Jämää ja italialaista

Tulipa taas kudottua sukkia. Kun lähtee kuskiksi lankakauppaan, ei ikinä tiedä mitä  mukaan tarttuu.

Tuo punainen lanka on etiketin mukaan italialaista VAPAAN LAMPAAN merinovillaa. 

Varmaan ihmettelet mikä on vapaa lammas. Niin minäkin, mutta kauppias ja netti valotti. Kyseessä on lampaiden peräpään jättäminen leikkelemättä. 

Laajalti vielä esim. Australiassa käytössä oleva nk. mulesing-toimenpiteessä leikataan lampaan peräaukon ympäriltä n. 5 cm palat.  Ja ilman kivun lievitystä. Usein joudutaan häntäkin amputoimaan ja sekin ilman kivun lievitystä. Melkoista eläinrääkkäystä siis.  Aivan hirveetä. 

Toimenpiteessä syntyvä arpikudos estää loisten munien ym. pesiytymisen lampaaseen.

Onneksi nyt on moni maa jo kieltänyt mulesingin ja langantuottajat voivat käyttää tuota vapaan lampaan villaa -merkkiä. 

Tuossa jämien jämistä pikavauhdilla kutomani perussukat. Monista jämistä keräsin mitä sain sopimaan.

 

Perintöpeitto

 

Nyt se on tehty, valmis!

Kaikki alkoi siitä, kun löysin edesmenneen äitini tavaroista muovikassinmytyn. 

Paloista äiti oli virkannut 70-luvulla noin kolmanneksen. Ja nyt oli minulla into saattaa tämä työ päätökseen. Onneksi lankaa oli lähes riittävästi ja koukkukin löytyi. Huono puoli oli,että käsialamme oli erilaista. Mutta yritin matkia äidin tiukkaa tyyliä, ja onnistuin saamaan palat yhteneväisiksi.

Malli on nopea tehdä, vain 5 kerrosta. Tuttu malli meille virkkaajille Mary Oljen kirjoista. Yhteensä paloja parivuoteen peittoon kului 225 kpl.

Palojen yhdistäminen olikin oma juttunsa. Äiti oli aloittanut yhdistää virkkaamalla, mutta minusta se ei ollut hyvä. Purin pois ja yhdistin neulomalla. Työlästä.

Peitosta tuli kaunis ja sopiva makuuhuoneeseeni. Olen niin iloinen, että tein työn loppuun ja nyt se olkoon äidin ja minun viimeinen yhteinen käsityö.

Pupumekko

 

Löysin ihanaa pupukangasta. Oli valmiiksi painettu kellohameen muotoon. Ei tarvinnut kuin leikata ja ommella.

Mekon saaja juuri kolmevuotta täyttänyt on sen verran pienikokoinen, että kankaasta sain juuri ja juuri tehtyä rintalapun ja henskelit.

Mennään saunaan!

 

Vekkilässä lämmitettiin oikea tonttusauna.

Sadepäivän tunika

 

Pientä ompelua sadepäivänä. Löysin tämän värikkään karhukankaan ja tunikahan siitä sitten tuli.

Puserot

Löysin kivan trikookankaan ja sehän oli aivan kuin tehty ystävättären toiveisiin.

Kangas oli pala ja liikaa yhteen pitkähihaiseen puseroon. Eipä hätää, tehdään kaksi.

Kiva helppo ja nopea yhden sadepäivän ompelu.

Muhkea villatakki

 

Paikallisella Ruustinnan Lankapuodilla oli myynnissä kiva lanka. Olihan sitä pakko kokeilla. Lanka on italialaisen suunnittelema sveitsiläiselle tehtaalle.

Koska lankaa oli vain kaksi kerää, oli jatkettava 7veikalla. Sain kuin sainkin villatakin ja ilman ohjeita.

Puutarhan päivittäminen vei kevätaikaa. Ulkokasvit ja myös sisäkasvit tarvitsivat hoitoa. Vihdoin vein viimeisetkin kaktukset ulos.

Vanhatpojat ovat alkujaan 50-60-luvulta. Isoin kukkinut useasti. Ulkoilevat tutussa seurassa ison kiven kupeessa.

Dragon Fruit, Pitaija on kolme-neljä vuotta sitten ostettu ja valtavan suuri. Ja painava. Muitakin lehtikatkuksia olen kerännyt 12 kpl.

Kaikki pelargonit, 123 kpl on kasvihuoneessa, kuistilla, sisällä. Rakastan vanhoja suomalaisia pelargoneja, joilla on tarina.  Niistä riittäisi juttua pitemmästikin.

Siivotessani kaappeja löysin äitini perintönä sängynpeiton virkkauksen. Hän on todennäköisesti aloittanut työn 70-luvulla, jolloin lähes jokainen virkkasi sängynpeittoja.

Huolella tallennettu, paitsi ohje puuttui. Mary Oljen kirjasta löytyi malli ja sitten valkeni, että olen mallia virkannut pellavalangasta 70-luvulla. Äiti on muuttanut silmukkamääriä ilmeisesti saadakseen neliöstä isomman.

Yritän nyt tehdä työtä ainakin eteen päin ellen ihan valmiiksi asti saa. Kaipasin virkkausta pitkästä aikaa ja tässähän sitä riittäisi pitkäksi aikaa.

