perjantai 29. joulukuuta 2017

Himmelit

Olipa vaiherikas vuosi, voin sanoa. Ihan mielelläni jätän taakseni ja katse siirtyy jo uuteen vuoteen. 

Himmelistä on ollut paljon juttua tv:ssä ja radiossa. Innostuin taas minäkin tekemään omaa versiotani. Sain vieläpä asiantuntevaa opastusta "kutomisessa". Ei voi kuin ihmetellä, miten taitavasti keksitty ja miten hienoja kuvioita on ennen jo osattu tehdä. 
Rukiin olkea on vaan melkosen vaikea löytää, kun ollaan siirrytty lyhytkortisten lajien viljelyyn. Mutta onneksi meillä on Savi-Heinä Puoti, mistä löytyy melkein mitä vaan!

Tämä himmeli on n. 50cm kanttiinsa eli melkoisen iso. Lisäkoristeita keksin loppuoljista. Aikaisemmin olen tehnyt pyöreitä, koristeellisempia. Kuten...

Tehty v. 2015 tylsän kirjan sivuista pyöritellyistä pilleistä. (Hyvä tapa hävittää tylsät kirjat!)
Alla olevat olen tehnyt vv. 2014 ja 2013. 



Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2018!






torstai 21. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua


TUNNELMALLISTA JOULUN AIKAA
ja
IDEARIKASTA UUTTA VUOTTA

toivottelee  VEKKI yhdessä blogiavustaja Karkin kanssa



tiistai 19. joulukuuta 2017

Viime hetken lahjat

Töppöset valmistuivat kun koko sunnuntain satoi vettä ja räntää vuoron perään. Sisällä takkaan tuli ja tv:stä hyvä leffa päälle ja kudin käteen. Aivan mukava tapa viettää sädepäivää.

Joulua odoteltaessa!

torstai 14. joulukuuta 2017

Enkeleitä

Kokeilin enkeleitä tehdä vanhan tutun mallin mukaan. Ideaa täytyy vielä kehitellä ja parannella. Näissä voisi esim. siivet olla siuuremmat ja hiuksia enemmän. Idea on nyt muistissa ja ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Jouluaskartelut on nyt valmiit. Tänä vuonna tekeminen jäikin vähiin, mutta onneksi se on väliaikaista.



maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulun odottelua


Täällä Vekkilässä on tonttupuuhat ja joulun odotus jo vauhdissa. Joitain hiippalakkeja on vielä teon alla ja sitten siirrytäänkin töppösten tekoon. Sain villaa Virosta ja yritän tehdä muutamia tossuja vielä jouluksi. Villa on vaan astmaatikon vihollinen, mutta olen opetellut käyttämään suusuojaa ja siitä onkin apua.

Myyjäisiä on monia, mutta tänä vuonna en ole ehtinyt yhdellekään. Sairastelu vei alkusyksyn ja niin myyjäiset jäivät, kun mikään ei vslmistunut. Kirpputorille olen kasannut valtavan määrän tavaroita pois kuljeksimasta ja kaappeja täyttämästä. 




tiistai 5. joulukuuta 2017

Vekkilän väkeä

 Äiti ja isä kaksosineen istahtivat itsenäisyyspäivän aattona ulos, kun aurinkokin hieman pilkisti taivaalta näin juhlan kunniaksi.
 Täti Aune, äidin sisar istuikin sisällä lämpimässä. Iloinen ihminen hän on ja kova nauramaan.
 Kaksosista on jo monta kuvaa ollut esilläkin blogissa, mutta tässä joukon vilkkain ihan kasvokkain.

Toivotamme kaikki yhdessä oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja Suomelle onnitteluita.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Kalevala-peitto valmistui

Syksyisen ponnistelun tuloksena sain Kalevala-peittoni kuivaus-vaiheeseen.


Kuvaaminen osoittautui jälleen todelliseksi haasteeksi. Pimeää sisällä ja ulkona ja salamat ei onnistu ja kuvaajalla ei taitoja ja ja ja. Toisaalta peitosta on niin monia ihania versioita ollut esillä blogeissa ja facebookissa, että jääköön minun huonot kuvat nyt näihin kahteen.


Käytin 7 veljestä ja peitosta tuli karkeahko. Tykkään kovin näistä kuvioista ja kyllä sieltä suosikkisuunnittelijakin löytyi. Todella upea projekti ja loistavasti toteutettu.

Tarkka voi huomata, että reuna on design by vekki. Se johtuu ainoastaan vekin huonosta sisälukutaidosta ja projektiväsymyksestä.

Nyt hoidetaan virkkaushartia-jumituksen tuoma päänsärky pois ja kohti tuttuja tonttuprojekteja.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Saunaan ollaan menossa!

