tiistai 29. lokakuuta 2013

Muistojen kirjoja, vieraskirjoja

Romanttisuuslinjani jatkuu pitsein ja kuvin.

 
Pellavasta tein kirjan kansia tekstein. Kuvina käytin decoupage-kuvia ja tekniikkaa. Ihania kuvia on saatavana erilaisia ja niistä voi rakentaa jokaiselle mieleisen oman muistojen kirjan.


 
Muistojen kirjaan voi tallettaa kaikkea kivaa. Liimata kuvia, runoja, mietelmiä ja vaikka mitä. Samoin  oma vieraskirja kertoo mukavista tapaamisista, tunnelmista, vieraista.
 
 
 
 

lauantai 26. lokakuuta 2013

Piparkakuille piparkakkukori


 
Löysin hauskan juuttikankaan ja kun pyydetty oli tehdä rasia/kori niin siitähän tuli piparkakkukori vaikkapa piparkakuille.
 
Sisäpuoli on paksua puuvillasatiinia, joten nauhojen satiinimaisuus sopii hyvin karkeaan juuttipäälliseen.
 
 
 
 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ruusuromantiikkaa ja oopperaa

 
Ruusuköynnöksillä koristin tämän pussukan. Köynnökset on satiininomaista paksua pitsiä ja todella kauniita, antavat vanhahtavan sävyn. Kangas paksua pellavaa, minkä vielä vuoritin.

 
Pidän kovin tästä yhdistelmästä. Vielä teen yhden pussukan ja sitten siirryn seuraaviin töihin. Näistä ommeltavista kuvista on tosiaankin mukavaa ommella ja niillä saa helposti vanhahtavaa ilmettä.
 
Tässä viimeinen tätä ooppera-sarjaa tällä erää. Tässäkin paksu pellava materiaalina ja hauskasti sattui vuorikankaan kanssa, kun löysin varastostani kivan Eijjfingerin kankaan palan. Olen juuri rempannut eteiset ja vessat juuri samaisen Eijjfingerin tapetilla. Pidän näköjään kovin heidän designistaan.
 

 
Hauska yksityiskohta Traviata-oopperan pääsylippu! Lippu on 5.9.1927 näytökseen vasemmalle S paikka no. 22! Paikkana tietysti Opera House, mutta kaupunkia ei mainita.

 
 
 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Yltiöromanttista

Joulun myyjäisvalmisteluiden lomassa ompelin romanttisen pussukan oopperan henkeen.

 
Kangas on värjättyä pellavaa. Paksua pellavaa, mitä ostin paikallisesta vakuutusyhtiöiden vahinkomyymälästä. Saatavana oli korkealaatuista eriväristä pellavaa ja tietysti ostin kaikkia värejä. Tässä joulukuusen vihreänä.

 
Pussukka on melko iso, n. 23x30cm. Pienen tekniikka epäselvyyden vuoksi koko hieman isontui. (Lue: ompelijan suunnitteluvirhe). Somisteena pellavapitsi ja ooppera-aiheinen kuva.
 
 
Kuvasarjaa on saatavana eri aiheisena. Pidän paljon tästä ooppera-aiheisesta. Tosi kivoja ja käyttökelpoisia.
 
 

torstai 17. lokakuuta 2013

Yritys hyvä!

 
Tästä alkoi kaikki. Kool-aidilla värjätty seiskaveikka ja mielestäni oikein kauniit onnistuneet värit. Päätin kutoa tumput, sillä edelliset tumput olinkin tehnyt liki 50 vuotta sitten koulussa.

 
Lanka ei olekaan enää niin kaunista kudottuna kuin vielä tuossa vyyhdillä. Usein olen kokenut saman, että kaunis lankakerä tai kangas ei sitten työstettynä olekaan onnistunut.

 
Lankaa oli paljon, joten tein pitkät varret. Värit saivat sekoittua miten kerästä sattui tulemaan. Mutta ei kyllä ole kauniit tumput. Värjäsin ne sitten uudelleen ensin keltaisella, jolloin lopputulos ei juurikaan muutosta tuonut. Sitten kirkkaan sininen väri ja alla näkyy vihreät uudet lapaset!

 
Ehkä näitä tulee joskus käytettyä.
 
 

maanantai 14. lokakuuta 2013

Ei pöllömpi kranssi!

 
Tämä onkin uudenlainen kranssi. Mikään ei ole uutta tai on, oksien huovutusvilla on uutta. Kranssi on kierretty viinirypäleen versoista, pohjaverkko on ollut omenapuun suojana talvella. Verkon alla oleva säkkikangas on ylijäämää nallesta, minkä tein aiemmin. Oksat huovutin  pesukoneessa. Pöllö on koottu fleecestä, joita keräilen milloin mistäkin.

 
Tätä kranssia ei toivottavasti linnut syö, kun tuntuu että kaikki kelpaa ja hakataan rikki.

torstai 10. lokakuuta 2013

Mehujauhetta ja villalankaa

 
Käsityökerhomme illassa Susanna opetti mehujauhe Kool-Aidilla värjäämistä. Olin kuullut joskus tästä, mutta en kiinnittänyt asiaan huomiota. Ennen kuin nyt.
 
