Totta se on!

Kyllä totta on, vaikka ollaankin vielä syyskuussa. Ensimmäinen tonttu tuli meille.

Hänellä on hieno aitoa irlantilaislampaan villaa hiukset ja kun tontuilla on tuota ikääkin niin harmaantunut on.

Tämä tonttu ei ole vielä ehtinyt esittäytyä, mutta varmasti pian, kun kavereitakin on tulossa melkoinen määrä. 

Sementtisäkit

Näissä säkeissä voisi pitää kukkaa tai tuikkua, roihua jne. 

Perustana on juuttikangassäkki, mikä täytetään betonilla. Somisteeksi narua.

Vaatinee vielä hieman kehittelyä.

Tonttuilua

Nyt kun alkuun pääsin tonttujen tekemisessä, niin tässä uusinta hittiä. Löysin nimittäin facebookissa Luomuksia betonista -profiilista tämän tontun idean. Alkujaan tullut Ruotsista Betong en gjuten hobby -sivuilta.

Betonia polvisukkahousuun, ja sitten suuosa taitetaan lakiksi. Näin yksinkertaista. 

Nenä sidotaan langalla. Sukkahousu kannattaa ottaa 40 den, ettei mene rikki.

Tein myös muutaman pikkutuikun. Oli tarkoitus maalata nuo, mutta jätänkin betoniseksi.

Lisää on tulossa kunhan ehdin käsittelemään ne valmiiksi.

Harmaatukkatehdas

Harmaatukkatehtaassani valmistuu erikokoisia tontuiksi tulevia harmaatukkia. Kuten näkyy paljon on vielä tehtävää ja siksikin blogijutut on jäänyt harvemmalle.

Ylläoleva joukko on noin 40cm eli melko isoja. Aion ne vielä koristella napein ja nauhoin. Ajattelin myös laittaa seisomaan puukiekon päälle muiden rekvisiittojen kanssa.

Ylläoleva on n. 25cm ja tukka näyttää tosi pitkältä. Tämä on rouva harmaatukka, mutta häneltäkin puuttuu mm. napit takistaan. 

Innostuin myös betonista ja kaikki on valmiina valuja varten!

Harmaatukat

30 km pyörälenkki paikallisjärven ympäri saa aina energiavarastoni täyteen ja luovuusinspiraation liikkeelle. Vaikka satoi ei haitannut menoa ja niin oli mukavaa tuntea fyysinen rasitus kropassa pitkästä aikaa. 

Etukäteistonttuja tein koemielessä uudella harmaalla ja valkoisella tukalla. 

Tukka on irlantilaislampaan villaa ja tosi pitkää, näyttävää. Olen oikein tykästynyt ja aion käyttää sitä muillekin tontuille, mitkä vielä tuolla pöydällä odottavat vaatetusta. 

Hieman on alakuloinen ilme, mutta eiköhän se kirkastu, kun saadaan tonttulakki päähän ja muukin rekvisiitta paikoilleen.

Ihmettelyä

Ihmettelen mihin tuo aika rientää. Mitään uutta en ole saanut ommeltua, vaikka kankaita hypistelen lähes päivittäin. Mutta kun ei iske niin ei iske.

Kangaspuutkin tuossa odottelevat, mutta kun sekään ei nyt iske ollenkaan. Kurssi alkaa syyskuussa, ja tarkoitus on oppia perustaidot. Sitä odottelen innolla, josko sitten saisi aikaiseksi jotain.

(Kuvassa Iittalan naivistinäyttelystä v. 2010 otettu kuva virolaistaiteilijan työstä. Valitan, mutta nimi ei tule mieleen)

Muutaman tontun olen saanut vaatetusvaiheeseen, mutta sekään ei oikein inspiroi. 

Toivottavasti tämä ei jää pysyväksi olotilaksi, sillä eihän kukaan voi olla ilman käsitöitä.

Hyvää viikkoa kaikille ja kiitos kun käytte kommentoimassa!

Kudonnan opiskelua

Olen päässyt jo näin pitkälle, että loimet on kiinni. Tuo ylläoleva opas on Mallikerta-lehden  erinomainen, selkeä ja perusteellinen opas. Koska olen täydellinen teoreetikko, tarvitsen ohjemanuaalin ja ohjekuvat muuten ei onnistu. Lukemalla selviää, tai sitten ei:

Vähän oli kylläkin käytävä mallia katsomassa tuttavani puissa, kun polkimien sitominen ei sitten millään (edes ohjekuvien) ollut onnistua. Nyt toimii ja kuteet esiin.

Jottei elämä olisi pelkkiä kangaspuita, innostuin taas tekemään jouluksi tonttuja. Myyjäisiin aion mennä ja myytäväksi teen. Vaiheessa ollaan silläkin rintamalla:

Mihin tuo aika menee!