Kaikki vaiheessa...

 Onneksi sade tuli ja armahti helteeltä. Liika on liikaa ja aurinkokin alkaa tuntua työläältä. Aurinkoa voi olla paossa sisällä ja suunnitella tulevia töitä. Ompeluhuoneeni kahdella vastakkaisella seinällä on ovet auki ulos, joten ikään kuin ompelisi ulkona. Lievä läpituuli pitää viileänä.

Olen pitkään miettinyt tilkkupeiton tekemistä ja kun kivan mallin löysin Tilkunviilaajan (http://www.tilkunviilaaja.blogspot.fi/) blogista. Hän oli vielä ystävällismielisesti laittanut ohjeet esiin, joten tämä aloittelijakin osaa tehdä. Tai sitten ei.

 

Nimittäin ensimmäinen moka tapahtui jo. En viitsinyt laskea blokkien kulutusta, saati kankaan menekkiä. Ja kuten arvata voi, niin eihän tuo keltainen sitten riittänytkään!  Suorinta tietä etsimään vastaava. Ajoin Hyvinkäälle, Riihimäkeen, Helsingin Petikkoon, ei löydy.

 

Mietin jo kaikki kankaanvaihtohäivytykset, värjäykset, sommittelut jne. Ajattelin katsoa kerran vielä yhtä kangaspinkkaa, missä ei ole työhön sopiviakaan, mutta katsonpahan nyt. Ja voihan vitsirähmät, kasasta löytyi juuri riittävän iso pala juuri tarvitsemaani keltaista! Työni on pelastettu ja eikun ompelemaan.

 

Kivaa päivää teillekin, hymyilee Vekki!

 

Rakkauslehmät

Jussit on vietetty ja arkeen palataan pikkuhiljaa. Pyhinä oli aikaa ompeluunkin. Lähijärvellä poltettiin kokkoakin, mutta jo hyttystenkin määrä sai pysyttelemään sisätiloissa.

Rakkauslehmätyynyjä tein kaksin kappalein.

 

 

 

Fleece oli jälleen materiaalina.

 

 

 

Hyvää Juhannusta!

 

 

 

Virolaisen Ave Nahkurin maalaus



Metsästäjän oma kirja

Oli keksittävä lahja ja muisto pojalle rippilahjaksi. Mietin ja mietin, kunnes sain idean omasta muistojen kirjasta. Kirjasta, mihin voi kerätä kuvia, ajatuksia, muistoja metsästysretkiltä jne. Valokuvausta harrastavana myös kuvia saa talteen tähän.

 

 

Kirjan kannet tein pellavasta ja naruraamit ympärille (kuvassa epäsymmetriset), kirjontakuva netistä.

 

 

Kaikista parasta oli, että saaja todella piti lahjasta ja lupasi näyttää, kun sisältöä syntyy. Kiva.

 

Pieni kierros Sydän-Hämeessä

Usein näin kesäpäivinä teen matkoja kiinnostaviin paikkoihin tai tapahtumiin. Ja usein retkeni suuntautuvat sukuni alkulähteille niin nytkin.

 

 

Retkeni alkoi Hauhon Rouwasväen ja Kahvila-Galleria Kissanpöydän kesätorilta. Myytävänä oli paljon perinnetaimia, vanhojen pihojen kasveja. Tämä oli varsinainen kohteeni, mutta niin usein matkalla näkee ja löytää uusia ideoita. Matkan päämäärästä tuleekin sitten ihan muuta. Sääli, että kamera unohtui autoon, joten mitään kuvia en saanut kesätorilta.

Kiersin Hauhon Wanhan Raittin. Ja tutustuin ylläolevassa kuvassa olevaan kivikirkkoon keskiajalta. Aivan upea kirkko. Todennäköisesti jo 1500-luvulta.  Kirkossa on myös Suomen vanhin vaivaisukko Sokea Bartimeus.

