Hyvää Joulua

Hyvää Joulua!

Korttirahat annoin tänäkin jouluna eläinten auttamiseen, mutta ajatukseni näinkin yhtä lämpimät kuin kortin lähettämisellä.

Pukinkonttiin

 Vanha koneeni hyytyi,  ja olihan se palvellutkin jo parikymmentä vuotta. 

Tämä kaamos antaa hyvän syyn istua mukavasti kutomaan ja äänikirjaa kuuntelemaan. Joulukaan ei aiheuta minkäänlaista stressiä.

Pikkuisille kudoin tumput ja sukat. Etukäteispukinkonttiin menee.

Autot tai koneet ei ole mitään. Dinoja se olla pitää!

Jämälangoista tuli sukat.

Kissoja pitää olla. Viikset jätin suosiolla pois.

Rusettisukat on taas kutojan suosikki!

Yritin jälleen silmukointia. Tällä kertaa onnistuin jo niin, että tajusin tekniikan. Toteutus kyllä ontuu vielä. 

Dinon mallin otin Pinterestistä, mutta muokkasin tumppuun sopivaksi.

Tuhkan siivet

Suomen lasimuseossa jälleen niin upea, vaikuttava näyttely. Soile Yli-Mäyryn värikkäitä lasiteoksia ensimmäistä kertaa Suomessa nyt näytteillä. Värit niin mahtavia, ja hän on sanonutkin, että epäröi teostensa esille asettamista Suomessa, koska täällä ei olla totuttu näin värikkääseen.

Yli-Mäyry tunnetaan värikkäistä maalauksistaan. Vuodesta 2007 hän on työskennellyt lasin parissa. Työnsä hän valmistaa Muranon lsitehtaalla Venetsiassa.

Tämä "kynttelikkö" oli yksi suosikeistani. Teoksissa on symboliikkaa, kirjaimia, numeroita.

On eläin- ja ihmishahmoja. Ihminen on irtaantumassa luonnosta ja sen taustalla näkyy digitaalisuuden valtaama tila, sanoo Yli-Mäyry.

Soile Yli-Mäyryn yli 40-vuotisen uransa aikana hänellä ollut näyttelyitä 30 maassa. Hän on valtiotieteen tohtori, mikä arvostettavaa tieteen ja taiteen yhteen sovittamista.

Museossa oli samaan aikaan joulumarkkinat. Sieltä bongasin v. 1984 syntyneen lasinpuhaltajan Anna Niinimäen. Niin hauskoja naiviastisia eläinfiguureita mm. Hän uusiokäyttää puhalluksesta ylijäämälasia.

AnemikoArt on yrityksensä. 

(Kuva Anna Niinmäen julkaisema facebookin Riihimäkiryhmästä lainattu, valitettavasti omat ottamani kuvat pilalla)

 Tämä kieltä näyttävä figuuri on niin hulvaton. Lisäksi löytyi luppakorvakoira ja monia muita. 

Muistelen viime vuotista Matias Karsikkaan Pohjola kukkii -näyttelyn upeita kukkateoksia. Nuorten tuoma uusi raikas linja lasitaiteessa on niin tervetullutta. Unohdetaan ne perinteiset kristallimaljakot hetkeksi.

Kaiken lisäksi sain kaksi uutta joulukoristetta kokoelmaani.

Sello ja sammakko! 

Joulutorilla perinteiset joulukoristemyyjäiset. Saksalaisen Lauschan kylässä valmistettuja joulukoristeita sekä tsekkiläisiä käsintehtyjä. Olen vuosikausia joka vuosi hankkinut Lauschan koristeita ja kokoelmani onkin jo muutaman kymmenen. Olen useina vuosina myös tänne blogiin kirjoittanut näistä.

Soile Yli-Mäyryn näyttely on avoinna vielä vuoden loppuun, kannattaa mennä katsomaan.

Vekkilän tonttukansaa

 

Tontut asettuivat kuvaan omilla tyyleillään. Heppu aina pitkällään. 

Turo ja Hepsu halusivat tulla esittäytymään

Hän on Lysti ja niin iloinen. Kaappasi soivan joulukuusen kuvaan.

Lystillä ujosteleva ilme, mutta ujo hän ei ole. Toimelias paremminkin.

Vilkku Pilkku ja Kaino tuolin valtaajat

Vilkku on vilkkusilmä

Vielä jonkun aikaa Vekkilässä odottelemme joulun alkua ja sitten porukka siirtyy uusiin maisemiin. Uusi osoitekaan ei haitannut, kun tonttuvauhtiin päästiin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Lähes vuosi vierähti...

Paljon on vuodessa tapahtunut. Uusi elämä keskellä kaupunkia, ei omaa pihaa, ei pioneita, ei tarinoita. Siirryin seuraavaan vaiheeseen elämässäni elokuun lopulla ja uusi elämä maistuu erinomaiselta.

Muutakin ehdin sentään tehdä kuin tyhjentää 35 vuoden aikana kertyneet tavarat, kasvit ym.

Marraskuussa aloitin alpakkasta ja mohairista puseroa ja isohan siitä tuli:

Toisen pienen bolerotyyppisen kudoin joulukuussa kampavillasta. Saaja 87v sukulainen pitää kovin tästä lämmittäjästä:

Kudoin myös Novitan Tuuli-langasta kaksi seitinohutta mustaa puseroa sekä huivin. Niistä ei valitettavasti ole kuvia. Ohut Tuuli isoilla puikoilla oli tosi kivaa kutomista. 

Helmikuussa 2025 toteutin jo pitkään itäneen haaveen ristipistotyöstä. Olen tehnyt ristipistoja vuosikymmeniä sitten, eikä taitoni todellakaan olleet hääppöset. Halusin vaikean haastavan mallin mielessä entisen työkaverini anopin tekemä kaupunkisilhuetti Kööpenhaminasta. Hän tanskalaisena oli syntynyt tekemään mitä upeimpia ristipistotöitä.

Tämän valitsin, kun itsellänikin on yhteyttä tuohon satamanseutuun. 56 väriä, aida16 ja koko 30x24 

Aloitin 11.2.25 tarkoituksena saada työ valmiiksi ennen muuttoa.

3.3.25:

30.3.25:

4.6.25:

elokuussa 25:

Tavoite jäi muutamia pistoja vaille, mutta 24 kuunneltua äänokirjaa meni.

Muutto toteutui 18.8.2025 ja kymmenien laatikoitten ym. huonekalujen, pelargonikokoelman, kaktuskokoelman mahduttaminen puolta pienempiin neliöihin onkin oma lukunsa. Onneksi sain ostettua autotallin, mihin saan mm. pelargonit talvehtimaan. 

Vaaleansinisen mohairpuseron sain myös melkein valmiiksi, mutta kuvaan sitten kun täysin valmis.

Ja tonttujen teko on alkanut jokavuotiseen tapaan. Nyt kaupunkilaisena.