Uutta oppimaan ja muisteluita

 

Kouluissa järjestettiin puhdetyökilpailuja 50-luvulla. Voitin tuolla piirustuksellani v. 1956 kolmannen palkinnon kilpailussa. Käsitöihin tämä liittyy siksi, että palkinto oli ompelukuvia Disneyn aihein. Kuvat ommeltiin ääriviivoiltaan eri värisillä langoilla ja valmista tuli. Olin kyllä 7 vuotiaan suurella kokemuksella kertonut äidille, että turhan helppoja juttuja!

 

Piirustus on täyttä historiaa. Eipä ole enää höyryvetureita eikä punalakkista junanlähettäjääkään. Riihimäellä kun oltiin, junat kuuluivat elämään.

Malttamattomana odottelen käsityökerhomme himmeli-kurssia. Olen aina halunnut oppia tekemään perinteisellä tavalla himmelin. Eija Kosken Himmeli-kirjan kannessa (mustalla pohjalla kuvassa) on niin ihastuttava taideteos-himmeli, ettei voi kun ihailla. Tuollaista en ikinä osaisi tehdä, mutta jospa helpompaa kaunista, perinteistä.

Hyvää Pyhäinpäivää!

Muistojen kirjoja, vieraskirjoja

Romanttisuuslinjani jatkuu pitsein ja kuvin.

 

Pellavasta tein kirjan kansia tekstein. Kuvina käytin decoupage-kuvia ja tekniikkaa. Ihania kuvia on saatavana erilaisia ja niistä voi rakentaa jokaiselle mieleisen oman muistojen kirjan.

 

Muistojen kirjaan voi tallettaa kaikkea kivaa. Liimata kuvia, runoja, mietelmiä ja vaikka mitä. Samoin  oma vieraskirja kertoo mukavista tapaamisista, tunnelmista, vieraista.

 

 

 

 

Piparkakuille piparkakkukori

 

Löysin hauskan juuttikankaan ja kun pyydetty oli tehdä rasia/kori niin siitähän tuli piparkakkukori vaikkapa piparkakuille.

 

Sisäpuoli on paksua puuvillasatiinia, joten nauhojen satiinimaisuus sopii hyvin karkeaan juuttipäälliseen.

 

 

 

 

Ruusuromantiikkaa ja oopperaa

 

Ruusuköynnöksillä koristin tämän pussukan. Köynnökset on satiininomaista paksua pitsiä ja todella kauniita, antavat vanhahtavan sävyn. Kangas paksua pellavaa, minkä vielä vuoritin.

 

Pidän kovin tästä yhdistelmästä. Vielä teen yhden pussukan ja sitten siirryn seuraaviin töihin. Näistä ommeltavista kuvista on tosiaankin mukavaa ommella ja niillä saa helposti vanhahtavaa ilmettä.

 

Tässä viimeinen tätä ooppera-sarjaa tällä erää. Tässäkin paksu pellava materiaalina ja hauskasti sattui vuorikankaan kanssa, kun löysin varastostani kivan Eijjfingerin kankaan palan. Olen juuri rempannut eteiset ja vessat juuri samaisen Eijjfingerin tapetilla. Pidän näköjään kovin heidän designistaan.

 

 

Hauska yksityiskohta Traviata-oopperan pääsylippu! Lippu on 5.9.1927 näytökseen vasemmalle S paikka no. 22! Paikkana tietysti Opera House, mutta kaupunkia ei mainita.

 

 

 

Yltiöromanttista

Joulun myyjäisvalmisteluiden lomassa ompelin romanttisen pussukan oopperan henkeen.

 

Kangas on värjättyä pellavaa. Paksua pellavaa, mitä ostin paikallisesta vakuutusyhtiöiden vahinkomyymälästä. Saatavana oli korkealaatuista eriväristä pellavaa ja tietysti ostin kaikkia värejä. Tässä joulukuusen vihreänä.

 

Pussukka on melko iso, n. 23x30cm. Pienen tekniikka epäselvyyden vuoksi koko hieman isontui. (Lue: ompelijan suunnitteluvirhe). Somisteena pellavapitsi ja ooppera-aiheinen kuva.

 

 

Kuvasarjaa on saatavana eri aiheisena. Pidän paljon tästä ooppera-aiheisesta. Tosi kivoja ja käyttökelpoisia.

 

 

Yritys hyvä!

 

Tästä alkoi kaikki. Kool-aidilla värjätty seiskaveikka ja mielestäni oikein kauniit onnistuneet värit. Päätin kutoa tumput, sillä edelliset tumput olinkin tehnyt liki 50 vuotta sitten koulussa.

 

Lanka ei olekaan enää niin kaunista kudottuna kuin vielä tuossa vyyhdillä. Usein olen kokenut saman, että kaunis lankakerä tai kangas ei sitten työstettynä olekaan onnistunut.

 

Lankaa oli paljon, joten tein pitkät varret. Värit saivat sekoittua miten kerästä sattui tulemaan. Mutta ei kyllä ole kauniit tumput. Värjäsin ne sitten uudelleen ensin keltaisella, jolloin lopputulos ei juurikaan muutosta tuonut. Sitten kirkkaan sininen väri ja alla näkyy vihreät uudet lapaset!

 

Ehkä näitä tulee joskus käytettyä.

 

 

Ei pöllömpi kranssi!

 

Tämä onkin uudenlainen kranssi. Mikään ei ole uutta tai on, oksien huovutusvilla on uutta. Kranssi on kierretty viinirypäleen versoista, pohjaverkko on ollut omenapuun suojana talvella. Verkon alla oleva säkkikangas on ylijäämää nallesta, minkä tein aiemmin. Oksat huovutin  pesukoneessa. Pöllö on koottu fleecestä, joita keräilen milloin mistäkin.

 

Tätä kranssia ei toivottavasti linnut syö, kun tuntuu että kaikki kelpaa ja hakataan rikki.