Sukkia, huivi

 

.Takatalven kynsissä puutarhatyöt odottaa. Kaikki 114 pelargonia odottaa myös aurinkoa ja kevätilmaa. Sukkien tekoon kyllästyneenä pengoin lankavarastoani siitä kauimmaisesta unohdetaan -laatikosta. Yli 10v sitten Tallinnasta ostamani ohuen ohut merinolanka osui käteeni. Mietin mitähän tästäkin voisi tehdä. Sopivasti Strömsön Lee kutoi helppoakin helpomman kolmiohuivin. Ja siitähän se idea syttyi.

Ja niitä sukkiakin tein vielä parit, mutta kyllä nyt on kiintiö täynnä. Tosin kivoja lankoja on jemmassa.

Ylimmässä kuvassa jämistä keräsin sukat.

Alimmassa kuvassa kirjavaa jämäkeltaista sekä itsevärjäämääni kirkaan keltaista keltasauramosta sekä tumman punainen punajuuresta.

. 

Jakkupusero

 

Piiitkäästä aikaa eli n. 50v  jälkeen innostuin ompelemaan vähän vaativampaa kuin t-paidat.

Muistoissani oli tämä äidin v. 1975 ompelema jakku. Lempijakkuni silloin. Päätin kokeilla miten onnistuisi näin pitkän ajan jälkeen ommella jakku. 

Monien selailuiden ja kiertelyjen jälkeen löysin sopivan kankaan ja kaavat. Ompelu sujui kuin sujuikin hyvin, kun ompelujärjestyskin muistui mieleen.  Suuremmitta ongelmitta sain jakun tehtyä ja mikä parasta kaava oli sitä mitä piti. Olin niin tyytyväinen aikaansaannokseeni.

 Sukatkin sain valmiiksi. Vuorettelin aamut ompeluun, sitten muut työt mm. puutarhan siistimistä talven jäljiltä, tv-n ääressä sitten kudoin. Sukat on Sissukan ohjeen mukaan mukaeltu eli muutin koon ja mallin, vain koira jäi alkuperäisestä.

Ja sitten puutarhaan töihin.

T-paitatehdas

 

Kun vihdoin löysin sopivan kaavan, alkoi puseroita syntyä. Kuvan kangas inspiroi kirjavilla väreillä. Oikein tarkasti katsottuna Lego-palikoita!

Ystävätär ihastui tähän ketturepolaiskankaaseen. 

Ja vielä voikukkahattaroihin:

Aivan ihania kankaita on tarjolla. Riippuu vain käyttäjästä, haluaako hieman poiketa tavallisuudesta tai ei.

Jotta myös tv:n ääressä jotain tehtynä:

Hauskaa pääsiäistä

 

Hauskaa pääsiäistä!

Sukkia taas ja ompeluakin

Olen niin tykästynyt näihin lähes itsellään valmistuviin sukkiin.

Ei tarvitse muuta kuin ottaa langan päästä kiinni ja katsoa alla olevasta taulukosta montako silmää mihinkin kokoon tarvitaan.

Kuvat näyttää miten menettelet missäkin vaiheessa.

Ja ei kun kutomaan pelkkää oikeeta, kunnes merkkilanka ilmoittaa, että nyt ollaan kantapäässä.

Kuviot näytetty vyötteessä ja syntyvät itsestään.

Tavissukat syntyi jämäkorista löydetystä pikkuvyyhdistä. 

Molemmat syntyivät tv:tä katsellessa.

Ompelin myös lähes 45v tauon jälkeen paitapuseron. Kun en ollut varma taidostani, otin kirpprilta ostetun verhokankaan harjoitteluuni.

Kangas ei ollenkaan ole mieleeni vaatteena, mutta oikeen sopiva harjoitteluun.  Hieman täytyi miettiä mm. kauluksen tekoa,  mutta  ihme kyllä osasin tehdä suuremmitta virheittä.

Kyllä ompeleminen on vaan niin kivaa. 

