Pääsiäisvärisiä Pupuja

Miten tämä Pääsiäinen pääsi taas yllättämään. Kuvittelin, että se on sitten tuonnempana. Joku toinenkin sanoi samaa, että ehkä tuo kevään viivästyminen on aiheuttanut myös Pääsiäisen viivästymisen.

Sain kuin sainkin tehtyä ajoissa muutaman pääsiäispupun. Väreiksi valitsin tyypilliset kevään, pääsiäisen värit.

 

Puput tein lempimateriaalistani, fleecestä jälleen. Ovat n. 50cm pitkiä, roikkojalkoja, kuten ystäväni sanoi.

 

 

Kuvia tänne laittaessani huomaan, että jotain puuttuu! Ilmepilkut silmistä. Kiireessä aina jotain unohtuu.

 

 

 

 

Pönttöpäivä

Riihimäen Metsästysmuseolla jo perinteisesti vietettiin pönttöpäivää. Pönttöpäivän aloitti jo vuosia sitten Paloheimo Oy, joka lahjoitti laudat ja sahautti ne valmiiksi paketeiksi naputtelijoille. Paloheimon vaihdettua omistajaa pönttöpäivän herätti henkiin Metsästysmuseo yhteistyössä Versowood Oy:n kanssa.

 

 

Pönttötarpeet on sahattu valmiiksi paketeiksi, joita jokainen haluava sai yhden tällä kertaa. Paketteja oli 1500 kpl jaettavana. Ja me hieman etuajassakin liikkeellä olevat saimme tietysti parhaat päältä. Tapahtumasta on tullut supersuosittu ja viime vuonnakin tarpeet loppuivat kesken.

 

 

Paikalla oli myös avustajia Hyvinkään-Riihimäen Seudun Ammattikoulutusäätiön työpajasta ja Kanta-Hämeen Lintutieteellisestä Yhdistyksestä. Tämmöinen pönttö-palikkatesti ei vaan heti aukeakaan, sanon kokemuksesta!

 

 

 

 

Näin värikkäitä pönttöjäkin oli muistaakseni taitelijan näkemyksenä. Taustalla Riihimäen lasimuseo.

 

 

Täytyy myöntää, että tässä on pönttöni. En jäänyt niitä naputtelemaan hyytävään viimaan. Ajatuksena on päällystää nämä mosaiikilla.

 

***

 

Ja kuin kruununa pönttöpäivälle tämä kaveri vieraili lintulaudallani. Aivan ihanat kirkkaan oranssit silmät ja kaunis isohko lintu, joka osoittautui Varpushaukaksi! Tiaispaisti oli varmaan kiikarissa.

 

 

 

Hyvää Palmusunnuntaita!

 

 

 

 

Trikookuteesta vanhasti

Viime kesänä kitupiikki-ihmisenä ostin trikookudemyyjältä jämäsäkin kuteita. Säkissä oli sekalainen kasa erivärisiä ja erilaatuisia trikookuteita tuhannessa solmussa. Selvitin ne ja mietin mitähän näistä tekisi. Koska mitään inspiraatiota ei syntynyt, laitoin kuteet sivuun.

 

Toissapäivänä sitten välähti. Vessan matto! Ei pitsiä, tai ympyrää. Vaan ISOÄIDINNELIÖITÄ.

Värejäkin satttui olemaan juuri marmorilaattaan sopivia.

 

 

Virkkaaminen ei ole koskaan ollut minun lajini, enkä edes tykkää virkkaamisesta. Puhumattakaan isoäidinneliöistä, ei vaan iske. Mutta tästä trikookuteesta tuli oikeastaan ihan hauska versio tuosta super-suositusta mallista. Ja kiva tehdä...

 

Yllätysnoita

Penkoessani ullakolla, löysin pääsiäisnoidan noin kymmenen vuoden takaa. Olin täysin unohtanut noidan muutamaksi vuodeksi ullakolle ja nyt näköjään halusi tulla tehtäväänsä. Laitoin hänet istumaan kuistin kaiteelle.

Tällä noidalla on luutakin ja oli myös kissa, mutta se on lähtenyt omille teilleen.

 

Hieno musta pistiessu. Mekko myös koristeltu musta-punaisella pitsillä. Viitta lämmintä nukkaista kangasta. Tukkakin ollut kiharrettu, mutta vuosien aikana suoristunut. Noidan lakkikin on kärsinyt, mutta käyttökelpoinen.

 

 

Huomaa kaksi mustaa luomea, joissa kasvaa mustaa karvaa!

 

 

Kerttu

Kerttu muutti myös Kattilavuorelle. On vähän ihastunut Örjaniin.

 

 

Kerttu on noin 55cm ja kovasti tykästynyt tummiin mustalla pitsillä somistettuihin vaatteisiinsa, mitkä kaikki kierrätystä. Myös kynsilakka on mustaa asusteisiin sopivasti.

 

 

 

Kerttu suree kovasti, kun korvakorut ovat hukassa. Yritetään etsiä, eiköhän ne vielä löydykin.

 

 

Kertun kissa on vielä hoitopaikassa, mutta hänkin saapuu uuteen kotiinsa piakkoin. Toivotaan niin.

 

 

 

 

Örjan, örköttäjä

Kattilavuoren Örjan on hieno mies. Tukka viimeisen päälle ja pisteenä iin päälle: takki Marja Kurjen huivista.

 

 

Örjan sai lempinimen örköttäjä siitä, kun suupielet on usein alaspäin ja kummallisesti kukaan ei tee asioita hänen tahtonsa mukaisesti. Sitten pitää mököttää. Lienee Örjan asunut länsinaapurissakin joskus.

 

 

 

Örjan on pitkä, 65cm. Kaikesta örköttämisestä huolimatta Kattilavuori tuntuu nyt kodilta ja sinne odotetaan myös lisää väkeä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kattilavuoren uusi asukas

Kattilavuoren noitaa kutsutaan Signe-Lempiksi, koska hänen luonteensa on noidille epätyypillisesti hyvin lempeä. Kiitos kaikille nimiehdotuksista. Signe-Lempin kissaa kutsutaan Katti-Kattilaksi. Kaikki Kattilavuorelta ja odottavat lisää sukulaisia.

Kattilavuoren asukkaat ovat kaukaista sukua Noita Nokinenälle, jonka tapana oli saapua jouluisin kertomaan tarinoitaan. Nokinenä ei siis ollut Pääsiäisnoita, vaan voitaisiinko kutsu Joulunoidaksi. Nokinenällä oli tapana hukata tavaroitaan, voi tikkerperi ja hän oli melkoisen ilkeämielinen.

 

Uusin asukas on Taavi Takkutukka, joka on peikkopoikien ja noitien jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.

 

 

 

Taavillakin vaatteet kaikki kierrätystä, mm. pyjaman takkia, kaulahuivia jne. Tukka myös aitoa lammasta.

Taavi on n. 40-45cm korkea.