torstai 19. lokakuuta 2017

Kalevala-peitto vaiheessa

 Vielä on matkaa peiton 24 ruutuun. Viimeinen ilmestynee marraskuun lopulla. Todella hauskaa ja koukuttavaa virkkausta. En ole koskaan ollut virkkaaja, mutta nyt olen oppinut niin paljon uutta tekniikkaa, että ehkä minustakin tulee vielä virkkaaja.


JOUKAHAINEN SUOSSA, osa 11


Kysyi vanha Väinämöinen:  
"Kuit' olet sinä sukua,  
kun tulit tuhmasti etehen,  
vastahan varattomasti?  
Säret länget länkäpuiset,  
vesapuiset vempelehet,  
korjani pilastehiksi,  
rämäksi re'en retukan!"  
(Kalevala, kolmas runo) 

KASVUN IHME, osa 12


Kasvoi maahan marjanvarret, 
kukat kultaiset keolle; 
ruohot kasvoi kaikenlaiset, 
monenmuotoiset sikesi 
(Kalevala, 2. runo) 


EI OLE VUOKSEN VOITTANUTTA, osa 13

"Kolme on koskea kovoa, kolme järveä jaloa,
kolme vuorta korkeata tämän ilman kannen alla:
Hämehess' on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa;
ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran."
(Kalevala, runo 3)

SAMMON TAONTA, osa 14

Lietsoi tuulet löyhytteli:
itä lietsoi, lietsoi länsi, 
etelä enemmän lietsoi,
pohjanen kovin porotti. 
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
lietsoi kohta kolmannenki: 
tuli tuiski ikkunasta,
400   säkehet ovesta säykkyi,
tomu nousi taivahalle,
savu pilvihin sakeni. 
Kalevala 10. runo 393-402


TUONELAN JOUTSEN, osa 15



"Äsken annan tyttäreni  
sekä nuoren morsiamen,  
kun ammut joutsenen joesta,  
virrasta vihannan linnun,  
Tuonen mustasta joesta,  
pyhän virran pyörtehestä  
yhellä yrittämällä,  
yhen nuolen nostamalta."  
Siitä lieto Lemminkäinen,  
tuo on kaunis Kaukomieli,  
läksi joutsenen joruhun,  
pitkäkaulan katselohon  
Tuonen mustasta joesta,  
Manalan alantehesta.
(Kalevala, 14. runo) 

Kalevalan runot ovat niin ihania ja kieleltään rikkaita, värikkäitä. Peitossa on muutamia ruutuja, joiden symboliikka jää vähän etäiseksi, mutta ehkä se johtuu erilaisista suunnittelijoista.




lauantai 14. lokakuuta 2017

Tonttuvauvoja

Vihdoinkin päästiin normaaliin rytmiin ja sen innoittamana tekaisin muutaman tonttuvauvan.

 Konttaavat tonttuvauvat on vaatetettu jämäpaloista tehdyin vaattein. 

 Ystäväni sanoi yhden näistä muistuttavan Palanderin Kallea, joten Kalle hänestä sitten tuli!
Ihania pikku-pikkusukkia kutoi ystäväni, "sukankutojamestari". Sukan jalkateräosuus vajaa 5 cm.


Hyvää viikonloppua ja pidetään taas sadetta!

torstai 5. lokakuuta 2017

Paljon yhtä aikaa

Jotenkin sateiset säät, sumu ja syksy on saanut tekemiset melko pieniksi, lyhytkestoisiksi.
Monia pikkujuttuja olen tehnyt vuorotellen mikä eniten on huvittanut.

Pussukoita ompelin muutamia jämäkankaista.


 Alla värikimaraa tehty kangasmallitilkuista. Tosi riemuvärejä syksyyn sopivasti.


Pöllöjä huovuttelin pesukoneessa styroksmunien päälle. Hauskaa pikkutekemistä. 


Kalevala-peittokin valmistuu kahden ruudun viikkovauhtia. Se on oikein hyvin ajateltu, sillä näin peitto syntyy kuin hiipien eikä käy raskaaksi. Ruutu no. 13 ilmestynee huomenna perjantaina.


Matotkin valmistuu. Yksi n. 2m pitkä on jo tukilla valmiina. Toinen vähän lyhyempi on tulossa. Kudon aina sen mukaan, kun tykkään. Malli on jo vanha tuttu. kudoin puna-mustana makuuhuoneeseen kaksi pitempää mattoa.


torstai 28. syyskuuta 2017

Kalevala-peitto puolessa välissä

Kalevala Cal jatkuu. Ollaan melkein puolessa välissä, ruutu 10 on juuri ilmestynyt. Tosi hienosti keksitty idea, että ruudut ilmestyvät sopivin välein, eikä kaikki 24 kerralla.

