Kalevala uusin silmin

Suomi 100-juhlan merkeissä on julkaisu Kalevala Cal -peittovirkkausprojekti. Projektiin kutsuttuja suunnittelijoita on useita.   http://www.arteeni.fi/kalevalacal  sivuilta löytyy kaikki ohjeet, videot, tiedot, suunnittelijat jnejne.
Presidenttiparillekin peitot käytiin luovuttamassa.

Hurahdin täysin näihin upeisiin blokkeihin vai ruutuihin, jotka virkattu kalevalan henkeen ja maailman synnyn järjestyksessä virkkauskin eteenee.


ILMATAR alkaa sarjan. Osa 1

Olipa impi, ilman tyttö,
kave luonnotar korea.

Piti viikoista pyhyyttä,

iän kaiken impeyttä

ilman pitkillä pihoilla,

tasaisilla tanterilla. 

1. runo / 111-116

SOTKAN PESÄ, osa 2

Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.

(1. runo, 207 - 212)

Kullankeltaiset munat, rautamuna keskellä.

.

MAAILMAN SYNTY, osa 3

Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:

munat vierähti vetehen, meren aaltojen ajaikse;

karskahti munat muruiksi,

katkieli kappaleiksi.

(1. runo, 223 - 228)

Tätä blokkia en ole vielä ehtinyt tehdä. Kuvan lainasin sivustoilta.

Tästä jatkuu. Maailma syntyy munan kuorten sirpaleista. Blokkeja julkaistaan vähitellen uusia.  Olen jälkijunassa virkkauksissani, mutta onneksi ohjeet ja opastusvideot löytyvät sivuilta. Tällä hetkellä lienee 4 tai 5 valmiina.

Aivan ihana idea. Koulun pilaaman Kalevala-kauhun jälkeen opiskellessani kirjallisuuden historiaa löysin Kalevalan uudelleen. Rakastuin. Olispa hienoa jos runot saisi jotenkin liitettyä peittoon, mutta lienee mahdotonta.

Keijutalo

Pitkään tämä projekti iti mielessäni sen jälkeen kun Sonja Lumme aamutv:ssä ideaa esitteli.

Aineita löytyi meidän niin superparhaasta Savi-Heinäpuodista (https://www.facebook.com/SaviHeinaPuoti/?fref=ts) . Puoti on todellinen helmi meille käsintekeville

Talot päällystin kiviseinää muistuttavalla servetillä, katot pellavahuopaa.

Kolme keijua tein Fimo-massasta ja pienet hiiret ostin puodista.

Ja sitten iski flunssa ja kaatoi petiin. Talon piha jäi kesken ja odottanee ensi kesää.

Kyllä sinistyy

Mielenkiinnolla olen seurannut sinisten tomaattieni vaiheita. Nyt ollaan likimain valmiita.  Tomaatit eivät vaan punastu. Sinisiä ne kyllä ovat. Makua en ole vielä päässyt maistamaan, koska ovat raakoja.

Otin muutaman pimeään kaappiin sisälle kypsymään. Saa nähdä tuleeko niistä mitään. Mummu aikoinaan kypsytti vihreät tomaatit juuri näin.

Yllä kypsiä mustia kirsikkatomaatteja. Mustia en noista kyllä saa, mutta maku on herkullinen.

Tämä sadekesä on pilannut kurkkuni ja myös osin tomaattien kasvatuksen. Olisko yritettävä ensi vuonna uudemman kerran.

Ruusukukkaroita ja mattoa

Olen mainoksen uhri. Lankesin vastoin periaatteitani kiinalaisen tavaratalon houkutuksiin. Tilasin muutamia kukkaron kehyksiä kokeeksi ja olihan se kokemus. Jokainen ostos kun tuli eri postituksena. Vajaan kämmenen kokoinen paketti oli haettavissa postissa, toinen tuli viikkoa myöhemmin postilaatikkoon, kolmas taas siitä viikkoa myöhemmin postilaatikkoon jne.
Voi olla, että jotain tilauksessani meni pieleen, mutta oli meillä hauskaa.

Virkkasin muurarinlangasta pussin, minkä ompelin kehykseen.

