Virkkausta ja villakirjontaa

Nettikaupan alennusmyynnistä tilasin aivan ihanat kirjat.

Lesley Stanfieldin virkkauskirja sisältää pikkuvirkkauksia hyvin ohjein. Kuvat on selkeitä ja ohjeet sanoin ja kuvin selitettynä.

Kannessa on kiva Sormustinkukka ja Lehtimato varressa. Sinitiainen on kertakaikkiaan mahtava ja siihen on yksityiskohtaiset ohjeet.

 

Kirjassa on kauniita perhosia ja mm. kudottu Ampiainen.

 

 

Ampiaisenhan voisi tehdä vaikka koruksi.

 

Toinen kirja on myös aivan upea. Se kuuluu kotien kätköistä -sarjaan. Tekijät Helena Honka-Hallila ja Maija Uusitalo. Tuttuja nimiä käsityöalalta.

Kirjani esittelee suomalaista perinteistä villakirjontaa.

 

 

Tässäkin kirjassa on kaikkiin kuviin liittyvät ohjeet ja piirrokset ja myös alkuperästä kerrotaan se mitä tiedossa on.

 

 

Tämä liina on ehdoton suosikkini. Aivan upeasti kirjottu liina löytyi 1980-luvulla ullakolta Perniössä.

 

 

Ruskean villakaisen pöytäliinan teki kiikalainen Kyllikki Koskinen (s. 1921) 1930-luvun alussa koulun välikäsityönä!! Kirja kertoo, että kotoa oli kysytty lupa kalliin työn tekemiseen. Todella kaunis taideteos ja vielä koulutyönä tehty.

 

Kirpparilöytöjä jälleen

Kävin tuttavan suosituksesta vanhojen tavaroiden/antiikin kaupassa. Kylläpä olikin kaikkia kivoja vanhoja käsitöitä tarjolla. Monet kylläkin tahraisia tai muuten kelpaamattomia. Myyjä kertoi, että käsityöihmiset olivat vieneet jo parhaat päältä.

 

Ostin muutamia silmääni miellyttäviä. Tässä yllä liina on mainiosti tehty. Kulmat on kurtuttu rypyttäen, ei taitelleen kuten olen itse oppinut. Pitsi on jotain viskoosi/sillan tapaista.

 

 

Tässä pikkuliinassa on kauniisti käsin virkattu pitsi ja se on kiinnitetty hienosti käsin.

 

 

Taidokas valkokirjontatyö, epäsymmetrinen. Lienee melkoisen vanha pellavakankaasta päätellen.

 

 

Nämä kaitaliinat olivat tosi mieleeni. Tuo ylin kuvassa kirjottu käsin viskoosilangalla (silkki?) ohueen kankaaseen. Alimmaisessa lukee Glad Påsk ja tehty vähän krouvimmalla taidolla, mutta tosi hauska.

 

 

Tämä kirjonta on tehty pula-ajan kankaalle, jotain  hyvin ohutta ja vetelää kangasta. Kaunis työ ja perinteinen. Onkohan tahallaan jätetty esim. kahvinkaatajan reisiosa tekemättä, samoin kaula.

 

Olen niin innostunut näistä kirjotajutuista ja teen itsekin parhaillaan peikkoperheen ohella kirjontaa. Todellista taitoa vaativaa on ja ennenhän se olikin naisen mitta, miten taidokasta osasi tehdä.

 

Kaikki vaiheessa...

Ei täällä laiskana olla, vaikka vähän postaukset viipyy. Työt on kesken ja oikeastaan keskeneräisiä ei ole kiva esitellä. Mutta..

Viime viikonloppuna olin kurssilla opettelemassa sukkahousunuken tekoa. Tosi antoisa kurssi. Monta uuttaa ideaa ja kaipaamaani tekniikkaa opinkin. Eipä tullut turhaan matkustettua 150km päähän! 

Tuo tekniikka on usein se ongelma, kun on ideoita pää täynnä, mutta ei keinoa millä ne toteuttaisi. 

Satuhahmot on niin ihania tehtäviä ja näistäkin taitaa tulla jonkinlainen peikkoperhe. Perästä päin nähdään!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kevättäkö?

Joulusta kun päästiin ja ensimmäiset auringon säteet ilmestyivät, on kevätfiilis. Kevätfiilis alkaa mm. pelargonien talvisäilön tarkistuksella. Miten pärjänneet, onko menehtyneitä, miten kasvu lähdössä. Pian ilmestyvät jo kauppaan pistokkaatkin. Plantagenilta viime vuonna hain 15.2. ja olin hieman myöhässä.

Valoisa talvehtimispaikka on saanut näin isot lehdet aikaiseksi ja näyttää ihan hyvältä.

Otin jo sisään ikkunalle muutaman ja loput laitan vähän myöhemmin kasvilampun alle. 

Etualalla näyttää olevan Tornedalen -niminen vanha laji. Ihanan valkokukkainen.

Kaikkia 64 pelargonia en säilyttänyt, vain tärkeimmät ehkä noin 45 kpl.

Punatulkkuja lintupuussa

Kirpparilta löysin kivan punatulkkukankaan. Sitä pyöritellessäni sain ajatuksen tehdä lintupuu.

Aihetta on käytetty ennenkin, mutta jotenkin se nyt vain pulpahti tehtäväkseni. Leikkelin kuvat irti alkuperäisestä, punaisesta pöytäliinasta ja ompelin pellavapohjalle.

Lisää pussukoita

Inhosanatehtaastani syntyi vielä musta-valkoisia inhosana(=pussukoita). En tiedä miksi tuo pussukka -sana nostaa niskavillani joka kerran.

Oikeanpuoleisessa on ketju ja se on tehty Hemtexin tabletti-liinasta. 

Vuorina alekorista lakanakangasta. 

Tässä täpinöissäni odottelen tulevaa perjantaita. Pääsen silloin sukkahousunukkea tekemään kurssille, mikä vaatii erikoisjärjestelyjä, sillä matkaa lienee n. 150km.

Keittiön verhoista torkkupeitoksi

Ystäväni siivosi kaappeja ja poisheitettyjen listalle joutui myös keittiön verhot. Verhot olivat punaruudulliset ja niissä oli hauskoja hanhen kuvia. Leikkasin kuvat irti ja niiden ympärille sommittelin reunakankaat. 

Kuvista kertyi tasaluku, kun pari kuvaa yhdistin saumalla.

Varastoistani löytyi sopivat vihreän erilaiset kuosit ja vihreyttä piristämään taivaan siniset reunanauhat ja vuoriksi vihertävän harmaata. 

Peitto on n. 115 x 170 cm.

Kuvasin ulkona ja lumi latisti värejä. Ehkä ylimmässä kuvassa lähinnä oikeita, muuten peitto on kirkkaamman värinen.