Ompeluksia

 

Ennen ommeltiin vähällä rahalla kivoja vaatteita, nykyään ommellaan hinnakkaista kankaista kivoja vaatteita. Nettikauppoja selaillessani huomasin suuria hintaeroja esim. suosituissa trikoissa.Laatukin heittelee ja usein jää arvailun varaan.

Yllä olevan autokankaan nappasin mukaan poistolaarista pienellä hinnalla. Löysin sattumalta hyvät kaavat. Niissäkin valtavasti eroja. Toiset hyvin kuositeltuina kokoon nähden, toiset taas ei sinne päinkään. 

Mäyriskankaan ostin nettikauppiaalta onnistuneesti. Samoilla kaavoilla tein molemmat. 

Nyt kun kaikki kirjava on taas tullut suosituksi, laitan alle kuvan vuodelta 1975. Päälläni äidin ompelema vakosamettitakki, mikä kelpaisisi täysin tämän päivän vaatteeksi.

Kuvasin kuvasta, jäi vähän epäselväksi. Mutta ompeleminen on niin kivaa ja uudet ideat jo odottaa.

Pönttöpäivä

 Suomen Metsästysmuseolla järjestettiin lähes 3 vuoden tauon jälkeen pönttöpäivä.  Pönttöpäivä oli alunperin riihimäkeläisen Paloheimo Oy:n perinne, minkä Suomen Metsästysmuseo herätti uudelleen henkiin keväällä 2010 yhteistyössä Versowood Oy:n kanssa. (Paloheimo oli välillä muuttunut Versowoodiksi).

Riihimäen partiolaiset sahasivat Versowood Oy:n lahjoittamat laudat valmiiksi nikkaroitaviksi. Birdlifen edustajat opastivat kokoamisessa. Naulatkin  oli pienissä paperipusseissa valmiina.

Väkeä oli paljon ja monet veikin tarpeet kotiin valmistettaviksi. Vasarat taisivat loppua.  Parkkipaikatkin täyttyivät hetkessä. 

(tapahtuman mainoskuva)

Hakkasin kokoon kolme ja kun aukon suojapellit unohtuivat ostaa, laitoin mitä löytyi. Katot suojaan vielä muovilla, jotta poikaset eivät kastu sateella. Nyt kun vielä saisin nämä puihin!

 

Pientä ompelua

 

Löysin metrin palan puuvillatrikoota. Ompelin puseron, johon muokkasin pienet perhoshihat. Muutenhan peruspusero.

Tätä kangaspalaa olen säilönyt varmasti yli 10 vuotta. Kangasta oli melko vähän, eikä pusero olisi mahdollinen. Nämä housut sain juuri ja juuri, kun haarasaumoihin tein lisäyspaloja. Melkoisen ärtyisä kuosinen, mutta puutarhatöihin sopivat!

Sateenkaarisukat

 

Näköjään olen jäänyt koukkuun näihin saksalaislankoihin. Mutta niin helppoa tekemistä tv:n ääressä. Ja lisääkin on tulossa, kun kävin lankavarastoa täydentämässä.

Hyvää viikonloppua!

Helpot sukat

Ostin tämän kivan saksalaisen langan kokeeksi. Olikin kiva tuttavuus.

Vyötteessä ilmoitetaan, että aina kokoon 46 riittää lanka ja että aloitus tehdään päältä päin.  Ja kudotaan pelkkää oikeeta. 

Lankakerässä on merkki, mistä aloitetaan ja mistä alkaa kantapää yksivärisenä ja sama kärkiosassa.

Jos haluaa esim. koon 39, poistetaan liika lanka kunnes kärkikavennuskohta alkaa.

Helppoa!

Vyötteen sukkamalli antaa hyvää ohjetta koosta. Mallisukka lienee kokoa 37-38, koska jouduin kutomaan yhden mustan ja harmaan raidan kokooni 39. Tapani mukaan olihan tätä muokattava ja lisäsin varteen hieman glitterilankaa. 

Kutomista ja ompelua

 

Minä kudon. En osaa neuloa. Neulon neulalla, mutta kudon puikoilla. Se on näin ja pysyy, enkä miellä neulomisesta puhuttaessa, että kudotaan.

