Maalailua

Oli kiva tehdä välillä muutakin kuin ompelukoneen ääressä istua. Se on kummallinen paikka, siihen kun jää, aika katoaa, tunnit lentää.

Ullakolta löytyi kaksi vihreää ja paikallisesta työpajasta kaksi sinistä tuolia. Siniset tuolit maksoivat 4e kpl, joten olihan ne pakko ostaa.

Ihan kivan muotoisia tuoleja, mutta niin kammottavat värit. Olipa kiva maalata pitkästä aikaa ja tuolit saivat ihan uuden elämän. Ihan kuin tyylikin olisi muuttunut.

Ennen:

 

Jälkeen:

 

 

Ennen:

 

Jälkeen:

 

Kiitos Nettimartta (http://nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi) maalausopastuksesta ja hyvää betonipäivää!

 

 

Kyllä se syntyy...

Peittoni on hahmollaan. Mallista saa jo hieman käsitystä.

Aikaisemmassa postauksessani kerroin kuinka materiaalit oli loppua kesken. Ja vaikka lisääkin pinkoistani löytyi, loppuihan tuo keltainen. Sain kuitenkin siedettävän kokoisen peiton, vaikka jouduin yhden kuviorivin jättämään pois. Kirottua.

Kuten Tilkunviilaajakin kertoi, kankaan menekki on melkoista. Joka palasta lähes puolet leikataan pois. Väreihin olen tyytyväinen, vaikka jouduin niitäkin vähän säveltämään, kun tuo keltainen loppui.
Malli on kyllä edelleenkin mieleeni. Ja tämä on elämäni ensimmäinen vaikeiden blokkien työ. Neliöitä olen kyllä ennenkin tehnyt.  Vähän tässä jo mietin, jospa tekisi toisenkin eri väreillä!!

Somerniemen kesätorilla

Olihan Somerniemen kesätorilla käytävä, kun niin monet ylistävät ja busseittain ihmisiä siellä käy.

 

Ja kyllä olikin väkeä. Tien vieret, pellot, parkit täynnä autoja silmin kantamin. Sääkin sattui viikon ainoa sateinen päivä, ja ehkä juuri siksi oltiinkin ostoksilla. Onneksemme olimme aikaisin aamulla liikkeellä.

 

 

Kivasti uudempaa kirpparitavaraa ja myös antiikkisia vanhoja. Lasia oli paljon ja kauppa näkyi käyvän.

 

Vaatteita olikin vähemmän ja varsinkin lasten vaatteita ei juurikaan. Käsityöläisiäkin löytyi joitain. Villasukat mm. 3e ja se oli kyllä alhaisin hinta minkä olen nähnyt. Tosin ei laatulangasta kudottujakaan.

 

 

Katso soittajan jalkoihin. Siellä istui koko ajan kiltisti paikoillaan ihana koiruus. Oikealla soittajan muusa.

Kaikkea syötävääkin löytyi, kahviloissa pitkät jonot, mutta silti vapaita paikkoja paljon. Olikohan henkilökuntakin lomailemassa.

Entisenä perenna-keräilijänä löysin kolme aivan ihanaa kasvia, joita minulla ei ole.

 

Tarhajuoru sinisenä. Joskus minulla oli lilan värinen, mutta hävinnyt. Sain myös Tarhajuorun punaisena. Lisäksi samaiselta myyjältä löysin Tähtililjan. Aivan tuntematon minulle.

 

Ja sitten se löytöaarre viimeisenä. Kaksi Dollytex-nukkea ja nukke ehkä myös 50-luvulta, jota en tunnista. Kaikki kolme 12e!!

 

Oli kiva reissu ja sen kunniaksi joimme vielä leivoskahvit tuntemattomassa paikassa tuntemattomassa kahvilassa. Navigaattoreihin pitäisi löytyä ohjelma, missä kerrottaisiin kaikki kivat kahvilat reitin varrella.

Kaikki vaiheessa...

 Onneksi sade tuli ja armahti helteeltä. Liika on liikaa ja aurinkokin alkaa tuntua työläältä. Aurinkoa voi olla paossa sisällä ja suunnitella tulevia töitä. Ompeluhuoneeni kahdella vastakkaisella seinällä on ovet auki ulos, joten ikään kuin ompelisi ulkona. Lievä läpituuli pitää viileänä.

Olen pitkään miettinyt tilkkupeiton tekemistä ja kun kivan mallin löysin Tilkunviilaajan (http://www.tilkunviilaaja.blogspot.fi/) blogista. Hän oli vielä ystävällismielisesti laittanut ohjeet esiin, joten tämä aloittelijakin osaa tehdä. Tai sitten ei.

 

Nimittäin ensimmäinen moka tapahtui jo. En viitsinyt laskea blokkien kulutusta, saati kankaan menekkiä. Ja kuten arvata voi, niin eihän tuo keltainen sitten riittänytkään!  Suorinta tietä etsimään vastaava. Ajoin Hyvinkäälle, Riihimäkeen, Helsingin Petikkoon, ei löydy.

 

Mietin jo kaikki kankaanvaihtohäivytykset, värjäykset, sommittelut jne. Ajattelin katsoa kerran vielä yhtä kangaspinkkaa, missä ei ole työhön sopiviakaan, mutta katsonpahan nyt. Ja voihan vitsirähmät, kasasta löytyi juuri riittävän iso pala juuri tarvitsemaani keltaista! Työni on pelastettu ja eikun ompelemaan.

 

Kivaa päivää teillekin, hymyilee Vekki!

 

Rakkauslehmät

Jussit on vietetty ja arkeen palataan pikkuhiljaa. Pyhinä oli aikaa ompeluunkin. Lähijärvellä poltettiin kokkoakin, mutta jo hyttystenkin määrä sai pysyttelemään sisätiloissa.

Rakkauslehmätyynyjä tein kaksin kappalein.

 

 

 

Fleece oli jälleen materiaalina.

 

 

 

Hyvää Juhannusta!

 

 

 

Virolaisen Ave Nahkurin maalaus



Metsästäjän oma kirja

Oli keksittävä lahja ja muisto pojalle rippilahjaksi. Mietin ja mietin, kunnes sain idean omasta muistojen kirjasta. Kirjasta, mihin voi kerätä kuvia, ajatuksia, muistoja metsästysretkiltä jne. Valokuvausta harrastavana myös kuvia saa talteen tähän.

 

 

Kirjan kannet tein pellavasta ja naruraamit ympärille (kuvassa epäsymmetriset), kirjontakuva netistä.

 

 

Kaikista parasta oli, että saaja todella piti lahjasta ja lupasi näyttää, kun sisältöä syntyy. Kiva.