Kirkolta alkaa myös wanha raitti.

 

 

Tiiviisti rakennettu alue Hauhonselän maisemassa. Sanotaankin Hauhon Pispalaksi niin korkealla harjulla ollaan. Upeita vanhoja rakennuksia ja kauniita pihapiirejä on kunnostettu ja säilytetty.

 

 

 

 

 

 

Matkani jatkui Pälkäneelle. Tiesin torilla mahdollisesti olevan puutarhurin, joka kertoi Tillipionista jo viime vuonna.

 

 

Onneksi hän olikin myymässä kukkia. Sovimme Tillipionista ja löysin häneltä aivan ihana Begonin, tumman punaiset lehdet ja valkoiset kukat. Aivan ihana uusi tuttavuus.

 

 

Puutarhuri kertoi, että Luopioisten Aitoossa olisi kiinnostava huutokauppa juuri alkamassa. Nopeasti sinne, 18 km ja samalla voitaisiin katsella äitini lapsuuden maisemia.

 

 

 

 

 

 

 

 

Huutokaupassa oli aivan ihania huonekaluja ja vanhoja esineitä myynnissä. Yksi kylän vanhimmista maalaistaloista oli tyhjennetty ja tavaraa oli todella paljon.
Kyllä oli keräilijän unelmia.

Sitten kyläiltiin ja muisteltiin menneitä sukulaisten hoivissa. 84v ja 86v melkein-siskot tapasivat pitkästä aikaa ja puhetta riitti. Luvattiin tavata pian uudelleen.

Jälleen mukava ex-tempore-reissu. Näin on kiva matkustella. Antaa tien viedä ja mielen avoimena.

Pellavapussukoita

Tein lisää pikkupussukoita pellavasta. Muutin hieman mallia ja jätin reunakanttaukset pois. Saumat on nyt sisäänpäin.

 

Kuvina näissä on riisipaperille painetut nostalgiset kuvat.

 

 

 

Tein myös näistä hieman leveämpia ja siten vetoketjukin oli helpompi ommella.

 

 

Säkkikankaasta Simoksi

Jostain ihmeestä tuli mieleeni entisajan säkit, joissa luki jotain. Ajatus alkoi elää, minkälainen olisi nalle tehdä säkkikankaasta. Sellainen hieman resu, mutta sympaattinen.

Jälleen paikallinen aarreaittamme Saviheinäpuoti oli avuksi ja säkkikangasta löytyi.

 

Nättiä entisajan nallen mallista kaavaa olen etsinyt jo pitkään. Kymmeniä olen ottanut talteen, mutta mieleistä ei vaan löydy. Nykyiset suipponokkaiset, isokorvaiset, pitkäjäseniset ei ole kivoja.

 

 

Säkkikankaan työstämisessä olikin sitten omat juttunsa! Kaava ei saanut olla monimutkainen, koska kangas on kuin pahvia. Lisäksi helposti rispaantuvaa, joten saumat oli vahvistettava. Harvahkona kudoksena sisus ei saa näkyä jne jne.

 

 

Saumanvaroja ei voinut kaventaa rispaantumisvaaran vuoksi. Vahvensin ne ohuella Erikeeper kerroksella, mikä taas teki saumasta kankean.

Vielä oli haittana myös erittäin kova tuoksu kankaassa, mikä tuoksuallergisen nenään kävi melkoisesti.

 

 

Joka tapauksessa syntyi SIMO! Nappisilmäinen Simo.

 

***

 

PS. Jotkut ovat kyselleet kaavaa Simoon. Kaava on ikiaikoja sitten ostettu jonkun toisen kylkiäisenä ja olen muokannut sitä tähän työhön sopivaksi. Eli varsinaista kaavaa ei ole. Simon voi tehdä tavallisella, yksinkertaisella nallen kaavalla, mutta suosittelen hieman tiheämmin kudottua säkkikangasta.