Kultausta

Niinhän siinä aina käy. Päässä pyörii tietty idea ja visio mitä haluan. Sitten alkaa metsästys, pitkä ja piinallinen.  Etsin sitä, mitä ei ole tai ei löydy. Niin nytkin.

Halusin uuteen vessaan ison kultareunaisen peilin. Eihän sitä löydy, ei millään, eikä mistään. Sitten toteutan hätäidean eli ostan valkoisin kehyksin kapeamman peilin, kun olin suunnitellut. Ja kultaan  itse. Koko 80x140cm käy juuri ja juuri.

En ole koskaan kultaa käyttänyt näin, mutta kokeilin miten kirkaskultamaali käyttäytyy ja tutkailin tekniikoita. Halusin vanhahtavaa sävyä peiliin. Tässä lopputulos:

 

Lopputuloksesta tuli ihan nätti, vaikka koko kultainen oli tarkoituksena. Peilin myötä päättyi vessaremontti ja olen oikein tyytyväinen lopputulokseen ja itseeni, sillä toteutin rempan ihan omin kätösin paitsi putki- ja sähkötyöt.

 

Uudistettu eteinen

Mielestäni minulla on hyvä värisilmä ja yhdistelen värejä rohkeasti. Oli kuitenkin tulla murhe, sillä Eijffingerin ihanaan lintutapettiin ei ollut millään löytyä oikeaa vastasävyä.

 

Valitsin ja pähkäilin, yleensä päätän nopeasti. Lopulta ystävällinen myyjä haki värinlukijakoneen ja kone antoi muutamia ehdotuksia, joita ei tietenkään ollut maalinvalmistajien värikartoissa. Olin oikein tyytyväinen koneen värimakuun ja nyt on meidän eteiset, niin ulko- kuin sisäkin, uudelleen väritetyt. 

 

 

Vielä sisustus kesken. Muutamia tauluja jne. Kiva saada remppa valmiiksi tältä kertaa, jotta pääsee ompeluksien pariin. Konetta olen käynyt jo monta kertaa katsomassa, ja ideoita on päässä kehittynyt monia.

 

 

 

 

 

Edistytään eteiseen, ja vähän sukujuurien selvittelyä

 

Kuorittu eteinen valmiina remonttiin. Hitaasti on edetty, mutta toisaalta eihän eläkeläisellä ole kiire, eihän.

 

 

 

 

Katon ornamentit maalasin 1991 ja nyt olen niihin täydellisen kyllästynyt. Se oli sitä aikaa, ja nyt kuviot saavat lähteä.

Vessa odottaa vielä putkimiestä vaihtamaan wc-pytyn ja pientä muutakin korjausta.

***

Kun remontti näyttää olevan pelkkää odottelua niin tutkailin alla kuvassa olevan kestikievarin menneisyyttä. Ja kyllä arkistot vetää niin puoleensa, ettei muutama tunti koneen ääressä tunnu missään. Selvitettyä tuli, ja monta suusta suuhun kulkenutta käsitystä tuli myös oikaistua.

 

Kuvassa kestikievarirakennus äitini maalaamassa taulussa. Muistan lapsuudesta rakennuksen hyvinkin ja ikävä kyllä se oli purettava huonokuntoisena jokunen vuosikymmen sitten.

Retkellä Nummelaan

Putkimiestä odotellessa oli aikaa tehdä retki Katin Sisustusnavettaan Nummelaan. Katilla on blogisivu ja hänet löytää myös facebookista.

Monesta paikasta olen saanut vihjeitä tästä paikasta ja pelkästään kehuja. Olihan sinne mentävä.

 

Kerrassaan tavarataivas vanhasta tykkäävälle. Löytyi kaikkea mahdollista kivaa laidasta laitaan. Siisti ja mukavasti tavarat esillä. Tavaroita voi tuoda itsepalvelukirpparin tyyliin myyntiin. Ja tarjontaa kyllä on niin, että ihan menee pyörälle päästä mistä pitäisi eniten.

 

 

Keräsin joitain lemppareitani tuohon ylle ja muutamia vanhoja käsitöitä löytyi myös, mutta ei niin mieleenjääviä. Huonekalujakin oli, mutta etsimääni peiliä en löytänyt.

 

 

Tämä oli mukava kärry-kelkka. Tosi oiva keksintö.

 

 

 

Oikein ihana retkikohde ja monia ryhmiä siellä on käynytkin, kertoo Kati facebook-sivuillaan. Ainoa mitä kovasti kaipasin oli kahvila. Olisi kivan ostosretken jälkeen ollut mukava istahtaa alas ulos nauttimaan auringosta ja hyvästä kahvista. Sellainen on kyllä tulossa, kun yrittäjä löytyy.

 

Kannattaa käydä katsomassa.

 

 

Remontin keskeltä

En olisi koskaan arvannut, miten paljon työtä on pienen vessan remontissa. Ja varsinkin silloin, kun ei ole mitään hajuakaan miten kaikki pitäisi tehdä. Puhumattakaan työkaluista millä sitten tekisi.

 

Ensin opettelet työkalujen käytön, sitten opettelet tekniikan, sen jälkeen opettelet materiaalit. Onneksi minulla on ollut asiantúntija Nettimartta (http://nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi). Häneltä sain arvokasta oppia monessa asiassa. 

 

Seuraavaksi liisterin ostoon. Eijffingerin tapetin löysin Avotakasta. Ihastuin ja tilasin sen suoraan Hollannista.

 

 

Lattia vielä ja putkimiehen työt. Peili ja uusi valaisin ja alkaa olla valmista. Sen jälkeen ulkoeteisen tapetointi, siitä myöhemmin.

 

 

 

 

Pellavaisia kirjan kansia

Ennen remontin alkua tein muutamat kirjan päällykset. Tässä niistä muutamia kuvia.

 

Tämä ratsastajatyttö-kansi on tehty pellavapyyhkeestä.

 

Ja remppa jatkuu...

 

 

Pientä pintaremonttia

Taitaa tässä käyneen minullekin niin kuin monille: eläköityminen antaa sysäyksen uudelle. Tulee tunne, että uusi asunto tai uusi ympäristö, uusi harrastus jne. olisi kiva. Aloitetaan kuin uutta elämää uusin ajatuksin. Joku sanoi, että eläköitymisen sisäistämiseen meneen noin puoli vuotta ja sen jälkeen energiaa pursuaa toteuttaa kaikkia niitä haaveita, mitä pitkin työssäoloaikaa mietti.

Meillä muutoksenaika alkoi pienellä pintaremontilla.

 

Niin tai siitä piti tulla pientä pintaremonttia. On kuitenkin käynyt niin, että pieni uudistus vain hyppää silmille vanhassa ympäristössä, joten remontista taitaakin tulla mittava. Kahdessakymmenessä vuodessa niin moni asia on muuttunut. Materiaaleja on saatavana jos minkälaista ja tekniikkakin kehittynyt harppauksilla. 1990-luvulla kaikesta materiaalista oli pulaa varsinkin jos hieman halusi poiketa keskivertolinjasta.

 

Vessa on ensimmäinen remppakohde ja ulkoeteinen. Kuvan vessa on jo kuorittu ja tuo vanha Laura Ashleyn tapetti sai lähteä. Saa nähdä mihin päädytään remppa kun tosiaan aina laajenee ja uusia ideoita ilmaantuu kesken kaiken.