Kivipöllöt

 

Idea syntyi netissä nähdystä kuvasta. Muistin, että äitini oli vuosia sitten maalannut kiviä ja hän oli jättänyt hiekkakuopalta keräämiään kiviä pihaani. Hain ne ja maalasin pöllöiksi.  Vanha amppeli sai uuskyttöä, kun täytin sen risuilla ja istutin pöllöt pesäänsä.

Pesä roikkuu pihapuussa ja mm. tintit ovat sitä käyneet ihmettelemässä.

Sen sijaan Karkkia ei voisi vähempää kiinnostaa pöllöt eikä muutkaan linnut, mutta myyrän tuoksu pensaasta kyllä on kiinnostava.

Ja sitten satoi lunta. Ehkä kivipöllöjä ei palele.

Hyvää Uutta Vuotta 2022 !!

Joulusukat

 

Hyvää Joulua toivotan kaikille ja myös Hyvää Uutta Vuotta!

Joulusukat jalkaan ja joulun vietto alkakoon

Vekkilän tornitalo

Tornitalo valmistui Vekkilään. 

Eikä ole kolmi kerroksinen,vaan kuvaajalle sattui nk. vanhanaikainen!

Hyvää joulun odotusta, pian se on täällä.

 

Vekkilän joulutalo

 

Pakkaspäivien kuluksi tein joulutalon. 

Olen aina halunnut tehdä minitaloja keijuille, tontuille tai kenelle vain ja nyt eteeni tupsahti kuin tarkoituksella kivat kaavat ja ohjevideo youtubesta.

Pahvia löytyi varastosta, onneksi tulee säästettyä kaikenlaista. Videosta kaavat jäljensin.

Biltemasta löytyi iso pussi tikkuja. Liima, maali varastosta.

Koirankoppi on vielä tekemättä. Tontutkin ovat puuhissaan muualla.

Valot palaa, kyllä kotona joku on.

Luulen, että Vekkilään olisi tulossa toinenkin talo.

 

Remu ja Elmeri ja kaverinsa Ellu ja Iris

 

Huovutin  Remun Elmerin Ellun ja Iiriksen. Uutta väkee Vekkilään. Osa on jo lähtenyt uusiin koteihin, mutta vielä riittää vilskettä Vekkilässä.

Elmeri on porukan vanhin, 

Remu sai nimensä suuren legendan mukaan, koska yhteistä näköäkin on.

Iiriskin mukana kuvassa.

Ellu on Elmerin kaveri.

Vieläköhän on väkeä tulossa!

Vekkilän Emmi löysi oman kodin Tarinoiden Puodista

Emmi balettiystävänsä kanssa esittelee uutta kotiaan Tarinoiden Puotia, ihanan tunnelmaista joulunajan popup-puotia Ryttylän Silakkamäentiellä.

 

Tervetuloa!

Porokin tervehtii.

Puodissa paikalliset käsityöyrittäjät saavat töitään esille ja myyntiin. Kierrätystarina mukana ompelimona sekä pieni kirppis. Jos kahvihammas kolottaa, voit istahtaa kupposelle ja nauttia navettapuodin rauhallisesta tunnelmasta.

Puoti tulvillaan ihania joululahoja. Koruja, sukkia, tumppuja ja paljon paljon muuta.

Emmin tuttuja kavereitakin.

Kuva Vekkilän Astasta ja Topista Soile Nummisen Tarinoiden Puodin omistajan.  Hän pitänyt puotia neljänä jouluna ja suosio vaan lisääntyy, kun ihmiset löytävät syrjäisessä paikassa sijaitsevan puodin.

Näkemisiin siellä.

 

Tintti pirulainen

Sain kivan pöllökranssin ulko-oveen. Sopii hyvin meille.

Ihastelu jäi lyhyeksi, kun jo seuraavana aamuna odotti tämmöinen tuho:

Tintit oli nakertanut pöllöstä ison palan pois. On se kummaa, että pitää repiä. 

Minulla oli myös ampiaisten valepesiä ja nekin revittiin rikki hetkessä. Olin myös tehnyt pienet mökkikoristeet, joissa oli pellavahuopaa katot. Kaikki revittiin.

Aion kokeilla tervalankaa tai tervan tuoksua, sen pitäisi karkottaa nämä piru.aiset. 

Sota on alkanut!

Muotivillitys koossa 3 vee

 Yleensä en näihin muotivillityksiin mene enkä niitä tee, mutta nyt tein poikkeuksen. Olin pitkään ajatellut tekeväni kuvioneuleen entisen 50-luvun lapsuuden hengessä. 

