tiistai 26. kesäkuuta 2018

Vanha virkkausprojekti

Sadepäivänä siivoilin kaappeja ja käsiini osui vanha muovikassi. Se nyssäkkä on kulkenut kaapista kaappiin. Kerran hain jo roskista pois, kun katuminen iski.

1960-luvulla oli suuri muoti virkata sängynpeittoja. Olin aloittanut ja kesken jäänyt. Eikä voi puhua peitostakaan, ehkä puolet yhden hengen sängylle mahtuisi. Malli on vanha tuttu Mary Oljen ja reikäinen malli mahdollisimman huono peitoksi.

Iski inspiraatio valmistaa "peitto" valmiiksi. Muutaman päivä meni. kun kipeällä kädellä virkkasin puuttuvat osat valmiiksi ja yhdistin ne paikkoihinsa.
Valmiina roikkuu narulla kuivumassa pesun jäljiltä. Vielä pingoitus ja valmis on! Oli jo aikakin kun tässä työssä on liki 50 vuotta mennyt!

Samasta kaapista löytyi myös äitini peruja peiton alku sekä pyyheliinan päät talteen otettuina.

Tämäkin malli on Mary Oljen ja myös käytetty pellavaliinan reunapitsinä. Sellaisen olen tehnyt myös. Ehkä teen valmiiksi tämänkin, mutta nyt tämä inspiraatio lopahti.


Alla olevat palat sain tuttavalta. Lienevät hänen äitinsä aikanaan virkkaamia. Paloja on sen verran monta, että niistä saisi kaksi sohvatyynyä. Ne teenkin sitten kun se into tulee.


Päätin säilyttää nämä kaikki vanhat käsityöt. On niin sääli löytää kirpparilta valtavan työn vaatineita käsitöitä muutamalla eurolla. 

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Iloista Juhannusta


Iloista Juhannusta!

Ida-mummun pelakuu kukkii kauniisti ja on kukkinut perheemme ikkunoilla aina 1930-luvulta lähtien.

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Tuolivanhukset

Maalla mummulassa 50-luvulla keittiössä oli kaksi jännää tuolia. Enoni oli ne tehnyt, taitava kirvesmies kun oli. Hänen jäämistöstään toin tuolit meille odottamaan kunnostusta.
 Autotallissa ne sitten odottivat  inspiraatiota monta vuotta. Välillä jo mietin, onko niillä mitään käyttöä, mutta en millään voinut pois heittää.
 Ajattelin kaivaa esiin alkuperäisen puupinnan, mutta turha luulo. Maalikerroksia löytyi VIISI. Yritin maalinpoistoaineellakin, mutta eipä siitäkään apua ollut. Rapsuttelin muutaman päivän ja ei auttanut muu kuin maalata uudelleen. Maalikerrosten alta löytyi aivan ihanaa ikivanhaa puuta. Eli enoni olikin 50-luvun alussa käyttänyt vanhaa puuta, kuinka vanhaa, en tiedä. Tämä selittää sen, että tarkka mies teki kaksi ihan erinäköistä tuolia. Jalat näyttivät olevan leppää ja istuin mäntyä. Selkänojan yläosa oli ihan kuin tammea, mutta onko se mahdollista. Kierrätystä!

Valmista! Maalin värin poimin maalikerroksista ja se oli kerros no. 3.


Hyvää viikonloppua!


sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Terveisiä lasi- ja keräilytapahtumasta

Osallistuin ensi kertaa Lasimuseon ystävät ryn järjestämään suureen lasi- ja keräilytapahtumaan myyjänä Riihimäen lasimuseon pihamaalla.

Ex-riihimäkeläisenä lasi on tavalla tai toisella kuulunut elämään koko ikäni. Jo koulussa teimme tutustumiskäyntejä lasitehtaalle ja monien sukulaisia oli työssä tehtaalla. Suuri työllistäjä VR:n ohella kun tehdas paikkakunnalla oli. 


Myyntini oli amatöörin opettelua suurten ammattilaisten ja antiikkikauppiaitten varjossa, mutta en antanut sen haitata ja tein kauppoja kohtuullisesti. Sainpahan kaappeihini tilaa ja ullakolta tavaraa vähemmäksi. Monien kanssa syntyi paljon keskusteluja esineistä. Joku tiesi kertoa tarinaa esineen historiasta ja toinen muisteli omia muistojaan. 

Kun katseli pöytien tarjontaa, tuli mieleeni miten valtaisa tuo lasimaailma on Suomessa ollut. Ja miten suurta keräily- ym  edelleen on. Upeaa upeampia  muotoiluja ja suuria taiteilijoita, jotka elävät edelleen. On todellinen sääli, että lasiteollisuus (jo taiteenakin) on loppunut meiltä kokonaan. Onneksi historia elää näin suuresti.

Aivan ihanaa oli, kun tapasin kaksi entistä kaveria Riihimäen tyttölyseon ajoilta. Toinen tuli Tukholmasta asti tapahtumaan. 50 vuotta sitten näimme edellisen kerran!! Enpä olisi heitä tunnistanut, ellei toinen olisi tullut nyppäämään hihastani. Makeita nauruja ja ihania muistoja. 
Päätimme, että viimeistään seuraavassa Lasitapahtumassa nähdään taas.



sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Sämpyläkorva ja sen kaveri Papu-Kaija

 Sämpyläkorva istahti Papu-Kaijan kanssa kuvaan pelargonikokoelman eteen. 
Mallit ovat Skip&Haakin ja maksulliset ohjeet molempiin löytyvät sivuiltaan. Tosin virkkasin koiran kuvan mukaan säveltäen. 

Jo edellisessä postauksessa sanoin, että olen ihastunut näihin Skip&Haakin tyyppeihin, mutta virkkaukset päättyivät osaltani jälleen sietämättömiin nivelkipuihin. Ei auta vaikka kuinka tekisi mieli virkata lisää. 

Kiireellä ollaan tultu jo kesäkuuhun. Puutarhatyöt oli jäädä kesken, kun niin kiireellä mentiin. Pari uutta projektiakin on odottamassa, joista sitten myöhemmin.