Kielosukat

Ostin Sisko Moilasen "Sissukat" uusimman kirjan Luonnon lumoissa. Jaksan uskoa, että kyllä minäkin joskus opin kirjoneuleita kutomaan. Olen opetellut lankojen pitoa sormien päällä, mikä lanka eteen ja mikä taakse,  älä tee kireetä jne. jne. jne.

Ihastuin kielosukkiin, kirjan ensimmäinen ohje. Väritkin niin kesäisen raikkaat ja ohjekin näytti helpolta.

Hieman jouduin kuviokaavaa pienentämään, koska kudoin 7veikasta ja ohje on ohuemmalle.

 

ENKÄ onnistunut nytkään. Kuvio-osasta tulee löllölöysää tai kiristävää, vaikka miten yritän. Kyllä on tekeleet, sanois edesmennyt äitinikin näistä.  En ole kuitenkaan vielä luovuttanut, kyllä ehkä jo seuraavat onnistuu.  Tai sitä seuraavat. 

ps. Kylläpä tuo väri muuttuu kuvassa. Valkoinen, vaaleanvihreä ja kirkkaan vihreä pitää olla

Hyvää Joulua

Hyvää Joulua!

Korttirahat annoin tänäkin jouluna eläinten auttamiseen, mutta ajatukseni näinkin yhtä lämpimät kuin kortin lähettämisellä.

Pukinkonttiin

 Vanha koneeni hyytyi,  ja olihan se palvellutkin jo parikymmentä vuotta. 

Tämä kaamos antaa hyvän syyn istua mukavasti kutomaan ja äänikirjaa kuuntelemaan. Joulukaan ei aiheuta minkäänlaista stressiä.

Pikkuisille kudoin tumput ja sukat. Etukäteispukinkonttiin menee.

Autot tai koneet ei ole mitään. Dinoja se olla pitää!

Jämälangoista tuli sukat.

Kissoja pitää olla. Viikset jätin suosiolla pois.

Rusettisukat on taas kutojan suosikki!

Yritin jälleen silmukointia. Tällä kertaa onnistuin jo niin, että tajusin tekniikan. Toteutus kyllä ontuu vielä. 

Dinon mallin otin Pinterestistä, mutta muokkasin tumppuun sopivaksi.