Tuli esiin blogisystäväni uuden nuken nimiehdotuksen yhteydessä, että nuket ovat kovin mukava ja monipuolinen harrastus. Nuket kiinnostavat aina.
Olen kerännyt vanhoja ja vähän uudempiakin nukkeja, lähinnä tietysti supisuomalaisen Dollytexin ja seuraajiensa valmistamia. Itse on tullut tehtyä lukuisia enemmän ja vähemmän onnistuneita. Olen niitä täällä blogissa esitellytkin aikaisemmin.
Tilanahtaus vaivaa tässäkin harrtastuksessa!
Ehdoton helmi "kokoelmassani" on Adalmiina. V. 1952 sain tämän nuken, joten Adalmiinalla ikää jo yli 60v. Äiti ompeli vartalon ja täytteenä on sahanpurua. Leninki on äidin ompelema hänen oman leninkinsä ylijäämäpaloista. Napeissa ihan kultareunat! Meillä on vanha valokuva, missä äidillä on juuri tämä leninki yllään.
Toinen 50-luvulla saamani nukke on tuolla oikealla. Nimi on jäänyt jonnekin. Muistan kuinka ihanat vaaleat letit nukella oli. Tarina menee niin, että mummulassa olin leikkinyt nuken kanssa. Yritin kammata hiuksia, mutta eihän siitä tullut kuin rispaantunut kasa vaaleita kuituja. Jostain ihmeellisestä syystä tämä hiuskasa löytyi mummun perunamuussikattilasta. Siitähän syntyi melkoinen juttu ja nukelta lähti hiukset viimeistä karvaa myöten!
Edessä sinisessä haalarissa on paperinkeräyksellä saamani nukke. 60-luvulla kerättiin jätepaperia ja tietystä kilomäärästä sai nuken! Itse ompelin vaatteen ihan vetoketjulla n. 10 vuotiaana.
Tässäkin kuvassa on hieman omaa historiaani. Tuo pop-kuvioinen nukke edessä on viimeinen nukke, jonka sain 14 vuotiaana eli 1963. Sehän oli saatava, kun sillä on kammattavat hiukset! Ajan muotivaatteetkin ompelin itse. Kuminauharypytetty pop-kuvioinen pusero ja mikro-shortsit!
Keskimmäinen nukke takana on aito neuvostovalmisteinen muovihirvitys. Ostin sen jostain antiikkitorilta kuin myös laitimmaiset paperimassapäiset nuket. Lienevät saksalaisvalmisteiset.
Hyvää viikonloppua!