa upeimpia Aimo Okkolin kristallimaljoja. Lumpeenkukka nimeltään. Hinta näkyi olevan 3400e. Niin kaunis esine ja tuo keltainen tässäkin on minulle uusi väri. 

Harmittamaan jäi, kun kuvat epäonnistuivat, mutta kyllä oli kiva reissu lasin maailmaan.

Vireisen Metsästysmuseon pihalla on ite-taiteilijoiden näyttely. Upeita eläinhahmoja veistetty puusta ja muitakin materiaaleja on käytetty. Kuvat niistäkin joutuivat jonnekin matkalla kamerasta tietokoneelle!

Poncho

Kaapista löytyi puoli kiloa Novitan jotain ikivanhaa lankaa. Istuskelin auringossa ja kudoin kasin puikoilla ponchon. Tai oikeammin kaksi ponchoa. Sen ekan purin ihan kokonaan. Tuli mieleeni, että hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä!

Muutenkin en oikein tajua, onko parempi säilyttää nämä langat lankoina kaapissa vain ponchona, jota en tule koskaan käyttämään!

Elli ja Jalmari

Aikaisemmin huovuttelin kasvot ja nyt sain vihdoin tehtyä Ellin ja Jalmarin valmiiksi.

Jalmarille kudoin villapaidan. Vaatteet muutoin fleeceä, koska minusta se sopii hyvin huovutuksen kanssa.