Jo maaliskuulla keräsin pajuja toivoen, että saisin punottua uusia ruukun suojia.
Yhden ison sain tehtyä. Kädet eivät tätäkään enää tykänneet tehdä. Aikaisemmin sain kepeästi punottua ja rautalangat tiukalle, nyt en sitten millään. Voimia ei enää ollut. Tätäkö alamäkeä tämä jatko tulee olemaan.
Kyllä vielä punon muutamn kun nämä risuhommat tuli valmiiksi. Pihatöitä riittää aina, paeta voi mukavampaan tekemiseen. Punon sitten niin kuin pystyn, vähän löysempää.