Nimetön koiruus

Pehmotehtaastani putkahti tällä kertaa takkuturkki nimetön koiruus.

Rotu lienee ihan ainutkertainen ja omansa, mutta väliäkö sillä, kun iloisuus ja ystävällisyys pursuavat.

Oliskohdan takkuturkki vähän liian pulskassa kunnossa, vai onko tuo kuvakulma hassu.

60 vuoden ikäero!

Näillä kahdella nallella on tasan 60 vuotta ikäeroa. Toinen on aidosta kultalammas-turkiksesta ommeltu. Hänellä napit silminä ja pieni kielikin näkyvissä. Nallen sain neljä vuotiaana joulupukilta 50-luvun alussa ja tässä hän vielä hyvissä voimin, vaikkakin leikkien jäljet näkyvät.

Punainen nalle on uusin tulokas. Keinokarvainen. 

Kyllä näitä nalleja ja eläimiä on niin mukava tehdä. Lisää on tulossa, kunhan silmä- ja kuonoposti saadaan.

Repa Repo

Tämän Repolaisen idea syntyi, kun näin hyvän ystäväni Samun 15 vuotiaana tekemän ketun. Nimeltänsä Viiru Repolainen. Samu teki Viirun rättikässässä koulussa ja kaava on otettu jostain ikivanhasta käsityölehdestä. Oli muuten ainoa poika rättikässäryhmässä. Tässä alla tämä SamunViiru Repolainen:

Viiru Repolainen, tehnyt 15v Samu-Mikael

Ihastuin oitis Viiruun. Piirsin kaavat ja tein yhden version minäkin fleecestä, mutta materiaalina se ei ollut hyvä. Otin nyt kaavat uudelleen esiin lähes kahden vuoden jälkeen ja tein Repa Repon pitkäkarvaisena keinoturkiksesta. 

Repa jatkaa tätä pehmosarjaani. Seuraavaksi tuleekin muita eläimiä, kunhan silmät saadaan nettikaupasta.

Kolme kaverusta

Nalleporukan kolme kaverusta tulevat tässä.

Tummat oli niin vaikea kuvata valkoista lunta vasten, mutta eiköhän tästä selvitä.

Muistelin, että muutamia vuosia sitten tein nalleja urakalla. Niitä on niin ihana tehdä ja aina oli kokeiltava minkälaisia mistäkin materiaalista syntyy. Antiikkinallen kaavoilla tein reproja, ja lapsille leikin kestäviä tavallisia halinalleja. Satu-Helmi kumppaneineen innosti tekemään myös nämä vielä nimettömät kaverit. Kaikki turvallisia leikittäviä.

Ylläoleva ruskea nalle on n. 50cm ja melko kookas. Karva muistuttaa minkkiä ja on melko kiiltävää. 

Harmaat kaverukset ovat hieman pienempiä. Kyllä heillä nenätkin on, mutta kuvassa jotenkin jäänyt karvojen alle piiloon. Nuo silmät on turhan pyöreitä ja antavat hämmästynyttä ilmettä. 

Pikku-Rekku

Ensin suuret kiitokset kaikille blogisystävilleni niistä mieltälämmittävistä, upeista, ihanista, mahtavista kehuista mäyräkoiristani. Olen niin otettu niin otettu, ja ihan rottingilla  tässä Karkin kanssa. KIITOS!

Olipa helppoa ommella jälleen fleecestä noiden mäyräkoirien jälkeen. Haljasnahkajäljitelmän toinen puoli kun on karvaa niin se oli melkoisen vaikeaa ommella. Ja niiden täyttäminen on sellaista työtä, ettei oikein nivelrikkoiset sormet kestä.

Pikku-Rekun kaava on ihan omaa tuotantoa, kun yritin tehdä isokuonoista koiraa. Luppakorvineen tietysti.

(Kukaan ei tietenkään huomaa tuota virhettä, kun toinen silmä on ylempänä kuin toinen!)

KARKKI ja sen kaverit

Kauan sitten löysin joltain japanilaiselta sivulta mäyräkoiran kaavat. Hirveän monimutkaiset, joten jäivät odottelemaan parempaa inspiraatiota. 

Olin kyläilemässä vannoutuneen mäykkyihmisen, Nettimartan (nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi) luona ja hänellä oli aivan ihana haljasnahasta tehty mäyräkoira-ovistoppari. Ja tietysti aivan ihanat koirapojat Myrsky ja Tuisku (myrskytuisku.blogspot.fi).  Siitä se lähti.

Muokkasin kolmet kaavat ja tein niitä yhdistelemällä oman näkemykseni mäyräkoiran anatomiasta.

Aivan sattumalta löysin myös haljasnahkaa keinotekoisena. Kankaassa on turkisjäljitelmää toinen puoli, joten ompelu oli mahdollisimman hankalaa, kun se oli tehtävä karvaisen kankaan päältä.

Minusta näistä veikoista tuli kyllä aika kivoja. Vielä jäi kangasta, joten ehkäpä teen näitä lisää.

Karkki ei tykkää yhtään kylmästä. Voiko koira enempää palella, silmätkin häikäistyvät auringosta ja sisällä olisi kivempaa!!

VALMIS!

Tässä on kokeilmani! VALMIINA tai melkein valmiina. Keräsin vain nukkesivut, en vaatesivuja. 

Tuosta Kristiina Hautalasta paperinuket alkoivat Apu-lehdessä v. 1968.  Minun keräykseni alkoi vahingossa. Löysin vanhan paperinukkeni ullakolta ja seassa oli myös näitä Apu-nukkeja. Sitten löysin huuto.netistä lisää ja lisää ja lisää. Tämä oli vuonna 2007. 

Seuraavana vuonna juhlittiin Rauni Palosen piirtämien nukkien 40 vuotisjuhlia ja samana vuonna julkaistiin Tähdet arkilla -kirja, mikä selvittää piirrosten taustoja ja historiaa. Myös juhlanäyttely avattiin lokakuussa 2008 Helsingissä Lasipalatsissa.

Keräilijöitä oli monia ja hinnat netissä nousivat joskus useisiin kymppeihin. Mitä harvemmin myynnissä joku  nukke oli, sen kalliimpi hinta. Muistelen, että kallein minkä näin oli liki 100e.

Tuossa se on yllä, se vihon viimeinen puuttunut nukke. Metsästin sitä melkoisen tovin, välillä ahkerammin ja välillä meni yli vuosikin, etten muistanut koko kokoelmaa.

Nyt siis minun kokoelmassani ovat kaikki nuket vuodesta 1968 vuoteen 1998!!