Vielä yksi kirjonnasta

Halusin vielä laittaa yhden postauksen kirjonnasta! Löysin tämän työn Budapestin Ecseri Piacin antiikkitorilta.

 

Teksti toivottaa hyvää huomenta. Kirjonta on todella taidokasta ja kauniisti toteutettu. Mikä aivan upeaa on tuo reunojen pitsin punominen. Kangasta on purettu niin, että siitä on lähdetty punoen tekemään pitsin näköistä:

 

 

Todella taidokasta käsityötä ja aikaa vievää. Tämän työn hinta oli n. 5e!! Koska se on VAIN käsityötä, sanoi joku.

 

Ensi kerralla sitten aivan jotain muuta...

 

Kevään kukkia

Näin kevään korvalla ja Pääsiäistäkin odotellessa innostuin tekemään paperista kukkia. Yritin metsästää joka paikasta ennenvanhasta kreppipaperia, mistä pystyi tekemään kaikkenlaista. Vaan eipä löydy. Sen sijaan löytyi nk. kreppipaperia, mikä ei kestä kunnolla edes koskemista, kun repeää jo palasiksi. Voihan harmit sentään.

 

Silkkipaperista tein pionin ja vaikkapa pelargonin. Hieman tässä kyllä mielikuvitusta tarvitaan, mutta kukkia kumminkin. Lehdet tein siitä onnettomasta nk. kreppipaperista ja loput menikin roskikseen.

 

 

 

Tulppaani on kevään kukka, ehdottomasti!

 

Narsissit kuuluvat myös Pääsiäiseen.

 

 

Lumpeen kukka ja Pääsiäiskranssi. Koristelua voi täydentää tietysti.

 

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

 

 

 

Nukkekurssin satoa

Osallistuin Valkeakosken opistossa sukkahousunukkekurssille. Meitä oli 12 oppilasta ja vain neljä meistä ei ollut ennen tehnyt tällä tekniikalla nukkea/peikkoa.
Neljänä päivänä kokoonnuimme ja tietysti päätimme jatkaa ensi vuonna tätä ihanaa harrastustamme.

 

Tosi hauska nähdä kuinka erilaisia nukkeja syntyi. Monella oli jo nimikin ja oma roolinsa valmiina.

 

 

Muutamaa nukkea en saanut yhteiskuvaan, mutta kauniita olivat nekin. Mm. kaksi enkeliä.

 

 

Ja sitten omani, mitkä kuvasin jo kotona valmiiksi.

 

Innostuin ja teinkin sitten kolme nukkea, perheen.

 

Peikkojahan näistä piti tulla, mutta eipä tullut. Näin käy usein minulle. Työ alkaa viedä ja vie sitten omaan suuntaansa vähät välittäen mitä olin aikonut tehdä. Isännän tukkakin muuttui harmaasta ruskeaksi ja samoin vauvalle olin ajatellut jotain tummaa tukkaan...

 

 

 

Vaatteet tein ystävieni vanhoista vaatteista, kirpparilta ostetuista kaulaliinoista jne. Kengät keinonahkaa.  Nuket ovat isoja, n. 60-70cm. Vauvan potkupuku on kaulaliinasta ja ehkä vauva ehti jo hieman kasvaa tehdessäni sitä, kun jäi hieman ahtaaksi. Joku tarkkasilmäinen hoksasi, ettei noin vanha rouva voi olla pienen vauvan äiti!

 

 



 

 

 

Villakirjontaa

Kun tässä olen näistä kirjontajutuista postaillut jo useammankin kerran, niin laitanpa vielä yhden.

Olin aivan unohtanut, että tein pienen "seinäryijy-rekipeiton" ja pari tyynyä jo vuonna 2005. Haluni oppia kirjontaa ja perinteistä on aina ollut haaveissani.
Kävin käsityömessuilla Tampereella silloin ja näin kivaksi yllätykseksi tyynyjen valmispakkauksia.

 

Oikealla olevan ostin ja seuraavana vuonna vasemmanpuoleisen.Tässäkin niin kuin monesti ennemminkin ongelmaksi tuli tekniikka. En osannut pistoja enkä kuvioiden ideaa. Joten ostin Helvi Taiston Rekipeitot kirjan ja aloin opetella.

 

 

Tämän peiton suunnittelin itse. Kuviot ovat kirjasta, mutta muokkasin ja väritin ne oman  ideani mukaan. (Huomioiden puutteelliset taitoni!).

