Punatulkkupeitto

Peittosarjani jatkuu. Nyt innostuin punatulkkukankaasta tekemään lapselle peiton. Koko on noin 110x150cm. Raikas punainen ja valkoinen yhdessä kiva yhdistelmä.

Nopeatekoinen ja yksinkertainen, hirsimökkitekniikan tapainen  tekniikka ja oikein rentouttavaa tehtävää.

Hieman hankalaa oli tuon punatulkkukuvion kangas, mikä oli ohutta ja vähän näkyi läpi. Onneksi vanu välissä valkoisena estää pohjakankaan siftaamisen läpi.

Nyt on pakko keskittyä puutarhaan ja rikkaruohoihin.

Muurauslankanalle

Uskomaton tämä muurauslankavillitys. Langat ovat loppuneet Suomesta ja Bilteman myyjän mukaan Ruotsin langatkin on jo virkattu.  Virkkaaminen on nyt niin muotiakin ja varmasti sekin osaltaan tätä villitystä vei eteenpäin.

Nalle on Novitan mallilla virkattu ja nopeasti valmistuva. Tämähän voisi olla vaikka jääkarhun poika.

Oli niin mukava istua ulkona auringossa ja virkata. Samalla katsella kuinka puutarha huutaa työntekijää ja rikkaruohot kasvavat silmissä. Mutta asioillahan on tärkeysjärjestys!

Kaaripeitto

Kaaripeitto valmistui. Jotenkin en saa makua tähän työhön. Oli tosi kiva ommella sitä ja samalla opetella kaarien ompelua. Mutta mitä pitemmälle työni eteni sen enemmän alkoi tökkiä.

Peitosta tuli melko iso n. 170x200cm ja sen ompeleminen oli melkoista punnertamista. Tikkaukskuvioita en ole koskaan tehnyt ja niin tässäkin tikkasin saumoja pitkin ruutuun helppona ratkaisuna.

Väritys on mukava, vaikka tuolla edellisessa postauksessa kerroin, ettei valkoinen ole värini. Tuo riemukirjava tekee peittoon kivaa keväisen kukkakedon fiilistä valkoisen korostamana.

Ompelua ja ompelukoneen hyrinää

Innostuin kokeilemaan tilkkupeiton tekoa minulle uudella tavalla. En ole koskaan ennen tehnyt kaarevilla kuvioilla tilkkupeittoa saati sitten valkoista. Valkoinen väri on yksi suuresti karttamani, eikä huushollista juurikaan valkoista löydy.

Ohjeet peiton tekemiseen löysin kirjaston poistomyynnistä ostamastani Rosemary Wilkinsonin Tilkkutöiden käsikirjasta. Sinänsä hauska yksityiskohta, kun käsikirjan ohjeessa oli virheitä! Käsikirja neuvoo siis virheetkin. No onneksi ei tullut suurta haittaa: katso molemmat päätyreunat.

Tilkkupinta on mielestäni hyvä, vaikka ohjeessa oli epätarkka ompeluohje reunablokeille. Olisin kääntänyt nuo blokit toisin päin, jos olisin tajunnut ajoissa. Näillä mennään ja reunakaitaleet tulee valkoiset punaisen kanttauksen kanssa. Eli sain kuin sainkin omat puumerkkini malliin. Tapanani kun on muutella mallit mieleisekseni.

 Ompelukaveri kuorsasi sikeitä ompelupöydän alla. Hyrinä on niin väsyttävää ja varmaa on, että nyt menee muutama tunti. Heti kun suljen koneen, hyppää Karkki pystyyn, että valmista tuli.

Opiston näyttelyssä

Piipahdin eilen opistomme kevätnäyttelyssä. Ilahduttavaa oli se, että töiden joukkoon oli tullut paljon uudenlaista ja tätä päivää olevia töitä. Niin helposti opistoissa jäädään vanhaan perinteiseen.

Ehdottomia suosikkejani tänä vuonna olivat nämä upeat mosaiikkityöt. Varis koivukannon päällä, kissa, punatulkku pesällä jne. Ulos vietäviä kivoja patsaita.

 Mahtava tämä kissa ja niin hienosti toteutettu.

Pöllön poika oli keramiikka.

En tiennyt, että pikselityönäkin voi tehdä tilkkutöitä. Pöllö on toteutettu sillä tekniikalla.

Tilkkutöitä  oli esillä muutamia. Tila oli niin ahdas, etten saanut kuvattua.

Kudomme pellavaa -kurssiltamme otin tähän tämän kauniin pyyhkeen. Malli on minusta tosi nätti minkävärisenä tahansa.

Nypläyskurssin tuotoksia. On kuulemma tulossa jälleen suosioon ja sehän onkin mukavaa.

Toiset suosikkini ovat nämä kierrätystyynyt. Vanhat upeat kirjotut tekstiilit saaneet uuden elämän, eikä joutuneet poisheitetyiksi.

Kaikille oikein HAUSKAA VAPPUA!

Hirven pää seinälle

Tilkuista totta (blogspot.fi) -blogissa Irma oli tehnyt hauskan hirven pään kankaasta. Innostuin myös ja Irma ystävällisesti lähetti kaavatkin.

Tein tämän oman versioni keinoturkiksest ja fleecestä. Taustalevy on juuttikangasta.

Minusta tämä on ihan hassu tekele. Oli kuitenkin tosi mukava sitä värkätä ja uusi kotikin sille on jo tiedossa.

Kvaak kvaak!

Tämmöinen Vaakku tuli meille!

Löysin kuvan Stip&Haak.blogspot.com'sta. En ostanut ohjetta, kun piti vain pistää muistiin. Muutenkin tuossa blogissa on tosi hauskoja virkattuja juttuja.

Innostuin kuitenkin virkkaamaan sen ja ohje tuli sitten ihan oman pään tuotoksena vanhoja oppeja soveltaen. Tietysti valmis ostettu ohje olisi helpottanut tekemistä huomattavasti.

Yhteispotretissa koko virkattujen kaarti. Osa on jo muuttanut uusiin koteihin ja lisävahvistusta on tuonut Suden virkkaama apinaneito.