Tein kolmivuotiaan koolla tämän supersuositun Strömsöpuseron ja olipa kiva rehdä. Kuvio helppo ja ohjeet todella yksityiskohtia myöten tehdyt. Aloittelijalle hyvä kohde.

Lankana Dropsin merino extra fine ja oli tosi miellyttävää kudottavaa. Väri kuvissa on vääristynyt, pitäisi olla vaalean sininen.

Tuli mieleeni kuinka 70-luvulla näitä villaisia tehtiin ja pidettiin ja tykättiin. Nyt tuntuvat niin kuumilta, ettei ainakaan sisällä tee mieli käyttää.

Vielä:  äitini aina sanoi, että naisilla on puseroita miehillä paitoja!

Vekkilän Kuura, Vikke, Joosu ja Elis

 

Tonttupojat asettautuivat yhteiskuvaan ennen kuin matkaavat uusiin seikkailuihin joulun lähestyessä.

Ylärivissä vasemmalta Kuura, vanhin, ja Vikke, keskimmäinen. Alirivissä vasemmalta Joosu, se hännänhuippu ja kovin ujo. Vieressä Elis, hyväntuulinen hymypoika.

Kuura ja Joosu vähän laiskottelevat kivellä.

Elis ja Vikke. Vikke on kova luolehtimaan nuoremmista veljistä.

Elis ja Vikke lyhdynkantajina.

Pikku-Joosu on niin ujo.

Lapaset on tumppuja

 

Kuulen äitini sanat tuolta pilven reunalta: tekeleitä!

Vähän tuli tuollainen tekeletunnelma, kun näitä elämäni ensimmäisiä pikku tumppuja kudoin. Yksivuotiaan koko. Mittojakaan ei ollut, arviosta tein.

60-luvulla koulussa tein tumput viimeksi, ja niistäkin äiti kutoi puolet.

Langat oli alpakkaa, merinoa ja villaa. Kivaa oli se, että nämähän valmistui illassa, kun pieniä ovat.

Samalla tuli harjoiteltua kirjontaa. 

Sukkia ja pelargoneja

 Sukkien kutominen jatkuu ja jatkuu. Viimeisimmät tässä:

Edellisessä postauksessa kerroin tästä puukuitulangasta, tencellistä. Sanotaan sen olevan yhtä kestävää kuin polyamidilla vahvistettu lanka. Tiedä sitten, mutta mukavilta tuntuvat jalassa.

Ohuesta langasta kudoin nämä värikkäät. Raidat eivät ole symmetrisiä, vaan langasta tuli mitä vaan ja siitä tykkäsin. En pidä näistä viivasuoraraitaisista langoista.

Tässä kohtaa pitäisi kirjoittaa: lopeta nyt hyvä ihminen tuo sukkien teko, kun hierojakin jo vaatii pikakäyntejä ja sydänalassakin vähän muljahtelee.

Joten siirrytään tähän rakkaaseen harrastukseeni:

Kuvassa ollaan vielä kesässä. Kuistilla suojassa sateelta ja tuulilta. Aurinkoa puolipäivää ja siitähän pelargonit tykkää.

Pientä harmiakin oli. Juurikirvat oli talven aikana iskenyt muutamiin. Alkoivat näivettyä. Onneksi sain elvytettyä pesemällä juuret vetyperoksidilla ja uuteen multaan istuttamalla. Varmuudeksi lisäsin juurrutushormonia juurentynkiin. 

Ilonaiheista suurin oli Ida-Mummun pelakuu, joka äänestettiin Vuoden 2021 kauneimmaksi kotipelargoniksi. Hyötykasviyhdistyksen, Saarelman puutarhan ja Suomen pelargoniyhdistyksen järjestämässä tapahtumassa. 

Laitan muutaman kuvan tämän vuoden kukkijoista.

Tämä

suloinen kaunotar  Swanland Pink muutti meille yllättäen. Sain yllätyspostina korvaukseksi postimaksuista. En ole ruusunnuppujen ystävä, mutta tämä on niin kaunis.

Alma. Alma on isokukkainen, vanhaa lajia Itä-Suomesta

Maverick orange, räikeä oranssi yksinkertainen kukka. Joskus vuosia sitten olen Amerikasta tilannut siemeniä.

Valkoinen Lemmetyinen, 

Suloinen vanha ruotsalainen Lingon och mjölk

Nyt kaikki lamppujen alla odottamassa ensi kevättä ja meille muille

Hyvää viikonloppua!