sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hyvää joulua

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA 
JA 
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA


toivon kaikille blogiystävilleni ja vierailijoille.

Ensi vuosi aloittaakin Vekki-blogin juhlavuoden. Ensin lomaillaan.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Heijastava villis Karkille

Yritän aina vaan saada Karkin pitämään lämmintä takkia pakkasilla, mutta on se vaikeeta. Oma vikani kun en pentuna sitä sille opettanut.

Ostin Novitan Hohto-lankaa kerän ja sitä yhdistin seiskaveikan kirjavaan. 

Mallin keksin sitä mukaa kun työ valmistui. En tiedä silmukkamääriä enkä senttejä. Vetoketjun ompelin selkäpuolelle, koska mahan alusta  jää usein paljaaksi ja kylmettyy.

(Ei vois mallia enempää harmittää tämä mannekeeraus tai tuo villis,)

Hyvin heijastaa Hohto-lanka. Salamalla otettu kuva.

Ja sitten alla sympaattinen espanjalais-Aune. Aune tuli Suomeen veljensä Tepon kanssa jokunen vuosi sitten. Aune on meidän suuri suosikkinaapuri, ja niin täynnä rakkautta että halkeen. Todellinen pusumaakari ja sylissäistuja. Ihana Aune.


Hyvää tätä joulunalusviikkoa!

maanantai 10. joulukuuta 2018

Ryijynostalgiaa


Suomessa oli v 1956 yleislakko. En tiedä, enkä muista miten tapahtui niin, että isäni alkoi ompelukoneella ommellen tehdä tätä ryijyä. Siitä puhuttiin paljon, sen muistan, ja varsinkin, kun MIES ompeli. Tekniikka luulen olleen sellainen, että jonkun härvelin keskeltä ommeltiin ja sitten toinen lenkkireuna leikattiin auki. En tiedä miten on tehty ja voiko näin tehdäkään. 

Luulen myös, että äitini (perheemme taiteilija) ja isä yhdessä ovat suunnitelleet mallin. Nurjalla puolella näkyy piiroksia ja niitä myös muokatun.

Tänään hain ullakolta himmeleitäni ja ryijylaatikko tuli eteeni. Nyt kun kaikki ryijyt tekee uutta tulemista, ajattelin saisiko tuosta mitään aikaan. Jos teillä on ideoita, miten tuollaisen villaryijyn voisi puhdistaa vuosikymmenten pölystä, otan mielellään ideoita vastaan.

Hiiret roistot olivat nakertaneen reijän ja sekin pitäisi jotenkin saada korjattua.

Pimeydestä ja sateesta huolimatta, hyvää viikon alkua teille.


tiistai 4. joulukuuta 2018

Nukkekotia ja tuunausta ja Muranoa

Sadepäivänä sisähommia ja flunssan oireita hillitessä innostuin siivoamaan "nukkekotiani". Lainausmerkeissä, koska myin sen varsinaisen hyvin ison nukkekotini ja jäljelle jäi väin tämä lasivitriini.

Olen kerännyt vanhoja nukkekotikalusteita, tehnyt itse ja onpa siellä kaksi omaa 50-luvun nukketuoliakin.

Nukkekotini ei siis ole huone-huoneelta järjestyksessä, vaan enemmänkin sekalaisia esineitä sekalaisessa järjestyksessä.




Sitten tuunausta:
Aivan heräteostona Lidlistä tämä 3-8 vuotiaalle tarkoitettu kammottava lelusarja. 7e maksoi ja siinäkin oli liikaa. 
Ostin ihan kokeillakseni mitä näistä saisi aikaan. Ja alla tulos:

Siis ei mitään. Ihmettelen sitä, että tämä sarja olisi kolme vuotiaalle leikittäväksi. Ei varmasti ole turvallinen. 

Sitten Muranoa:

v. 1975 sain lahjaksi nämä käsintehdyt ja puhalletut Muranon eläinperheet.

Puhallettu eläin eläimeltä ja jälki on aivan uskomattoman tarkkaa. Joutsenten nokka, töyhtö ja silmät ovat väri väriltä käsin muovattu.

Nuo lapset ovat peukun kynnen kokosia ja jotkut pienempiäkin. Hevoslapset niitä pienimpiä. Eläimet tulivat eteeni kun siivosin vitriiniä. Ja siellä saavat rauhassa elellä edelleen.






perjantai 30. marraskuuta 2018

Nalleja - Teddies


Kyllä niin tykkään tehdä näitä pehmoeläimiä ja nalleja. Se ikuinen lapsi leikkii edelleen minussa ja hyvä niin.

Pyydettiin tekemään nalle ristiäislahjaksi pienelle tytölle.  Minähän laitoin innostukseni toimintaan ja etsin ja etsin sopivaa tekokarvaa. Se ei mitenkään ollut helppo tehtävä, sillä karvojen valikoima oli melkoisen rajallinen.