 
Halusin kokeilla liukuvärjäystä, koska rakastan värejä ja niillä leikkiminen on niin hauskaa.

 
Varastoissani oli seiskaveikkaa ja vyyhtesin sen. Sitten lilaa mehujauhetta kuumaan veteen ja kostea lanka sinne. Toisessa kattilassa oli oranssia mehua.


Ja vielä kolmanteen kattilaan sekoitin vihreää. Olin hämmästyksestä ympyriäinen lopputuloksesta. Tosi kauniisti sain värit sekoittumaan, vaikka tämä oli ensimmäinen värjäykseni.

 
Nyt keksimään mitä tästä tekisi, kun tuo kutominen on hyvin hankalaa nivelrikkoisilla sormilla. Olipa kivaa tutustua tähän hauskaan juttuun ja aion kyllä kokeilla vielä uudelleenkin.
 
Kiitos Susanna!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Käpykoristelut jatkuvat

Taitaa tässä nyt hieman tulla ripottaen näitä tekeleitäni. Laitan kuitenkin tällä kertaa muutaman kuvan töistä, mitkä olen värkännyt menneellä viikolla.

Teemana voisi olla vaikka hevosenkenkiä ja sydämiä. Alla olevat sydämen kuoret löysin kirpparilta ja täytin sinne syksyn juttuja.

 
Käpyinen hevosenkenkä on hieman oudossa ympäristössä. Ulkona oli jo niin pimeää, ettei kuvaaminen olisi onnistunut. Jännää, miten ympäristö antaa ihan uudenlaisen leiman koko työlle!


 
Kokeilin myös ekovillaa. Mutta olisi saanut tuo pohja olla paksumpi, tuli vähän rimpula. Idea minusta on oikein kiva.
 

perjantai 4. lokakuuta 2013

Keppejä ja käpyjä

Ystävien mäntyvanhuksen kävyistä kerroin jo aiemmin, ja vielä niitä riittää. Tein palloja ja tonttuja tällä kertaa.



Käpytonttujahan teimme jo koulussa vuosikymmeniä sitten, mutta eihän niihin koskaan kyllästy. Tässä käytin puukiekkoja alla, jotta seisovat tukevasti.
 
Pallorivi on hauska puutarhan koriste. Laitoin rimpsut kuistin reunaan, missä kesäisin on amppelikukkia. Palloista tein melko isoja ja yhdistelin nyöritetyllä hamppunarulla, mikä kestää sadetta ja pakkasta.
 
 
Kranssivillitykseni sen kun jatkuu. Pyörittelin viinirypäleköynnöksestä muutaman kranssipohjan, mutta niistä myöhemmin.
 
Sen sijaan laitan tässä kuvat kranssista, minkä tein kuivista oksanpätkistä. Idea ei ole oman, vaan löysin sen Pajupirtin sivuilta. Käytin Oslon Vigelandin puistosta tuodun kastanjan siemenestä kasvatetun puun antimia koristeluun.
 

 
Tykästyin kovin tähän karuun kranssiin.
 

tiistai 1. lokakuuta 2013

Humala

Nyt sivuan pääaiheitani ja kerron teille Humalasta.


1849 perustettu kantahämäläinen tila ja  Kestikievari oli tarpeen kulkutiellä, mikä tuli suoraan Hämeen härkätieltä kohti keskistä Suomea ja Päijännettä. Kestikievareita on ollut jo 1300-luvulla Hämeen härkätiellä (tietää wikipedia), sillä reitillä oli jo tuolloin paljon matkustajia.

Kestikievarin isäntä sai etuja mm. vapautuksen sotaväkipalveluksesta. Kestikievarissa matkustajat saivat syötävää, yösijan ja alkoholijuomiakin oli tarjolla, mm. olutta, sahtia ja kotipolttoista. Kevarin sahdin maustamiseen tarvittiin Humalaa. Humalan kasvatussaloista oli annettu tarkat määräykset kuinka monta salkoa sai kasvattaa. Tultaessa 1910-luvulle määräyksistä luovuttiin.

Kuvassa oleva oma Humalani on tämän Kestikievarin riihiladon seinustalta, entisten kasvatussalkojen paikalta tuotu. Salkoja oli ollut useita reunustamassa Kestikievarin puutarhaa ja maantietä. Äitini toi humalan lapsuudenkotiini ja sieltä minä sitten omaan kotiini.

Ei ole enää Kestikievaria,
 
eikä riihilatoa, ei humalasalkojakaan. Mutta Humala kasvaa ja tekee edelleen liki 100 vuotiaana hedelmää. Ensi keväänä tulee siirretyksi arvoiselleen paikalle ja saa uuden kasvatussalon.
 
Se on tarina yhden keräämäni vanhan kasvin takana. Näitä tarinoita on muitakin.