LEMMINKÄINEN, osa 7


Tuop' on lieto Lemminkäinen,
itse kaunis Kaukomieli, 
lähteäksensä lupasi
Saaren kukkoa kosihin, 
tuota mointa morsianta,
kaunokaista kassapäätä. 
(Kalevala, runo 11, 61-66)


AHTO AHTO, osa 8

Ahto, aaltojen kuningas,  
ve'en ukko ruohoparta,  
ve'en kalvolle veäikse, luikahaikse lumpehelle;  
siinä kuunteli iloa.  
Itse tuon sanoiksi virkki:  
"En ole mointa ennen kuullut sinä ilmoisna ikänä,  
soitantoa Väinämöisen, iloa ikirunojan!" 
(Kalevala, runo 41, 130-140) 

KALEVALAN MERI, osa 9



VÄINÖLÄN VILJAVAT VAINIOT, osa 10

Läksi maata kylvämään, 
siementä sirottamahan. 
Itse tuon sanoiksi virkki: 
"Minä kylvän kyyhättelen  
Luojan sormien lomitse, 
käen kautta kaikkivallan 
tälle maalle kasvavalle, 
ahollen ylenevälle." 
(Kalevalan 2. Runo 293–300) 

Melko eri kokoisia näistä tulee, mutta ehkä höyrytys auttaa tasoittamaan. Värejä muuttelen oman mieltymyksen mukaan, koska haluan pysytellä luonnonläheisissä sointuvissa väreissä. Koska ruudut ovat eri suunnittelijoiden tekemiä, on niissä paljon epätasaisuutta ja ehkä symboliikkakin jää näkymättä.

Hyvää viikonloppua ja TUHANNET KIITOKSET teille kaikille, jotka olette tsemppiviestejä lähettäneet ja yhteyttä ottaneet. Olen niistä tosi iloinen. Voiton puolella ollaan ja tulevaisuus näyttää hyvältä. 

torstai 21. syyskuuta 2017

Puustapudonneen oloinen

Terveyteni tahtoo pistää kapuloita rattaaseen, mutta en ole huomaavanikaan.
Yritän ottaa rauhallisesti.

Kuvalla ei ole mitään tekemistä käsitöiden kanssa, mutta kuvastanee oloani hyvin.
Otin kuvan lähes antiikkisella nokialaisellani viime viikonloppuna.
Aamuvarhaisen tunnelma oli lähes maaginen.

Tällä kuvallakaan ei ole mitään tekemistä käsitöiden kanssa. Symboloikoon tämä vahvaa elämää vahvoilla otteilla jatkuen.
Hirvisonni, arviolta n. 7-8vuotias oli piipahtanut lähellä. Kuvan otti riistakamera, jonka omistaa hyvä ystäväni.

Huomenna odotan Kalevala Cal-projektiin lisää tekemistä.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Kalevala etenee



KÄTKETTY AURINKO, osa 4

”Louhi, Pohjolan emäntä [...]

Kätki kuun kumottamasta 
kirjarintahan kivehen, 
lauloi päivän paistamasta 
vuorehen teräksisehen.”
(Kalevala, runo 47)


ISO TAMMI, maailmanpuu, osa 5

Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä.
Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi:
piätti pilvet juoksemasta,
hattarat hasertamasta,
päivän peitti paistamasta,
kuuhuen kumottamasta.
(Kalevala, runo 2, 81-88)


POHJAN AKKA, osa 6

"Vielä mä tuohon mutkan muistan,
mutkan muistan, keinon keksin
kynnöllesi, kylvöllesi,
karjoillesi, kasvuillesi,
kuillesi kumottaville,
päivillesi paistaville...
(Kalevala, runo 43, 307-312)



Tähän asti olen edennyt virkkauksessa. Työn alla on osa 7 lieto Lemminkäinen. Alla nämä ruudut valmiina.


Ruutuja virkataan ilmestymisjärjestyksessä ja niitä tulee yhteensä 24 kpl. Viimeiset marras-joulukuussa.
Olen niin kovin virkannut, että kaikki muu on jäänyt. Innostuin myös kaivamaan Kalevala-kirjan esille ja selailin sitä lumomaailmaa.

Hyvää viikonloppua!


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kalevala uusin silmin

Suomi 100-juhlan merkeissä on julkaisu Kalevala Cal -peittovirkkausprojekti. Projektiin kutsuttuja suunnittelijoita on useita.   http://www.arteeni.fi/kalevalacal  sivuilta löytyy kaikki ohjeet, videot, tiedot, suunnittelijat jnejne.
Presidenttiparillekin peitot käytiin luovuttamassa.

Hurahdin täysin näihin upeisiin blokkeihin vai ruutuihin, jotka virkattu kalevalan henkeen ja maailman synnyn järjestyksessä virkkauskin eteenee.


ILMATAR alkaa sarjan. Osa 1
Olipa impi, ilman tyttö,
kave luonnotar korea.
Piti viikoista pyhyyttä,
iän kaiken impeyttä
ilman pitkillä pihoilla,
tasaisilla tanterilla. 
1. runo / 111-116




SOTKAN PESÄ, osa 2


Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.

(1. runo, 207 - 212)

Kullankeltaiset munat, rautamuna keskellä.
.


MAAILMAN SYNTY, osa 3


Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen, meren aaltojen ajaikse;
karskahti munat muruiksi,
katkieli kappaleiksi.
(1. runo, 223 - 228)

Tätä blokkia en ole vielä ehtinyt tehdä. Kuvan lainasin sivustoilta.


Tästä jatkuu. Maailma syntyy munan kuorten sirpaleista. Blokkeja julkaistaan vähitellen uusia.  Olen jälkijunassa virkkauksissani, mutta onneksi ohjeet ja opastusvideot löytyvät sivuilta. Tällä hetkellä lienee 4 tai 5 valmiina.

Aivan ihana idea. Koulun pilaaman Kalevala-kauhun jälkeen opiskellessani kirjallisuuden historiaa löysin Kalevalan uudelleen. Rakastuin. Olispa hienoa jos runot saisi jotenkin liitettyä peittoon, mutta lienee mahdotonta.