Ja kun innostuu niin siinä käy aina niin, että tuleekin tehtyä useita. Ruusukehyksiä on jonossa, välillä kudon mattoa

... ja sitten taas virkataan...

Värit valikoituivat ihan sen mukaan mitä lankoja oli tarjolla, kehykset samoin. Kivasti tulikin yhteen sopivia ihan vahingossa.

Hyvää viikonloppua!

Tonttutehtaalta terveisiä

Näyttää siltä, että joka vuosi aloitan aina aikaisemmin ja aikaisemmin tonttujen teon. Tänä vuonna tein jo toukokuulla kropat ja viimeistelin pikku hilja vaihe vaiheelta.

Tein erikokoisia ja erilaisia muutenkin. Aina samojen teko on tylsää.

Näissä pienemmissä parta ja hiukset on lampaan huovutusvillaa, muilla aitoa lampaannahkaa.

Kyllä se joulu tulee ja jos entiset merkit paikkansa pitää niin hupsista vaan ja ollaankin joulukuussa.

Mutta vielä on kesä, joten nauttikaamme siitä.

Virkattu kukkaro

Monet ovat virkanneet kivoja kukkaroita. Innostuin minäkin, kun ALEsta löytyi muurauslankaakin sopivasti. Mekanismikin löytyi kotoa.

Virkkasin pussin, minkä sitten ompelemalla kiinnitin mekanismiin. Helmet kiinnitin viimeisenä.

Tähän koekappaleeseen en vuoria laittanut, mutta ehkä se olisi ihan mukava juttu näin valkoisessa.

Käsityön ilo

Vuokko Lyytinen, monivuotinen opettaja ja apulaisrehtori Riihimäen kansalaisopistossa avasi upean näyttelynsä Riihimäen kirjastossa. Näyttely on koottu Larin Parasken hengessä ja Suomen 100-vuotisjuhlan merkeissä kierrätystäkin ajatellen.

(kuvat yllä näyttelyn esittelystä)

"Satulinnut"

villakirjontaa

"Lennä lintu, kiiä korppi,

hoitamaa huoliain,

kantamaa kaijojain!"

villakirjontaa, käsinkudottu villakangas

"Siinä kukkuos, käkönen, helkyttele, hitarinta,

hoiloa, hopearinta, tinarinta, riukuttele!

kuku illoin, kuku aamuin, kerran keskipäivälläki,

ihanoiksi ilmojani, mieluisiksi metsiäni,

rahaisiksi rantojani, viljaisiksi vieriäni!"

perinteinen villakirjontapeitto, malli 1800-luvulta Karstulasta

"Meill on metsät mettä täynnä,

puun juuret punaista oltta,

ahot täynnä astioini.

Meill on rauniot rahhoi, kiven juuret kiiltävii"

Vienankarjalainen pukeutuminen 2015

Puku valmistettu Soja Murron ohjeiden mukaan

"Kuku, kultainen käkönen, Tinarinta riksuttele,

helskytä hopiarinta! Se käk on miun käkkein,

mitä kukkuu kuulusast, mikä lauloo leppiäst"!

Matto kengänkorkotekniikalla

Suomen armeijan vanhoista filteistä

"Minä kylvän kyyhättelen luojan sormien lomitse,

käen kautta kaikkivallan tälle maalle kasvavalle, ahollen ylenevälle"

Näyttelyn yhteydessä on mahdollisuus osallistua Suomi 100 -ryhmätyöhön. Työhön voi ommella oman "korkonsa". Työ on hyväksytty 2017 satavuotisohjelmaan.

Näyttelyyn liittyy osa, missä esitellään kansallispukuun liittyvien osien käsityötaitoa. Aivan uskomattoman hienoa taidekäsityötä. Laitan kuvia oheen, niistä voitte ihailla todellista taitoa, mistä voimme vain haaveilla. 

Nurjatonta kirjontaa

Kerrassaan hieno näyttely. Perinteitä, kierrätysta, taidetta, taitoa, kauneutta. En saanut tähän koottua kuin pienen raapaisun näyttelyn omasta mielestäni mielenkiintoisemmista töistä.

Tekstit lainattu näyttelyesitteistä ja Vuokko Lyytisen cv:stä. Kuvat Vekin.