Lisää nalleparaatia

Karkkinalle ja lila kaverinsa. Pitkäkarvainen materiaali on melkoista ommeltavaa ja siivottavaa riittää pitkäksi aikaa. Taisin saada nalleannokseni täyteen nyt.

Molemmissa on sama karvakangas eri värisenä. Ostaessani silmät pyöreänä katselin, kun myyjä repi kankaan kuten puuvillan. Eikä mitään haittaa ollut lopputulokseen. Pitkät karvatkin pysyivät kyydissä.

Alla olevan pikkunallen tein reilut 10 vuotta sitten. Pikkuruiset niveletkin kaikkiin käpäliin olin laittanut. Nallella ei ole pituutta kun noin 20 cm. Tein silloin monia pieniä ja muistan laskeneeni, että nalleja oli yli 50 kpl. Lopulta päätyivät kaikki jonnekin ullakon kätköihin, kun taloon tullut pentukoira "löysi" tämän apajan.

Pakkanen paukkuu. -27 meillä ja emme todellakaan aio pistää nokkaamme ulos. Toivottavasti auto ei ole jäätynyt paikoilleen. Ja toivon myös, että lähistöllä pellolla vielä eilen seisseet hevoset on viety lämpimään talliin.

Nalleparaati

Uusi vuosi alkoi Vekkilässä nalleparaatilla. Vuosia ehti kulua edellisestä nalleparaatista ja olipa taas mukava tehdä näitä karvaturreja.

Materiaalit löytyivät varastostani aina neniä myöten. Joskus hamstrasin neniä ja silmiä valtaisan määrän jostain jämäloppuunmyynnistä ja näitä on riittänyt vuosia elukoilleni.

Tämä karvainen takkuturkki on suosikkini. Jotenkin maailman murjomaa sorttia.

Tuli jälleen koettua se jännä juttu, että teen monta kerrallaan erilaisista materiaaleista nähdäkseni minkälaisia niistä tulee. Sitten voikin siirtyä seuraavaan työhön!

Vielä työpöydällä on kaksi odottamassa täyttämistä. Laskin, että yhden nallen, n. 50cm, täyttämiseen kuluu tunti. Enemmän kuin itse ompelemiseen.

Peikkoja

No niin, joulu vietettiin ja mukavasti meni elokuvia katsellessa. Nyt uudella koneellani yritän saada tämän postauksen tehtyä. Hieman on outo vielä.

Tein ihan urakalla peikko-otuksia. Sadetta pidellessä näitä syntyi. Tykkään niin väsätä näitä, vaikka kasvojen ompelu vieläkin tuottaa hankaluutta.

Kuvasin näitä jouluaattona ja kauniisti viherioi nurmikko.

Blogikoirakin löytää tiensä aina kameran linssiin!

Toisen pusero hieman valottui, mutta siinä on monia koiran kuvia ja hienot ruusunapit!

Peikkojen ja blogikoiran kanssa toivotan teille kaikille

Oikein Hyvää Uutta Vuotta!

Hyvät ystävät,

Vekki lomailee joulunajan ja toivotan Teille kaikille mitä parhainta joulua ja onnellista tulevaa vuotta. 

Tavataan taas ensi vuonna!

Vihreää vihreään

Ystäväni virkkasi kaunista mattoa siskonsa kylppäriin. Innostuin minäkin ja kun virkkaus ei oikein onnistu näillä sormilla, valitsin kangaspuut. Olihan puissa jo valmiina loimet kuviollisellekin. 

Vessani on remontoitu viime vuonna. Tapettimallin kuva löytyi Avotakasta. Tapetin metsästys onkin oma tarinansa, mikä vie aina Hollantiin asti Eijffingerin tehtaankauppaan. 

Olin kierrätyskeskuksesta hakenut ison kasan vanhoja valkoisia lakanoita matonkuteiksi. Värjäsin kaksi lakanaa vihreäksi, mutta arvaahan sen, ettei sopivaa sävyä saa valmisväreistä.

Tämmöinen siitä sitten tuli. Vihreästä tulikin enemmän turkoosi ja aivan eri sävy kuin piti.

Tapettini on eri sävy, mutta loppujen lopuksi voimakkaan värinen matto ei näytä hirveän pahalta. Taitaa mennä tulihan tehtyä -kasaan.

Sika on possu

Tuttava pyysi tekemään sikoja. Hän tarkoitti huovutettuja, mutta kun tuo huovutus ei oikein minulta suju niin teinpä näitä.

Monta monta vuotta sitten näitä tein ja nyt kaivoin kaavat esiin. Ompelin fleecestä ja satiinista siivet.

Päälle ripottelin kimalletta. Rusetti kaulaan ja valmiina ollaan.

Mukavaa sunnuntaita nyt kun voi taas ulkoillakin,

Rohdinta saunaan

Elämäni ensimmäinen kylpypyyhe syntyi kutomossa pellavasta.

Harjoittelimme monivärisen loimen luomista ja sen pohjalta pellavakankaan tekemistä. 

Loimi pyyhkeessä on puuvilla-pellavaa. Vihreä päävärinen pellavakude löytyi kirpputorilta aivan mitättömään hintaan. Ehkä väri ei ole mielivärejäni, mutta kun halvalla saa, onhan se pakko ostaa...!

Kuviosta olisi ollut mahdollista tehdä monimutkaisempi, kaunis salmiakkityyppinen, mutta päädyin laiskuuttani tämmöiseen helpompaan.