Kymmenen vuotta siihen meni! Sain keskeneräisen pellavaliinan sukulaiselta. Olen kirjonnasta kirjoittanut jo 2013.
Innostuin kaivamaan varastostani tekeleen, ja pistojen tekniikkaa muistelemaan.
Melkoisen surullinen näky ja nuhraantunutkin vuosien säilytyksessä.
Pienellä tekniikkaharjoittelulla sain kuin sainkin liinan kirjottua valmiiksi. Toki aiempi tekijä oli ollut paljon taitavampi. Pistot niin kauniita ja tasaisia.
Reunapitsit kutistuivat 40 asteen pesussakin. Mutta vanhat veritahrat sain hyvin pestyä pois.
Olen vuosia sitten pelastanut kirpparilta löytämiäni kirjoliinoja. Tosi kivaa tekemistä ja onnistunut lopputulos on suuri ilo.
