keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Risusavottaa ja punontaa

Meitä suosittiin koko pääsiäisen hienoilla ilmoilla. Sopivaa puutarhanputsausilmaa. Huomaan kyllä, että edestään sen löytää mitä taakse on jätetty. Muutaman vuoden ylimalkaisella hoidolla ollut tontti oli kyllä sen näköinenkin.


Iso lava täyttyi viikossa. Tein vain sen verran kuin jaksoin, mutta kroppa oli kovilla silti. Kliseisesti eipä tarvita kuntosaleja. Kiukuttaa vaan, kun huomaa, että ikä tekee tehtäväänsä, halusi tai ei.

Jo maaliskuulla keräsin pajuja toivoen, että saisin punottua uusia ruukun suojia.

Yhden ison sain tehtyä. Kädet eivät tätäkään enää tykänneet tehdä. Aikaisemmin sain kepeästi punottua ja rautalangat tiukalle, nyt en sitten millään. Voimia ei enää ollut. Tätäkö alamäkeä tämä jatko tulee olemaan.

Kyllä vielä punon muutamn kun nämä risuhommat tuli valmiiksi. Pihatöitä riittää aina, paeta voi mukavampaan tekemiseen. Punon sitten niin kuin pystyn, vähän löysempää.