Saunatonttuja pyydettiin tekemään ja syntyyhän niitä. Tosin tässäkin tarvittiin vihtalehtien avaamiseen ystävättären apua. Nivelrikkoiset sormet eivät suostu paperinarun työstämiseen.
 Iso tonttu on n. 60cm eli tosi iso ja hänellä onkin oikea käsinkudottu pellavapyyhe. Muilla lannevaate-
Miten tämä syksy onkin ollut sellaista jäidenpolttamismeininkiä käsitöiden saralla. Nuo jatkuvat sateet jo saa aikaan: ettei huvita. Ehkä joulukiireet antavat lisäpotkua.

Kalevala-peittokin odottaa kahta viimeistä ruutua ja reunusta. Oli tosi kiva projekti. Tuollainen yhdessä tekeminen varmasti kannustaa monia aloittamaan. Hienosti keksitty ja toteutettu suunnitelma.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Hitailua


Työhuoneen sekamelska vain todistaa sitä, ettei mikään valmistu. Hitailla mennään. 
Kalevala-peittokin lepää. On levännyt jo kahden ruudun ja bonusruutujen verran. Kohta ei enää saa kiinni ohjelmaa. 


Yritän saada kirpputorille tavaroita myöskin myyntiin. Kun kaappeja aukaisee, tai ullakolle kipuaa, on hukkua tavaramäärään. En tajua, kuinka sitä roinaa onkin kertynyt joka paikkaan. 

Hyvää viikonloppua!

torstai 2. marraskuuta 2017

Matot valmistuivat

Kaiken syksyä tekeillä ollut mattojen kutominen on nyt päätöksessä. Kovan pinnistelyn jälkeen sain tehtyä valmiiksi Tekemättömät työt vaivaavat kovin ja pyrinkin tekemään kaiken valmiiksi ennen kuin aloitan uutta. Tässä tapauksessa se ei onnistunut.

 Päätin purkaa niisinnän, jotta en varmasti enää tätä kuviota kudo. Olen niin kyllästynyt kuvioon ja luulen, ettei näistä matoista kumpainenkaan pääsy meidän huushollin lattialle. Kudoin punaisena, oranssina, vihreänä ja kokeilin myös pörröisellä LP-kuteella.

 Vasemmalla minun mielestäni oikea puoli ja oikealle nurja puoli. Tuohan voisi olla myös päinvastoin.
Kuteena ohut ja paksumpi ontelokude. Kiva materiaali kutoa kylläkin, mutta hintaahan tulee paljon lisää verrattuna esim. trikookuteeseen.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Nahkamäykkyjä

Muutaman kerran on kyselty nahkamäykkyjä, joita tein joku aika sitten. Ongelmana oli materiaalin puute, mistään ei tuota kanelin väristä keinonahkaa löytynyt. Hamstrasin kuitenkin tummempaa ja siitä nyt tein pari mäyräkoiraa.

 Karkki ei ole innostunut kavereistaan, mutta Karkin alkuperäinen väri verrattuna näihin tummiin näkyy hyvin. Tuo hirvittävä perintöpallo on niin tärkeä kapine, että kuvaan tuotiin mukaan.

 Mäyräkoiralle ominainen pää ja kuono tulee hyvin esiin näissä kaavoissa. Tosin tekeminen on melkoisen vaikeaa, kun osat ovat niin pieniä. Lisäksi nahkan nurjapuoli on karvainen. Katso korvia.

Kivaa tekemistä Kalevala-peiton ohella. Tietysti ulkona odottaa autokuormallisia lehtiä, mutta eihän ne sieltä mihinkään karkaa. Tärkeysjärjestys!

torstai 19. lokakuuta 2017

Kalevala-peitto vaiheessa

 Vielä on matkaa peiton 24 ruutuun. Viimeinen ilmestynee marraskuun lopulla. Todella hauskaa ja koukuttavaa virkkausta. En ole koskaan ollut virkkaaja, mutta nyt olen oppinut niin paljon uutta tekniikkaa, että ehkä minustakin tulee vielä virkkaaja.


JOUKAHAINEN SUOSSA, osa 11


Kysyi vanha Väinämöinen:  
"Kuit' olet sinä sukua,  
kun tulit tuhmasti etehen,  
vastahan varattomasti?  
Säret länget länkäpuiset,  
vesapuiset vempelehet,  
korjani pilastehiksi,  
rämäksi re'en retukan!"  
(Kalevala, kolmas runo) 

KASVUN IHME, osa 12


Kasvoi maahan marjanvarret, 
kukat kultaiset keolle; 
ruohot kasvoi kaikenlaiset, 
monenmuotoiset sikesi 
(Kalevala, 2. runo) 


EI OLE VUOKSEN VOITTANUTTA, osa 13

"Kolme on koskea kovoa, kolme järveä jaloa,
kolme vuorta korkeata tämän ilman kannen alla:
Hämehess' on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa;
ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran."
(Kalevala, runo 3)

SAMMON TAONTA, osa 14

Lietsoi tuulet löyhytteli:
itä lietsoi, lietsoi länsi, 
etelä enemmän lietsoi,
pohjanen kovin porotti. 
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
lietsoi kohta kolmannenki: 
tuli tuiski ikkunasta,
400   säkehet ovesta säykkyi,
tomu nousi taivahalle,
savu pilvihin sakeni. 
Kalevala 10. runo 393-402