Kaikki nallet tein vanhan kaavan mukaan. Kokeilin useita kaavoja aikoinaan ja lopulta löysin tämän mallin, mistä todella tykkään paljon. Se muistuttaa sitä vanhanajan nallea.
Kolme nalleista lähti uuteen kotiin ja vielä kaksi etsii. Varmasti hekin löytävät uuden kodin jouluksi, näin toivon.



Hyvää viikonloppua, taitaa ollakin oikea tapahtumarikas viikonloppu myyjäisineen ym. 

Nallet ja minut tonttuineni löytää Muorinmarkkinoilta Klaukkalasta!

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Joulutorilla museoissa

Riihimäen lasimuseo ja metsästysmuseo järjestävät vuorittain joulutori-tapahtuman. Ja sinnehän suunnistin jo siksikin, että metsästysmuseossa sisällä olen käynyt viimeksi vuosia sitten.



Lasimuseossa ei ollenkaan tykätä kameran käytöstä ja moni käsitöitten myyjäkin toivoi ettei kuvattaisi. Ymmärrän todella hyvin. Lupaa pyysin muutamilta ja sain muutamia kuvia. 
Tuttua tekniikkaa!

Tässä viehättivät nuo muurahaiset. Eri kokoiset kivet ja rautalankaa. Tosi kiva idea.

Tämä kierrätysmateriaaleista tehty vaate on aivan upea. Arvaatko mistä tuo yläosa on tehty? Veikkaampa, ettei kovin moni keksi. Se on hieman huovutettu raanu! Juteltiin tekijän kanssa pitkään ja hukkasin lopulta käyntikorttinsa. Joten tekijää en nyt saa esiin. Paljon hänellä oli hienoja ideoita.

Museo myy myös lasikoristeita perinteisesti. Aikaisemmin kuuluisan Lauschan käsinpuhallettuja ja maalattuja, nykyään tsekkiläisiä. 

Tosi kivoja ja näyttivät menevän hyvin kaupaksi.



 

Täytyy myöntää, että hieman venytin kuvausrajotteita ja napsin muutaman lasikuvankin.
Vanhaaa Muranon lasia oli näyttelyssä ja ei voi kuin ihailla. 
Tämä ohuista lasinpalasista koottu maljakko on 1925-1929 vuosilta.

Sanoisin tätä melko tyypilliseksi muranolaiseksi. Vanha maljakko vuodelta 1913.
Art-deko-maljakko vuodelta 1928. Tekstissä luki, että musta-valkonen oli hyvin tyypillistä artdekoa, mutta ei Muranolle.

Sitten tietysti oli ihan pakko kuvata upeaa upeampi kristallejakin. Salaa.
Valitettavasti ne kaikki käsityöpöydät oli kuvauskiellon alla, joten kuvia on vähän. Mikä ihmetytti kaikista eniten oli 3 rouvaa, jotka myivät yhden rouvan lampaan villasta kehräämäänsä pässinpökkimää eli aitoa lankaa 3,50e 100gr!! 

Matka jatkui sitten naapuriin metsästysmuseoon. Siellä olikin enemmän käsityömyyjiä. Sukkia oli ehkä eniten, ja minusta jouluiset koristeet ym. tavarat oli vähemmistössä. 

Kotona huomasin, että yhtäkään kuvaa en ollut ottanut muista kuin niistä lukuisista täytetyistä eläisimistä! Siis joulutorilla, hm....




Tulinpa taas vakuuttuneeksi siitä, että eläinten paikka on luonnossa eikä kuolleina seinillä!

Sitten viimeiseksi tämä työ. Aivan ihana sekasotku lasiputkea, mutta niin hieno. En ole modernin taiteen ystävä mitenkään, mutta tämä työ kiehtoi.


Eli joulutorista taisi tullakin muunlainen ostosmatka!








torstai 22. marraskuuta 2018

Sikaenkelit


Selailin blogiani vuosien takaa ja sieltä bongasin sikaenkelit. Innostuin ompelemaan ja muutama syntyi.

Blogini täytää tammikuussa 10 vuotta. En tajua mihin se aika meni, mutta nopeasti on mennyt. Ja paljon erilaisia töitä on tullut tehtyä ja unohdettuakin.




31 päivää jouluun!!

lauantai 17. marraskuuta 2018

Tonttuja Vekkilään


Lisää tonttuja tupsahti Vekkilään.




Porukalla toivotamme hyvää viikonloppua ja ehkä vihdoinkin pitkästä aikaa näemme auringon!!

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Vekkilän veikeät

 Vekkilään saapui uusi joukko veikeitä kuvassa pönöttäjiä. Hieman joillain jäänyt partkarvatkin vielä siistimättä, mutta eiköhän jouluun mennessä olla kunnossa.
Massapään muoilu ei ollutkaan niin helppoa kuin aluksi ajattelin. Työ oli hidasta ja kun ei ole sitä piirustustaitoa, ei millään saa kasvoihin ilmettä. Kuivuminen, hiominen, maalaaminen veivät aikaa. 


Onneksi muhkea parta peittää pahimmat virheet  ja tontuillahan pitääkin olla hieno parta,

Hyvää isänpäivää vai onko se nyt isyydenpäivä!