Luulen, että kaikki kalastajanlangasta virkatut työt on tulossa taas. Ryijyille kävi samoin. Ja se on hieno asia.

Sukkia, huivi

 

.Takatalven kynsissä puutarhatyöt odottaa. Kaikki 114 pelargonia odottaa myös aurinkoa ja kevätilmaa. Sukkien tekoon kyllästyneenä pengoin lankavarastoani siitä kauimmaisesta unohdetaan -laatikosta. Yli 10v sitten Tallinnasta ostamani ohuen ohut merinolanka osui käteeni. Mietin mitähän tästäkin voisi tehdä. Sopivasti Strömsön Lee kutoi helppoakin helpomman kolmiohuivin. Ja siitähän se idea syttyi.

Ja niitä sukkiakin tein vielä parit, mutta kyllä nyt on kiintiö täynnä. Tosin kivoja lankoja on jemmassa.

Ylimmässä kuvassa jämistä keräsin sukat.

Alimmassa kuvassa kirjavaa jämäkeltaista sekä itsevärjäämääni kirkaan keltaista keltasauramosta sekä tumman punainen punajuuresta.

. 

Jakkupusero

 

Piiitkäästä aikaa eli n. 50v  jälkeen innostuin ompelemaan vähän vaativampaa kuin t-paidat.

Muistoissani oli tämä äidin v. 1975 ompelema jakku. Lempijakkuni silloin. Päätin kokeilla miten onnistuisi näin pitkän ajan jälkeen ommella jakku. 

Monien selailuiden ja kiertelyjen jälkeen löysin sopivan kankaan ja kaavat. Ompelu sujui kuin sujuikin hyvin, kun ompelujärjestyskin muistui mieleen.  Suuremmitta ongelmitta sain jakun tehtyä ja mikä parasta kaava oli sitä mitä piti. Olin niin tyytyväinen aikaansaannokseeni.

 Sukatkin sain valmiiksi. Vuorettelin aamut ompeluun, sitten muut työt mm. puutarhan siistimistä talven jäljiltä, tv-n ääressä sitten kudoin. Sukat on Sissukan ohjeen mukaan mukaeltu eli muutin koon ja mallin, vain koira jäi alkuperäisestä.

Ja sitten puutarhaan töihin.

T-paitatehdas

 

Kun vihdoin löysin sopivan kaavan, alkoi puseroita syntyä. Kuvan kangas inspiroi kirjavilla väreillä. Oikein tarkasti katsottuna Lego-palikoita!

Ystävätär ihastui tähän ketturepolaiskankaaseen. 

Ja vielä voikukkahattaroihin:

Aivan ihania kankaita on tarjolla. Riippuu vain käyttäjästä, haluaako hieman poiketa tavallisuudesta tai ei.

Jotta myös tv:n ääressä jotain tehtynä:

Hauskaa pääsiäistä

 

Hauskaa pääsiäistä!

Sukkia taas ja ompeluakin

Olen niin tykästynyt näihin lähes itsellään valmistuviin sukkiin.

Ei tarvitse muuta kuin ottaa langan päästä kiinni ja katsoa alla olevasta taulukosta montako silmää mihinkin kokoon tarvitaan.

Kuvat näyttää miten menettelet missäkin vaiheessa.

Ja ei kun kutomaan pelkkää oikeeta, kunnes merkkilanka ilmoittaa, että nyt ollaan kantapäässä.

Kuviot näytetty vyötteessä ja syntyvät itsestään.

Tavissukat syntyi jämäkorista löydetystä pikkuvyyhdistä. 

Molemmat syntyivät tv:tä katsellessa.

Ompelin myös lähes 45v tauon jälkeen paitapuseron. Kun en ollut varma taidostani, otin kirpprilta ostetun verhokankaan harjoitteluuni.

Kangas ei ollenkaan ole mieleeni vaatteena, mutta oikeen sopiva harjoitteluun.  Hieman täytyi miettiä mm. kauluksen tekoa,  mutta  ihme kyllä osasin tehdä suuremmitta virheittä.

Kyllä ompeleminen on vaan niin kivaa. 

Ompeluksia

 

Ennen ommeltiin vähällä rahalla kivoja vaatteita, nykyään ommellaan hinnakkaista kankaista kivoja vaatteita. Nettikauppoja selaillessani huomasin suuria hintaeroja esim. suosituissa trikoissa.Laatukin heittelee ja usein jää arvailun varaan.

Yllä olevan autokankaan nappasin mukaan poistolaarista pienellä hinnalla. Löysin sattumalta hyvät kaavat. Niissäkin valtavasti eroja. Toiset hyvin kuositeltuina kokoon nähden, toiset taas ei sinne päinkään. 

Mäyriskankaan ostin nettikauppiaalta onnistuneesti. Samoilla kaavoilla tein molemmat. 

Nyt kun kaikki kirjava on taas tullut suosituksi, laitan alle kuvan vuodelta 1975. Päälläni äidin ompelema vakosamettitakki, mikä kelpaisisi täysin tämän päivän vaatteeksi.

Kuvasin kuvasta, jäi vähän epäselväksi. Mutta ompeleminen on niin kivaa ja uudet ideat jo odottaa.