 

 

Tekijän nimikirjaimet ja vuosilukuhan pitää aina olla...;);)

 

 

Pohjana on villahuopakangas, koko n. 70cmx140cm.

 

 

 

 

Virkkausta ja villakirjontaa

Nettikaupan alennusmyynnistä tilasin aivan ihanat kirjat.

Lesley Stanfieldin virkkauskirja sisältää pikkuvirkkauksia hyvin ohjein. Kuvat on selkeitä ja ohjeet sanoin ja kuvin selitettynä.

Kannessa on kiva Sormustinkukka ja Lehtimato varressa. Sinitiainen on kertakaikkiaan mahtava ja siihen on yksityiskohtaiset ohjeet.

 

Kirjassa on kauniita perhosia ja mm. kudottu Ampiainen.

 

 

Ampiaisenhan voisi tehdä vaikka koruksi.

 

Toinen kirja on myös aivan upea. Se kuuluu kotien kätköistä -sarjaan. Tekijät Helena Honka-Hallila ja Maija Uusitalo. Tuttuja nimiä käsityöalalta.

Kirjani esittelee suomalaista perinteistä villakirjontaa.

 

 

Tässäkin kirjassa on kaikkiin kuviin liittyvät ohjeet ja piirrokset ja myös alkuperästä kerrotaan se mitä tiedossa on.

 

 

Tämä liina on ehdoton suosikkini. Aivan upeasti kirjottu liina löytyi 1980-luvulla ullakolta Perniössä.

 

 

Ruskean villakaisen pöytäliinan teki kiikalainen Kyllikki Koskinen (s. 1921) 1930-luvun alussa koulun välikäsityönä!! Kirja kertoo, että kotoa oli kysytty lupa kalliin työn tekemiseen. Todella kaunis taideteos ja vielä koulutyönä tehty.

 

Kirpparilöytöjä jälleen

Kävin tuttavan suosituksesta vanhojen tavaroiden/antiikin kaupassa. Kylläpä olikin kaikkia kivoja vanhoja käsitöitä tarjolla. Monet kylläkin tahraisia tai muuten kelpaamattomia. Myyjä kertoi, että käsityöihmiset olivat vieneet jo parhaat päältä.

 

Ostin muutamia silmääni miellyttäviä. Tässä yllä liina on mainiosti tehty. Kulmat on kurtuttu rypyttäen, ei taitelleen kuten olen itse oppinut. Pitsi on jotain viskoosi/sillan tapaista.

 

 

Tässä pikkuliinassa on kauniisti käsin virkattu pitsi ja se on kiinnitetty hienosti käsin.

 

 

Taidokas valkokirjontatyö, epäsymmetrinen. Lienee melkoisen vanha pellavakankaasta päätellen.

 

 

Nämä kaitaliinat olivat tosi mieleeni. Tuo ylin kuvassa kirjottu käsin viskoosilangalla (silkki?) ohueen kankaaseen. Alimmaisessa lukee Glad Påsk ja tehty vähän krouvimmalla taidolla, mutta tosi hauska.

 

 

Tämä kirjonta on tehty pula-ajan kankaalle, jotain  hyvin ohutta ja vetelää kangasta. Kaunis työ ja perinteinen. Onkohan tahallaan jätetty esim. kahvinkaatajan reisiosa tekemättä, samoin kaula.

 

Olen niin innostunut näistä kirjotajutuista ja teen itsekin parhaillaan peikkoperheen ohella kirjontaa. Todellista taitoa vaativaa on ja ennenhän se olikin naisen mitta, miten taidokasta osasi tehdä.

 

Kaikki vaiheessa...

Ei täällä laiskana olla, vaikka vähän postaukset viipyy. Työt on kesken ja oikeastaan keskeneräisiä ei ole kiva esitellä. Mutta..

Viime viikonloppuna olin kurssilla opettelemassa sukkahousunuken tekoa. Tosi antoisa kurssi. Monta uuttaa ideaa ja kaipaamaani tekniikkaa opinkin. Eipä tullut turhaan matkustettua 150km päähän! 

Tuo tekniikka on usein se ongelma, kun on ideoita pää täynnä, mutta ei keinoa millä ne toteuttaisi. 

Satuhahmot on niin ihania tehtäviä ja näistäkin taitaa tulla jonkinlainen peikkoperhe. Perästä päin nähdään!

Hyvää viikonloppua kaikille!