Pussukka

Teimme kesämatkan Kasvihuoneilmiöön Nummelle. Löysin kivoja eläinaiheisia servettejä. Niistä decoupage-tekniikalla koristelin ison pussukan, johon mahtuu vaikkapa käsityö.

Materiaalina pellava ja puuvillaa vuori. Ohje kertoo, että näin tehtynä tuo kuva kestäisi jopa lievän pesunkin.

Olen sohvaperuna Lopelta

Lopelta tulee hyvät perunat, mutta vain sohvaperuna pääsee kuvaan!

Tämä hauskan idean nappasin satunNaisen blogista, missä hän kertoo törmänneensä sohvaperunaan myös!

HYVÄÄ JA NAUTINNOLLISTA JUHANNUSTA!

Ahven

Facebookissa näin kun Tonttumuori oli huovuttanut mitä ihanimpia ahvenia. Tietysti kokeiluhulluna tartuin syöttiin ja yritystä peliin.

Kun aikansa vääntää, kokeilee ja purkaa, jotain syntyy. Mutta minusta tämä tekeleeni ei kovin paljon ahventa muistuta!

Neljän koon harrastukset

KKKK on neljä koota, jotka liittyvät kaikki tärkeisiin harrastuksiini. Eli

Ensimmäinen K =  käsityöt

Kuvista puuttuvat kangaspuilla tehdyt ja paljon muita.

Toinen K = koirat

Kennelnimeni on vielä voimassa, vaikka kilpailut ja metsästyskokeet ovat taaksejääneet. Liki 20v kolusin koiranäyttelyitä ulkomaita myöten. Nyt koira-Karkki on ilonani.

Edessä pienenä vielä Paksi, Englannista ostamani uros.

Oikealla Slovakiasta hakemani Pilvi ( eli Deova Dcera z  Milhostovskych poli)  Karkeakarvainen slovakianseisoja. Oli ainoa pohjoismaissa aikanaan. Kuvassa Karkin kanssa.

Kolmas K = kasvit

Kasvit ovat aina kiinnostaneet minua. Jo ennen kouluikää olin kerännyt kasveja kasvistooni mummulan vintille. Koulussahan sitten jouduimme keräämään tietyn määrän joka vuosi ja opettelemaan nimet. Mikä oli loistava "pakko" oppia tuntemaan kasvit.

Puutarhaani olen kerännyt minulle tärkeitä ja mekityksellisiä kasveja. On mummulan pioni, Budapestin vaahterat ja pähkinä, Oslon Kastanjat. Äitini 50-luvulla Hollannista tilaamia, muistoja elämän varrelta.

Neljäs K = kirjat, keräily

Pyrin lukemaan niin paljon kirjoja kuin vaan ehdin. Nykyään, täytyy myöntää, on jäänyt vähemmälle. Varsinkin viime vuosisadan alkupuolella suomalaisten kirjoittamia olen kerännytkin talteen. Kirjoja on kertynyt aivan liikaa, mutta kun ei millään voi heittää poiskaan.

Nukkekokoelmani sisältää lähinnä vihtiläisen Dollytex-tehtaan ja seuraajiensa nukkeja. Myös omat nukkeni 50-luvulta sekä tietysti itsetekemiäni. Nukkeja lienee lähes 200 kpl.

Apu-lehden paperinuket keräsin kaikki. Kuvassa niistä ensimmäinen julkaistiin 1968 Kristiina Hautala.

Lisäksi minulla on vanhojen uusintoja sekä muitakin iso salkullinen. En ole laskenut kuinka monta niitä on, mutta monta on.

Hauskasti kaikki harrastukseni ovat k-alkuisia. Lieneekö kohtalolla jotain tekemistä tuon kanssa, kun ensimmäinen oma puhelimeni numerokin oli 248248.

Pusero

Siitä on  varmasti ainakin 15 vuotta, jolloin ompelin kaksi puseroo ja yhden ulkoilutakin. Sitä ennen varmasti 30 vuotta kun itselle vaatteita ompelin yleensäkään. Nuorena oli itsestäänselvää, että kun itse teki sai mieleisensä, kaupoista ei löytynyt. Ja kaikki pala-, jämä- ym paikat kierrettiin kankaiden perässä.

Ostin palan ihanan kevyttä viskoosia, 5e ja ajattelinpa kokeilla, miltä tuntuu ommella itselle vaikkapa pusero. Kaavojen etsiminen olikin sitten oma vaivansa. Millään ei löytynyt. Lopulta löysin ikivanhan Burdan ja sieltä kaavat.

Eipä tuo luomukseni juurikaan taitoja vaatinut. Neljä osaa ja suorat saumat. Kiva kokeilu taas ja voi olla, että ihan käytänkin tuota.

Martti-mäykky ja sen kaveri Kisu

Mikään ei voita raikkaan aikaisen aamun tunnelmaa auringon noustessa ja lintujen laulaessa. Silloin istahdan ulos lempituoliini virkkaamaan ja nautin ihanasta kesästä.

Virkkailin Martti-mäykyn ja Kisu-kaverinsa. Virkkaillessa ajatus saa mennä menojaan, tuttu malli ei vaadi sen kummempaa. (Lue: rikkaruohot odottakoot, kun on parempaakin tekemistä!) 

On se vaan niin kivaa, kun aurinko paistaa ja on kesä!

.

Sitä sun tätä

Perhejuhlaa olen valmistellut tämän viikon ja tekemistä riittää. On ihan pakko tunnustaa, että luoja ei luonut minua kotitalousihmiseksi, ei-ei. Varasin kakkuja tulevaan juhlaan ja laitoin viileään pesuhuoneeseen hyvin pakkauksessa. Aamulla kuorutuksena oli varmasti MILJOONA muurahaista. Kakku oli aivan musta! Tuijotin kakkua, en uskonut silmiäni. Ei voi olla totta! Ja eikun uusien kakkujen ostoon. Tumpelo mikä tumpelo. Ei meillä tuollaista muuralaisarmeijaa ole ikinä nähty.

Kylmyyttä paossa ollessani kudoin sukat jämälangoista. Kuka on sanonut, että raitojen täytyy olla silmukalleen identtiset!

 Tallukkasukat oli lähinnä kokeilua. Ihan mukavat jalassa, kun on löysät.

 Tältä näyttää siniset tomaattini nyt. Odottavat vielä hetken kasvihuoneeseen pääsyä. Hyvin kaikki mennyt tähän asti.

Tieden varsilla olen ihaillut värikkäitä pajuja ja nyt sain sitten itseni keräämään niitä. Monet autoilijat kyllä hiljensivät, onhan se ihme kun täti-ihminen ojassa myllää!

Punoin yhden ruukkusuojan jo valmiiksi ja tuossa aloitettukin on jo käytössä. Vielä teen pari lisää, kun ahneuksissani niitä pajuja leikkelin niin paljon.