Sukat on kudottu itse keittovärjäämistä langoista. Vihreä lupiinista, tumma keltainen kanervasta, punaruskea punajuuresta ja kirkkaan keltainen koivun lehdistä. En tiedä miksi, mutta keltaista väriä lähtee hieman. Olisinko huuhdellut huonosti,

Innostuin ompelemaan villatakin korvikkeen. Ja taas törmäsin, ettei meille isoille tytöille tahdon löytyä kivoja kaavoja. Tai jos löytyy, koot ei pidä yhtään paikkaansa tai kuosittelu on pielessä.

Kivaa laskiaistiistaita kuitenkin tämän purnailun jälkeen!

Sukkia ja vielä jämätilkkuja

 

Kun Ikea-tilkkuja vielä jäi, ompelin niistä vielä yhden peiton. Paljon sommitteluun ei jäänyt varaa, kun tilkkupaloja oli mitä oli.

Sukkia tuli tehtyä. Tässäkin yli jäänyttä glitterilankaa yhdistettynä itsevärjäämääni 7veikkaan. Tuo vaaleansininen väri tuli purkkivärjäyksellä Tarhakäenkaalista. Nätti väri tuli valkoiseen lankaan. Harmaa lanka jäi vähän haaleaksi.

Ei ei, en ole kutonut näitä Vihreitä kuulia. Ystävätär on sukkien tekijä ja nämä ovat hänen tekemänsä. Tosi kauniit medaljonkisukat ja niin suuritöiset.

Jämistä ja vähän uuttakin

 Siivotessani kangaslaatikoita tarttui käsiini joskus vuosia vuosia sitten Ikeasta ostamani jämätilkkurullat. Loistokeksintö Ikealta myydä ylijäämät ja kangasrullien loput valmiiksi leikattuina tilkkupaketteina ja vieläpä vain muutaman euron hintaan.

Tarvitsin ompelukoneen päälle reilun kokoisen peiton. Ja idea oli valmis. Sommittelin palat, ompelin peiton ja kanttasin joullunpunaisella kukallisella vinonauhalla. Tuli mieleeni, että ikinä ei kannata heittää mitään pois!

Muistelin, että yhdessä ystävättäreni kanssa näitä palarullia ostamassa olimme. Hänkin löysi omansa. Ja hänelle ompelin isomman peiton. Riemunkirjavaa, mutta niin oli materiaalikin.

Seuraavaksi siirryin lankalaatikoitten kimppuun. Pitkään mukana kulkeneet Pirtin kehräämön hahtuvavillat tuli heti työn alle. Minulle tuttu 8 palan malli ja viimeiseksi voimakas huovutus. Koska tuo hahtuva on niin helposti kuluvaa, ompelin töppösten pohjaan nahkapohjat. Hieman oli rei`ittäjä tylsä, mutta kyllä pelitti.

Tässä alku ennen

huovutusta. Sakset osoittaa koko.

Kudoin uudesta Novitan Runosta polvipituiset sukat. Aivan ihana lanka ja kun vielä mieleinen yksivärinen löytyi, ostin langat (vastoin niitä pyhiä lupauksia, tiedätte kyllä).

Huomaatte varmaan, että kerät sekaantuivat kantapäiden jälkeen ja niin toisesta tuli keltainen ja toisesta punainen. Eipä haittaa. Sekä sukat että töppöset lämmittävät nyt Saksassa ja ovat kuulemma aivan superihanat. 

Sanelma ja Sievä Vekkilään

 

Sanelma (oikealla) ja Sievä tulivat Vekkilään, kun kutsuttiin. Kävi nimittäin niin, että joulun lähellä tuli kutsu tyttöystävälle Hyvinkäällä asuvalta ja jo vuonna 2014 Vekkilästä muuttaneelta tonttu touhukkaalta.

Sievä(vasemmalla) ja Sanelma ehtivät vasta nyt Vekkilään.

Nuorempi Sanelma lähtee huomenna Vekkilästä kohti Hyvinkäätä ja siellä odotteleevaa sulhoa (kuvassa oikealla)

Sievä oli löytänyt pienen hiirulaisen ja sitä nyt näyttää meille.

Sanelma ja Sievä Vekkilässä.