Kuusenkoristeita Lauschasta ja Böömistä

Suomen lasimuseossa esiteltiin ensimmäisen kerran v. 1987 lasisia joulukuusenkoristeita. Asuin itse tuolloin Norjassa, mutta jo v. 1991 palattuani kotimaisemiin ostin ensimmäisen saksalaisessa Lauschan lasikaupungissa puhalletun koristeen. Sen jälkeen niitä on kertynyt pieni kokoelma. Kerään lähinnä hahmoja en niinkään joulupalloja.

 

Lauschan suupuhalletut ja käsinmaalatut joulupallot ja koristeet ovat kuuluisia ja keräilijöiden suosiossa. Sanotaan, että kaupungissa lapsetkin puhaltavat lasia koristeiksi. Koristeita on valmistettu kaupungissa jo 1800-luvun puolivälissä. Sieltä monien historian vaiheiden jälkeen koristeet kulkeutuivat Amerikkaan ja sieltä maailman valloitus alkoi. Koristeita vietiin myös Böömiin nykyisen Tsekin alueellekin ja kaikkihan tuntee böömiläisen lasin.

 

 

Suomeen laskoristeet tulivat jo 1850-luvulla, mutta hyvin harvoilla oli niiden hankkimseen mahdollisuutta. Vasta 1930-lukuun tultaessa vähitellen lasikoristeet tulivat tutuiksi myös meillä.

Suomessa lasisten koristeiden valmistus alkoi 1950-luvulla.

 

 

 Alimmaisessa joulupukissa olen ihaillut noita silmiä. Vain käsin maalaten saa noin ilmeikkään.

 

Tämä ihana jääkarhu on ostettu v. 2002 ja se on ehdoton suosikkini.

 

 

 

Alla olevat ovat böömiläistä lasia Tsekeistä, tavallaan Lauschan jälkeläisiä.  Nämä koristeet ovat tämän vuotisesta museon näyttelystä. Mielestäni näillä ei ole samanlaista karismaa kuin Lauschan koristeilla.

 

 

Lasimuseolla on myyjäiset 23.11.13, jolloin böömiläisiä ja saksalaisia koristeita on mahdollisuus ostaa. Lauschan koristeita ei tänä vuonna ole myynnissä, mutta Lauschalla on myös nettikauppa nykyään.

 

 

Vaikka mitä sälää

 

Kultainen rasia, johon voi laittaa vaikkapa ihanan tuoksuisen joulukakun. Mukava vaihtoehto joulukukan sijasta. Aikaisemmin tein piparkakkurasioita piparkakuille. Tässä on aivan ihana perhoskangas, missä hieman kimalteitakin.

 

Viimeinen mehujauhekokeiluni. Värjäsin harmaan langan punaisella ja tämä KAMMOlanka oli sitten johonkin käytettävä. Kudoin KAMMOlapaset. Koolaidit ei taida olla minun juttuni sittenkään.

 

Viimeisin juttuni on nämä isänpäivälahjat. Pyydettiin tekemään, joten minähän tein. Tällä kertaa tein hieman yksinkertaistetun version tästä aiheesta, mutta ihan mukavalta näyttävät.

 

Seuraava postaus tuleekin Riihimäen lasimuseon näyttelystä, mutta nyt

 

Hyvää isänpäivää! Omallenikin sinne pilven reunalle.

Himmelitohtorilla

Ullakon kätköissä oli liki 15 vuotta sitten hankkimani himmeli. Hieman rispaantuneena ja tummuneena. Soitin himmelikurssimme pitäjälle, että olisiko tässä jotain tehtävissä, koska pidän kovin tästä mallista.

 

Niinpä tämä himmelitohtori Mirja otti himmelini korjattavakseen. Olki oljelta korjattiin vammat ja hieman liimaakin käytettiin. Mirja on taitava himmelisti ja korjaus onnistui täydellisesti.

