Milou-Palmer-sukat etenee

Hyvin kutominen edistyy, vaikka piti kysyä neuvoa kahdelta sukankutojamestarilta. Toinen heistä neuvoi sydänkuvion kikkoja ja toinen sukan nilkkakavennuksia ja muutakin, kuten tulevaa kantapäätä. Kuvassa hänen kutomia polvisukkia eri väreissä. Hän kertoi tehneensä jo 11 paria joulun jälkeen! 

Sääriosat alkaa valmistua. Sitten kuvio jatkuu, mutta kantapään aion tehdä yksivärisen vaaleanpunaisen, kuten myös kärkikavennuksen.

Koiran kasvon kirjominen silmukoimalla on sitten edessä. Hiemaan jo katselin youtubessa miten sellainen tehdään. Ehkä tästä selvitään.

Milou ja Palmer -sukat

Milou ja Palmer innoittivat tarttumaan haasteeseen, mikä on minulle osin aivan uusi. Mielenkiinnolla lähdin toteuttamaan poikien äidin toivetta bichon frise -sukista.

Facebookissa Sissukat sivustolla löytyy ohjeineen nämä aivan hersyvän söpöt sukat. Lankojakin löytyi varastostani melkein kaikki, mutta koska toiveena on kahdet parit, ostin lisää varmuuden vuoksi. Sissukalla on muitakin aivan mahtavia koirasukkia, kanttarellisukkia, ruususukkia ym. Kannsttaa katsoa.

Aion tehdä neljää sukkaa yhtä aikaa aina osa kerrallaan. Ohjeessa koirien kasvot silmukoidaan valmiin sukan päälle ja se on se haaste minulle. En ole ennen sellaista tehnyt. Aion myös kokeilla karvaisella langalla, että saisin enemmän tuota bichon frise -kasvon piirteitä esiin. Muilta osin käytän seiska veikkaa.

Saa nähdä miten tässä käy.

Tuunattuja hiiriä ja pupukokeilu

Ennen, pelkistetty, yksinkertainen ja sitten....

.... jälkeen tuunattuna mielikuvituksellisesti. Eihän hiirellä liene mitään otsatukkaa.

ja hieman pääsiäisen väreissäkin...

Huovutus vaan kiehtoo minua. Mutta kun tekniikkaa ei ole, se pitää opetella sitten vaikka kantapään kautta.

 Pupu on neulahuovutettu styroksin päälle. Yritin saada jonkinlaista ilmettäkin, mutta hankalaa oli. Kyllähän tuosta nyt pupun tunnistaa. Just ja just.

Huovutustipuja

Innostuin neulahuovuttamaan pikku tipuja. Villalla "maalailu" on oikein kiintoisaa. Huovutus märkänä  ei minulta suju ja sorminiveletkään ei oikein kestä. 

Tyttötipu on hienossa leningissä. Kun puhuin tyttötipusta, ystäväni tokaisi, hei se on kana nimeltään!!

Hyvää viikonloppua kaikille! Nyt voi ulkoillakin, kun ei sada vettä.

Kanaset

Olipa kiva tehdä näitä kanoja. Niin kiva, että kaavakin meni kylki edellä eli kyljestä tulikin vatsa. Tekemisen riemussa huomasin virheen vasta kun osia kokosin yhteen.

Toisaalta tuo virhe ei haittaa ollenkaan. 

Kanat muuttivatkin jo hoitokodin mummuille kavereiksi ja todella olivat mieleen. 

Hiirulaisia

Vuosi vaihtui ja Karkkikin selvisi pienellä paniikilla. Kohtuullisesti raketteja ammuttiin meidän kylällä ja se on hyvä.

Tammikuussa 2009 aloitin tämän Vekki-blogini pitämisen ja niin vain hurahti 8 vuotta kuin siivillä. Ja ei kun jatketaan vaikka vähän hiljaisemmalla vauhdilla. Synttäreitä emme vietä.

Alkavan vuoden aloitin tekemällä hiiriä. Hyvä aloittaa näin pelkistetyllä työllä, jotta tekemisen ilo syntyy täyteen vauhtiin.  Tässä kokeilin hiekkapussin käyttöä, jotta ötökkä pysyisi pystyssä ja hyvin toimii.

Hiiristä tuli mieleeni joulumuisto Lontoosta vuodelta 1970, kun myin ison tavaratalon leluosastolla  alla olevia hiiriä. Tosin kaunis harmaa väri on vuosien saatossa muuttunut, mutta onhan hiirellä jo ikääkin 47 vuotta. Hiiiret maksoivat £ 1,5 ja ne olivat todella suosittuja. 

 Tavaratalon johtajakin kävi kiittämässä kädestä pitäen uudesta lelumyyntiennätyksestä. Muut myyjät olivat aivan jäykkänä kauhusta, kun johtaja käveli minun, ulkomaalaisen huonosti kieltä osaavan luokse. Taisin olla omalla alueellani lelujen maailmassa!

Eli hyvää vuoden jatkoa!