Opettelen kudontaa

Elettiin 60-lukua ja maito pakattiin muovipusseihin. Kuvassa äitini kutomassa pusseista leikatusta kuteesta muovimattoa, mikä oli ajan suuri muoti. Pusseista virkattiin kasseja, kudottiin mattoja, ja jos mitä tehtiin. 

Kudontaopiskeluni jatkuu, vaikka jo välillä oli usko loppua. Sain kotipuilleni ruusukas-sidoksen onnistumaan pienen virheen kanssa, mutta onhan tämä elämäni ensimmäinen ihka-itse tekemä, joten annettaneen virheen olla.

Tarkoituksenani on saada aikaan poppanaa, missä punainen kukkaraita vihrein lehdin ja valkoisin pitsein toistuu. Tekniikkni ei riittänyt leveämmän kukkaraidan tekemiseen, joten jäi hieman kapeaksi. En tiedä välittyykö tästä ajatukseni, mutta jotain koukeroita sain aikaiseksi.  

Pellavaa kudottu

Kutomossa aloitin eilen kaitaliinan kutomisen. Leveydeltään n. 50cm, loimi puuvillaa ja kuteena kesän ruohonvihreä pellava. Kuvassa väri täysin haalistunut.

Tänään sitten sain liinan valmiiksi, 120cm,  kudottuani 7,5 tuntia lähes tauotta. Malli on tosi nätti ja tuo aaltomainen kuvio sopii hyvin kaitaliinaan, vaikka alkuperäinen malli lienee pyyhkeitä varten. 

Seuraavaksi aion osallistua pellavakurssille, missä kudomme kaikkea pellavaista ja samalla kertaamme opittuja sidoksia ym.

Tuunausta

Pihakalusto oli vuosia lojunut ulkovajassa ja nyt oli joutumassa roskalavalle. Soitin omistajalle ja pyysin ostaa ja onnistuihan se.  Korjattavissa olevat ja ei missään nimessä vielä kaatopaikkakamaa.

Pesin moneen kertaan painepesurilla vuosien liat ja vanhat öljyt pois. Sohva tässä vielä märkä. Monta tuntia siinä meni, mutta olin tyytyväinen loputulokseen. Puuosat ihan moitteettomassa kunnossa. Hieman ruuveja piti kiristellä ja sitten vaan puunsuojaa päälle.

Lopputulos on oikein kiva. Japaninsiipipähkinän varjossa on mukava kahvitella vielä monta kertaa.

Poroja

Löysin nämä aivan ihanat porot käsityöyhdistyksemme puodista. Vaikka en ole tehnyt näitä itse, laitan ne tänne esittelyyn, koska ovat niin mahtavan ihania. Ja taidokkaasti keksitty.

Ukko on tehty koivun paksuhkoista oksista. Takin napit pienen pieniä oksia naulattuna runkoon, samoin silmät ja nenä. Jalat taipuvat polvesta ja liikkuvat. Porot on männyn oksia. 

Kissat katolla ja yössä

Onneksi sataa, ei haittaa ollenkaan. Aivan ihana istua sisällä lämpöisessä ja ommella. Vähän kyllä jo syksyn tunnelmaa, mutta sitä ei kannata vielä ajatella.

Pari vuotta sitten tein tyynyn "Kissat katolla". Sama aihe nyt, mutta siirryttiinkin tummaan yöhön ja kissat edelleen katolla.

Kukaan ei varmaankaan huomaa virhettä minkä tein. Vähän harmittaa, mutta eiköhän se menettele

Paljastan: vasemmanpuoleisen tyynyn tummansininen osa oli tarkoitus olla talonkattojen kohdalla ja kissan alla. Eli vaakaan tuo tyyny, ei pystyyn.

Laiska töitään lukee!

Ei mitään valmista, mutta projekteja vaikka kuinka monta.

Isoja kauppakasseja on teon alla. Kirjoon koneella niihin paikkakuntamme nimen ja näin niihin saadaan vähän matkamuiston leimaa.

Työnalla on myös 12 kpl peikko-tonttuja. Tällä kertaa ajattelin tehdä pienikokoisia.

Lehmäaiheisia tyynyjäkin on tulossa kunhan saisin aikaa leikellä palat kohdilleen. Sisustyynyt sentään sain kaupasta.

Tämä ikuisuusprojektini eli ruusukas-sidoksiset poppanaloimet pitäisi pistellä pirtaan ja tehdä valmiiksi. Matonkuteetkin jo odottaa tuolla valmiiksi mietyin värityksin, mutta kunhan sitä yhtä a-alkavaa olisi.

Viimeisin projektini on tämä, mitä ei enää ikinä, koskaan, ei milloinkaan pitänyt tulla tehtäväkseni. Nimittäin huovutettujen töppösten teko. Muutama vuosi sitten tein näitä urakalla kaikille mahdollisille tarvitsijoille seurauksin, että astmani otti nokkiinsa samoin niskajumitukset. Innostuin taas tekemään puheistani huolimatta, kun näin näitä ihania lankoja ja tuttavan tekemiä huovutuksia.

Mutta mutta laiska töitään lukee, kuten isoäitini tapasi sanoa. Ehkä nämä kuitenkin joskus on valmiitakin. Kyllä ne on.

Muumien paluu

Löysin vielä muumikangasta ja kun kysyttykin muumipeittoa oli niin värkkäilin kaksin kappalein. Tämä kesämuumiaihe on niin herkullinen ja on todella sääli, ettei sitä enää paineta. Kuvat ovat niin mainioita ja varmasti monen lapsen mieleen ja miksei aikuisenkin.

Tämä soutelukuva on yksi lemppareistäni. Muutamalla vedolla on siinä saatu niin mahtava kesäfiilis ja huomaa madamen käsilaukku veneessä. 

Peitot ovat n. 100x125 cm, toinen tummempi, toinen vaaleampi. 

Uimapukukuva on myös yksi lemppareistani. Siinäkin tuo ilme kertoo kaiken ja vain muutamalla viivalla tehtynä. 

En ole mikään muumien ystävä, mutta kesämuumit kyllä on niin ihania, että niistä on ihan pakko pitää.