 

 

Halusin himmeliini jotain lisää ja roikkuvaa. Eeva Kosken Himmeli-kirjasta löysin ohjeen ja niinhän aloin opetella "kristallien" tekemistä.

 

Yllä sitten valmiina tämä jo roskis-uhan alla ollut himmeli. Mielestäni aivan ihana, vaikka uudet oljet ovatkin hieman vaaleampia.

Olen saanut sellaisen himmeli-pureman, että varmasti teen kokonaisen ihan itse! Oljet on jo ostettuna.

 

 

 

 

Uutta oppimaan ja muisteluita

 

Kouluissa järjestettiin puhdetyökilpailuja 50-luvulla. Voitin tuolla piirustuksellani v. 1956 kolmannen palkinnon kilpailussa. Käsitöihin tämä liittyy siksi, että palkinto oli ompelukuvia Disneyn aihein. Kuvat ommeltiin ääriviivoiltaan eri värisillä langoilla ja valmista tuli. Olin kyllä 7 vuotiaan suurella kokemuksella kertonut äidille, että turhan helppoja juttuja!

 

Piirustus on täyttä historiaa. Eipä ole enää höyryvetureita eikä punalakkista junanlähettäjääkään. Riihimäellä kun oltiin, junat kuuluivat elämään.

Malttamattomana odottelen käsityökerhomme himmeli-kurssia. Olen aina halunnut oppia tekemään perinteisellä tavalla himmelin. Eija Kosken Himmeli-kirjan kannessa (mustalla pohjalla kuvassa) on niin ihastuttava taideteos-himmeli, ettei voi kun ihailla. Tuollaista en ikinä osaisi tehdä, mutta jospa helpompaa kaunista, perinteistä.

Hyvää Pyhäinpäivää!

Muistojen kirjoja, vieraskirjoja

Romanttisuuslinjani jatkuu pitsein ja kuvin.

 

Pellavasta tein kirjan kansia tekstein. Kuvina käytin decoupage-kuvia ja tekniikkaa. Ihania kuvia on saatavana erilaisia ja niistä voi rakentaa jokaiselle mieleisen oman muistojen kirjan.

 

Muistojen kirjaan voi tallettaa kaikkea kivaa. Liimata kuvia, runoja, mietelmiä ja vaikka mitä. Samoin  oma vieraskirja kertoo mukavista tapaamisista, tunnelmista, vieraista.

 

 

 

 

Piparkakuille piparkakkukori

 

Löysin hauskan juuttikankaan ja kun pyydetty oli tehdä rasia/kori niin siitähän tuli piparkakkukori vaikkapa piparkakuille.

 

Sisäpuoli on paksua puuvillasatiinia, joten nauhojen satiinimaisuus sopii hyvin karkeaan juuttipäälliseen.

 

 

 

 

Ruusuromantiikkaa ja oopperaa

 

Ruusuköynnöksillä koristin tämän pussukan. Köynnökset on satiininomaista paksua pitsiä ja todella kauniita, antavat vanhahtavan sävyn. Kangas paksua pellavaa, minkä vielä vuoritin.

 

Pidän kovin tästä yhdistelmästä. Vielä teen yhden pussukan ja sitten siirryn seuraaviin töihin. Näistä ommeltavista kuvista on tosiaankin mukavaa ommella ja niillä saa helposti vanhahtavaa ilmettä.

 

Tässä viimeinen tätä ooppera-sarjaa tällä erää. Tässäkin paksu pellava materiaalina ja hauskasti sattui vuorikankaan kanssa, kun löysin varastostani kivan Eijjfingerin kankaan palan. Olen juuri rempannut eteiset ja vessat juuri samaisen Eijjfingerin tapetilla. Pidän näköjään kovin heidän designistaan.

 

 

Hauska yksityiskohta Traviata-oopperan pääsylippu! Lippu on 5.9.1927 näytökseen vasemmalle S paikka no. 22! Paikkana tietysti Opera House, mutta kaupunkia ei mainita.