Hieman nostalgiaa

Pääsiäisnoitien valmistumista odotellessani laitan muutaman kuvan jo aiemmin maalaamistani nukeista.

 

Olen näissä harjoitellut bisque-posliinipäiden maalaamista. Todella harjoittelin, sillä jälki ei ole mitenkään onnistunutta. Turkoosileninkinen nukke on Sirpa Ala-Loukon mallistosta ja paperimassaa.

 

 

 

 

Kaikki päät on ostettu jämämyynnistä Benita Suomen (nukketohtorin) myymälästä. Kävin vuosia sitten hänen nukkekurssinsa ja sitä kautta tutustuin posliininukkeihin. Useat näistä on reproja, vaikkakin minä tein niistä ihan oman näköisiä, en vanhaa jäljitellen.

 

Alla olevat kaksi nukkea ovat nykyaikaisia, tanskalaisen nukketaiteilija Jessenin suunnittelemista muoteista. Minusta molemmat päät oikein kauniita. Nämäkin maalasin muutamia vuosia sitten.  

 

 

Tällä yllä olevalla nukella on aitoa hiusta peruukki.

 

 

 

 

Miksikö nyt laitoin kuvat tänne? No siksi, että haaveilen taas maalaavani nukkeja. Se on sellainen käsityö, mihin aina palaan pitkienkin "poissaolojen" jälkeen.

Hinku kevääseen

Pelargonikokoelmani kasvaa kohisten kasvilampun alla. Jokakeväinen intoni kasvattaa näitä ihania kasveja sen kun vaan lisääntyy. Pelargoni on niin meikäläinen, jo aikojen alussa Suomessa kasvatettu kaunistus.

Monen kuukauden kylmässä olo ja sitten lämpöä ja valoa. Kukkimaan on kova hinku. Vanha kansa sanoo, että pelakuun mullat vaihdettava laskiaisena ja pistokkaat otettava Mattina. Kokeilin ja toden totta, kyllä se kasvi näin toimi.

 

Ruotsissa on vain pelargoneihin erikoistuneita kauppoja ja sieltähän oli netitse pakko tilata uusia.

Mutta mistä vielä löytyisi tilaa näille kaikille purkeille, yli 60 kpl.

 

 

Jos tiedät vanhoja lajikkeita, olisin todella kiinnostunut ja korvaan tietysti kulut. Muutkin vinkit ja harrastelijat on haussa!

 

 

Onko tämä...?

Kaikki on vaiheessa. Ja suurin käsitöiden viivyttäjä on tämä:

 

Reilusti yli 1000 sivua! Järkäle. Mammutti todella. Mukaansatempaava ja elettyä. Mahtava.

 

Jokaisen eläkkeelle siirtyneen olen kuullut manailevan kun aika ei riitä mihinkään. Mikä siinä on, vaikka miten tekisi, niin aina aika loppuu kesken.  Niin on käynyt minullekin. Viikot täyttyvät menoista ja ohjelmasta. On aina KIIRE!

Vai onko tämä vain sitä, ettei saa aikaiseksi, vauhti on hiljentynyt vai saamattomuuttako.

Voitaisko lisätä muutama tunti päivään!

 

 

 

 

 

 

Hau hau Nappi

 

Nappi, pieni pentu syntyi keinoturkiksesta ja asettui taloksi. Kirpparilta löysin ison mapillisen talteenotettuja kaavoja, malleja, lehdistä leikattuja ohjeita. Mukana oli myös erilaisia ristipisto-ohjeita, mitkä annoin Tarjalle, sillä ristipistot on alue, mitä en hallitse ollenkaan. Mukana oli nallen kaavoja ja sitten jännä koiran kaava. Kaava oli istuva koira ja hiukan pieni, joten sitä oli suurennettava.

 

 

 

Näin syntyi pikku-Nappi. N. 20cm ja ilmiselvästi seropi-rotuinen. Minusta koira ei istu näin, mutta ehkä Nappi istuu!

 

 

 

 

Riemukimara

 

Myrkynvihreää, neonkeltaista, taivaansinistä, joulunpunaista, hehkuvaa oranssia. Rakastan värejä ja niiden sommittelua. Tässä kimarassa käytin kaikki räikeimmät mitä varastostani löytyi. Mustalla höystettynä sekamelska sai jonkinlaista ryhtiä. Tulee jotenkin  mieleen 60-luvun geometriset kuviot.

 

 

Alkujaan oli tarkoitus tehdä monimutkaisemmalla kuvioinnilla. Olen nähnyt näin tehtyjä todella kauniita peittoja blogeissa ja ajattelin tehdä oman versioni. Mutta sitten syntyikin peittoni vain tasaneliöistä ja kuviot jäivät. (lue huono matikkapää!!)

 

Peitto on melko iso, 160 x 220. Tausta mustaa puuvillasatiinia.

Vielä yksi kirjonnasta

Halusin vielä laittaa yhden postauksen kirjonnasta! Löysin tämän työn Budapestin Ecseri Piacin antiikkitorilta.

 

Teksti toivottaa hyvää huomenta. Kirjonta on todella taidokasta ja kauniisti toteutettu. Mikä aivan upeaa on tuo reunojen pitsin punominen. Kangasta on purettu niin, että siitä on lähdetty punoen tekemään pitsin näköistä:

 

 

Todella taidokasta käsityötä ja aikaa vievää. Tämän työn hinta oli n. 5e!! Koska se on VAIN käsityötä, sanoi joku.

 

Ensi kerralla sitten aivan jotain muuta...

 

Kevään kukkia

Näin kevään korvalla ja Pääsiäistäkin odotellessa innostuin tekemään paperista kukkia. Yritin metsästää joka paikasta ennenvanhasta kreppipaperia, mistä pystyi tekemään kaikkenlaista. Vaan eipä löydy. Sen sijaan löytyi nk. kreppipaperia, mikä ei kestä kunnolla edes koskemista, kun repeää jo palasiksi. Voihan harmit sentään.

 

Silkkipaperista tein pionin ja vaikkapa pelargonin. Hieman tässä kyllä mielikuvitusta tarvitaan, mutta kukkia kumminkin. Lehdet tein siitä onnettomasta nk. kreppipaperista ja loput menikin roskikseen.

 

 

 

Tulppaani on kevään kukka, ehdottomasti!

 

Narsissit kuuluvat myös Pääsiäiseen.

 

 

Lumpeen kukka ja Pääsiäiskranssi. Koristelua voi täydentää tietysti.

 

Hyvää viikonloppua kaikille!