TUONELAN JOUTSEN, osa 15



"Äsken annan tyttäreni  
sekä nuoren morsiamen,  
kun ammut joutsenen joesta,  
virrasta vihannan linnun,  
Tuonen mustasta joesta,  
pyhän virran pyörtehestä  
yhellä yrittämällä,  
yhen nuolen nostamalta."  
Siitä lieto Lemminkäinen,  
tuo on kaunis Kaukomieli,  
läksi joutsenen joruhun,  
pitkäkaulan katselohon  
Tuonen mustasta joesta,  
Manalan alantehesta.
(Kalevala, 14. runo) 

Kalevalan runot ovat niin ihania ja kieleltään rikkaita, värikkäitä. Peitossa on muutamia ruutuja, joiden symboliikka jää vähän etäiseksi, mutta ehkä se johtuu erilaisista suunnittelijoista.




lauantai 14. lokakuuta 2017

Tonttuvauvoja

Vihdoinkin päästiin normaaliin rytmiin ja sen innoittamana tekaisin muutaman tonttuvauvan.

 Konttaavat tonttuvauvat on vaatetettu jämäpaloista tehdyin vaattein. 

 Ystäväni sanoi yhden näistä muistuttavan Palanderin Kallea, joten Kalle hänestä sitten tuli!
Ihania pikku-pikkusukkia kutoi ystäväni, "sukankutojamestari". Sukan jalkateräosuus vajaa 5 cm.


Hyvää viikonloppua ja pidetään taas sadetta!

torstai 5. lokakuuta 2017

Paljon yhtä aikaa

Jotenkin sateiset säät, sumu ja syksy on saanut tekemiset melko pieniksi, lyhytkestoisiksi.
Monia pikkujuttuja olen tehnyt vuorotellen mikä eniten on huvittanut.

Pussukoita ompelin muutamia jämäkankaista.


 Alla värikimaraa tehty kangasmallitilkuista. Tosi riemuvärejä syksyyn sopivasti.


Pöllöjä huovuttelin pesukoneessa styroksmunien päälle. Hauskaa pikkutekemistä. 


Kalevala-peittokin valmistuu kahden ruudun viikkovauhtia. Se on oikein hyvin ajateltu, sillä näin peitto syntyy kuin hiipien eikä käy raskaaksi. Ruutu no. 13 ilmestynee huomenna perjantaina.


Matotkin valmistuu. Yksi n. 2m pitkä on jo tukilla valmiina. Toinen vähän lyhyempi on tulossa. Kudon aina sen mukaan, kun tykkään. Malli on jo vanha tuttu. kudoin puna-mustana makuuhuoneeseen kaksi pitempää mattoa.


torstai 28. syyskuuta 2017

Kalevala-peitto puolessa välissä

Kalevala Cal jatkuu. Ollaan melkein puolessa välissä, ruutu 10 on juuri ilmestynyt. Tosi hienosti keksitty idea, että ruudut ilmestyvät sopivin välein, eikä kaikki 24 kerralla.

LEMMINKÄINEN, osa 7


Tuop' on lieto Lemminkäinen,
itse kaunis Kaukomieli, 
lähteäksensä lupasi
Saaren kukkoa kosihin, 
tuota mointa morsianta,
kaunokaista kassapäätä. 
(Kalevala, runo 11, 61-66)


AHTO AHTO, osa 8

Ahto, aaltojen kuningas,  
ve'en ukko ruohoparta,  
ve'en kalvolle veäikse, luikahaikse lumpehelle;  
siinä kuunteli iloa.  
Itse tuon sanoiksi virkki:  
"En ole mointa ennen kuullut sinä ilmoisna ikänä,  
soitantoa Väinämöisen, iloa ikirunojan!" 
(Kalevala, runo 41, 130-140) 

KALEVALAN MERI, osa 9



VÄINÖLÄN VILJAVAT VAINIOT, osa 10

Läksi maata kylvämään, 
siementä sirottamahan. 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
"Minä kylvän kyyhättelen  
Luojan sormien lomitse, 
käen kautta kaikkivallan 
tälle maalle kasvavalle, 
ahollen ylenevälle." 
(Kalevalan 2. Runo 293–300) 

Melko eri kokoisia näistä tulee, mutta ehkä höyrytys auttaa tasoittamaan. Värejä muuttelen oman mieltymyksen mukaan, koska haluan pysytellä luonnonläheisissä sointuvissa väreissä. Koska ruudut ovat eri suunnittelijoiden tekemiä, on niissä paljon epätasaisuutta ja ehkä symboliikkakin jää näkymättä.

Hyvää viikonloppua ja TUHANNET KIITOKSET teille kaikille, jotka olette tsemppiviestejä lähettäneet ja yhteyttä ottaneet. Olen niistä tosi iloinen. Voiton puolella ollaan ja tulevaisuus näyttää hyvältä.