lauantai 21. joulukuuta 2019

Hyvää Joulua

Armaksen tytär Amalia liittyi perheeseen 

Hyvää joulunaikaa toivotan kaikille ja kiitos niistä monista kannustavista kommenteistanne.

Karkki lähettää erityisterkut Palmerille, Miloulle, Onnille, Aunelle, Tepolle, Joskalle, Nellille, Idalle ja kaikille koiratutuille

(ps. tänäkään vuonna en kortteja lähettänyt, vaan rahat laitoin apuna eläinsuojeluun)



tiistai 17. joulukuuta 2019

Pikku kissanpentu


Kotitonttu Armaksen perhe kasvoi pienellä kissanpennulla. Elli-Unelman syliin sitten nukahti.

Armaksen muhkea parta on kisulin lempipaikka ja niin turvallinen, että silmät menee väkisin kiinni.

Pentu on neulahuovutettu kokonaan netistä löytyneen ohjeen mukaan.



tiistai 10. joulukuuta 2019

Ensijalkineet pikkuiselle

Näissä tossuissa on ensimmäistä. Ensimmäinen pikkuinen, esikoinen, ilmoitti tulostaan. Ensimmäiset oli myös nämä tossut, mitkä tulevalle tein. Ensimmäinen lapsenlapsikin.

Tuleva isoäiti totesikin minulle: Minna Parikat uudessa muodossa!

torstai 5. joulukuuta 2019

Kotitonttu Armaksen perhe kasvaa

Kuvassa alarivissä vasemmalta Armaksen nuorin poika Uljas, Elli-Unelma Armaksen vaimo ja Armas itse. 
Takarivissä vasemmalta Armaksen vanhin poika Usko ja Armaksen nuorin veli Arttu

Arttu-veli


Arttu ja Armas uunin "pankolla"



sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Lasimuseon ja metsästymusen joulutori ja Aimo Okkolinin näyttely



Riihimäen lasimuseossa ja naapurissa metsästymuseossa järjestettiin joulutori perinteisesti. Tällä kertaa joulutori jäi hieman vähemmälle mielenkiinnolle, kun perehdyin lasitaiteilija Aimo Okkolin (1917-1982) näyttelyyn.


Aimo Okkolinin tunnetuin teos Lumpeenkukka oli hyvin esillä ja näyttelyn nimeksikin oli laitettu "Kuin kukka lumpeen". Alla Lumpeenkukka räikeän vihreänä, mitä en ole koskaan aiemmin nähnyt.

Muistan lapsuudestani Okkolinin pitkänä, laihana,  tummana miehenä, jolla oli aina tupakka hampaissa. Teimme koulun kanssa tutustumisretkiä lasitehtaalle ja monesti purnattiin, että aina niitä pulloja tuijottaan, kamala hajukin.  Elettiin 50-60-luvun aikoja, 

Mielestäni tämä vihreä työ oli yksi kauneimmista. Erilainen hänen 50-luvun paksuihin, syväviillettyihin malleihin verrattuna. 


Nämä vihreät maljakot ovat 70-lukua ja tosi modernit. Ei välttämättä tuo minulle edes mieleen Okkolinia.

Yksi suosikkini. Serpentiini. Oikeaa Okkolinia.

Tässä kohtaa on muistettava, että Okkolin oli täysin itseoppinut, ilman koulutusta syntynyt taiteilija. Hänen taito suunnitella ja käsitellä lasia oli ainutlaatuinen.

Matka jatkui metsästysmuseon puolelle. Matkalla oli koju ja sieltä bongasin aivan hauskoja myssypäisiä otuksia. Graniikkikiviä näyttivät olevan.

Metsästysmuseossa kuvasin vain muutaman hauskan eläimen. Myyjiä perinteisin joulutavaroin oli sijoitettuna eläinten sekaan, kiva idea. 

Nämä kaunottaret ottivat ovella kävijöitä vastaan. 

Porokin oli paikalla. Olihan joulutori käynnissä.

Yksi vähähtänyt kettu paraatipaikalla.

Joulutori jäi tällä kertaa kuvaamatta, mutta mehän kaikki tiedetään kuinka ihania tavaroita jouluksi myyntiin tuodaan. Mutta kyllä nuo kiviotukset olivat kaikista mielenkiintoisimmat. Ja Aimo.

Hyvää viikonloppua!