Nahkamäykkyjä

Muutaman kerran on kyselty nahkamäykkyjä, joita tein joku aika sitten. Ongelmana oli materiaalin puute, mistään ei tuota kanelin väristä keinonahkaa löytynyt. Hamstrasin kuitenkin tummempaa ja siitä nyt tein pari mäyräkoiraa.

 Karkki ei ole innostunut kavereistaan, mutta Karkin alkuperäinen väri verrattuna näihin tummiin näkyy hyvin. Tuo hirvittävä perintöpallo on niin tärkeä kapine, että kuvaan tuotiin mukaan.

 Mäyräkoiralle ominainen pää ja kuono tulee hyvin esiin näissä kaavoissa. Tosin tekeminen on melkoisen vaikeaa, kun osat ovat niin pieniä. Lisäksi nahkan nurjapuoli on karvainen. Katso korvia.

Kivaa tekemistä Kalevala-peiton ohella. Tietysti ulkona odottaa autokuormallisia lehtiä, mutta eihän ne sieltä mihinkään karkaa. Tärkeysjärjestys!

Kalevala-peitto vaiheessa

 Vielä on matkaa peiton 24 ruutuun. Viimeinen ilmestynee marraskuun lopulla. Todella hauskaa ja koukuttavaa virkkausta. En ole koskaan ollut virkkaaja, mutta nyt olen oppinut niin paljon uutta tekniikkaa, että ehkä minustakin tulee vielä virkkaaja.


JOUKAHAINEN SUOSSA, osa 11

Kysyi vanha Väinämöinen:  
"Kuit' olet sinä sukua,  
kun tulit tuhmasti etehen,  
vastahan varattomasti?  
Säret länget länkäpuiset,  
vesapuiset vempelehet,  
korjani pilastehiksi,  
rämäksi re'en retukan!"  
(Kalevala, kolmas runo) 

KASVUN IHME, osa 12

Kasvoi maahan marjanvarret, 
kukat kultaiset keolle; 
ruohot kasvoi kaikenlaiset, 
monenmuotoiset sikesi 
(Kalevala, 2. runo) 

EI OLE VUOKSEN VOITTANUTTA, osa 13

"Kolme on koskea kovoa, kolme järveä jaloa,

kolme vuorta korkeata tämän ilman kannen alla:

Hämehess' on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa;

ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran."

(Kalevala, runo 3)

SAMMON TAONTA, osa 14

Lietsoi tuulet löyhytteli:

itä lietsoi, lietsoi länsi, 

etelä enemmän lietsoi,

pohjanen kovin porotti. 

Lietsoi päivän, lietsoi toisen,

lietsoi kohta kolmannenki: 

tuli tuiski ikkunasta,

400   säkehet ovesta säykkyi,

tomu nousi taivahalle,

savu pilvihin sakeni. 

Kalevala 10. runo 393-402

TUONELAN JOUTSEN, osa 15

"Äsken annan tyttäreni  

sekä nuoren morsiamen,  

kun ammut joutsenen joesta,  

virrasta vihannan linnun,  

Tuonen mustasta joesta,  

pyhän virran pyörtehestä  

yhellä yrittämällä,  

yhen nuolen nostamalta."  

Siitä lieto Lemminkäinen,  

tuo on kaunis Kaukomieli,  

läksi joutsenen joruhun,  

pitkäkaulan katselohon  

Tuonen mustasta joesta,  

Manalan alantehesta.

(Kalevala, 14. runo) 

Kalevalan runot ovat niin ihania ja kieleltään rikkaita, värikkäitä. Peitossa on muutamia ruutuja, joiden symboliikka jää vähän etäiseksi, mutta ehkä se johtuu erilaisista suunnittelijoista.

Tonttuvauvoja

Vihdoinkin päästiin normaaliin rytmiin ja sen innoittamana tekaisin muutaman tonttuvauvan.

 Konttaavat tonttuvauvat on vaatetettu jämäpaloista tehdyin vaattein. 

 Ystäväni sanoi yhden näistä muistuttavan Palanderin Kallea, joten Kalle hänestä sitten tuli!

Ihania pikku-pikkusukkia kutoi ystäväni, "sukankutojamestari". Sukan jalkateräosuus vajaa 5 cm.

Hyvää viikonloppua ja pidetään taas sadetta!

Paljon yhtä aikaa

Jotenkin sateiset säät, sumu ja syksy on saanut tekemiset melko pieniksi, lyhytkestoisiksi.
Monia pikkujuttuja olen tehnyt vuorotellen mikä eniten on huvittanut.

Pussukoita ompelin muutamia jämäkankaista.

 Alla värikimaraa tehty kangasmallitilkuista. Tosi riemuvärejä syksyyn sopivasti.

Pöllöjä huovuttelin pesukoneessa styroksmunien päälle. Hauskaa pikkutekemistä. 

Kalevala-peittokin valmistuu kahden ruudun viikkovauhtia. Se on oikein hyvin ajateltu, sillä näin peitto syntyy kuin hiipien eikä käy raskaaksi. Ruutu no. 13 ilmestynee huomenna perjantaina.

Matotkin valmistuu. Yksi n. 2m pitkä on jo tukilla valmiina. Toinen vähän lyhyempi on tulossa. Kudon aina sen mukaan, kun tykkään. Malli on jo vanha tuttu. kudoin puna-mustana makuuhuoneeseen kaksi pitempää mattoa.