Joulun odottelua

Täällä Vekkilässä on tonttupuuhat ja joulun odotus jo vauhdissa. Joitain hiippalakkeja on vielä teon alla ja sitten siirrytäänkin töppösten tekoon. Sain villaa Virosta ja yritän tehdä muutamia tossuja vielä jouluksi. Villa on vaan astmaatikon vihollinen, mutta olen opetellut käyttämään suusuojaa ja siitä onkin apua.

Myyjäisiä on monia, mutta tänä vuonna en ole ehtinyt yhdellekään. Sairastelu vei alkusyksyn ja niin myyjäiset jäivät, kun mikään ei vslmistunut. Kirpputorille olen kasannut valtavan määrän tavaroita pois kuljeksimasta ja kaappeja täyttämästä. 

Vekkilän väkeä

 Äiti ja isä kaksosineen istahtivat itsenäisyyspäivän aattona ulos, kun aurinkokin hieman pilkisti taivaalta näin juhlan kunniaksi.

 Täti Aune, äidin sisar istuikin sisällä lämpimässä. Iloinen ihminen hän on ja kova nauramaan.

 Kaksosista on jo monta kuvaa ollut esilläkin blogissa, mutta tässä joukon vilkkain ihan kasvokkain.

Toivotamme kaikki yhdessä oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja Suomelle onnitteluita.

Kalevala-peitto valmistui

Syksyisen ponnistelun tuloksena sain Kalevala-peittoni kuivaus-vaiheeseen.

Kuvaaminen osoittautui jälleen todelliseksi haasteeksi. Pimeää sisällä ja ulkona ja salamat ei onnistu ja kuvaajalla ei taitoja ja ja ja. Toisaalta peitosta on niin monia ihania versioita ollut esillä blogeissa ja facebookissa, että jääköön minun huonot kuvat nyt näihin kahteen.

Käytin 7 veljestä ja peitosta tuli karkeahko. Tykkään kovin näistä kuvioista ja kyllä sieltä suosikkisuunnittelijakin löytyi. Todella upea projekti ja loistavasti toteutettu.

Tarkka voi huomata, että reuna on design by vekki. Se johtuu ainoastaan vekin huonosta sisälukutaidosta ja projektiväsymyksestä.

Nyt hoidetaan virkkaushartia-jumituksen tuoma päänsärky pois ja kohti tuttuja tonttuprojekteja.

Saunaan ollaan menossa!

Saunatonttuja pyydettiin tekemään ja syntyyhän niitä. Tosin tässäkin tarvittiin vihtalehtien avaamiseen ystävättären apua. Nivelrikkoiset sormet eivät suostu paperinarun työstämiseen.

 Iso tonttu on n. 60cm eli tosi iso ja hänellä onkin oikea käsinkudottu pellavapyyhe. Muilla lannevaate-

Miten tämä syksy onkin ollut sellaista jäidenpolttamismeininkiä käsitöiden saralla. Nuo jatkuvat sateet jo saa aikaan: ettei huvita. Ehkä joulukiireet antavat lisäpotkua.

Kalevala-peittokin odottaa kahta viimeistä ruutua ja reunusta. Oli tosi kiva projekti. Tuollainen yhdessä tekeminen varmasti kannustaa monia aloittamaan. Hienosti keksitty ja toteutettu suunnitelma.

Hitailua

Työhuoneen sekamelska vain todistaa sitä, ettei mikään valmistu. Hitailla mennään. 

Kalevala-peittokin lepää. On levännyt jo kahden ruudun ja bonusruutujen verran. Kohta ei enää saa kiinni ohjelmaa. 

Yritän saada kirpputorille tavaroita myöskin myyntiin. Kun kaappeja aukaisee, tai ullakolle kipuaa, on hukkua tavaramäärään. En tajua, kuinka sitä roinaa onkin kertynyt joka paikkaan. 

Hyvää viikonloppua!

Matot valmistuivat

Kaiken syksyä tekeillä ollut mattojen kutominen on nyt päätöksessä. Kovan pinnistelyn jälkeen sain tehtyä valmiiksi Tekemättömät työt vaivaavat kovin ja pyrinkin tekemään kaiken valmiiksi ennen kuin aloitan uutta. Tässä tapauksessa se ei onnistunut.

 Päätin purkaa niisinnän, jotta en varmasti enää tätä kuviota kudo. Olen niin kyllästynyt kuvioon ja luulen, ettei näistä matoista kumpainenkaan pääsy meidän huushollin lattialle. Kudoin punaisena, oranssina, vihreänä ja kokeilin myös pörröisellä LP-kuteella.

 Vasemmalla minun mielestäni oikea puoli ja oikealle nurja puoli. Tuohan voisi olla myös päinvastoin.

Kuteena ohut ja paksumpi ontelokude. Kiva materiaali kutoa kylläkin, mutta hintaahan tulee paljon lisää verrattuna esim. trikookuteeseen.

Nahkamäykkyjä

Muutaman kerran on kyselty nahkamäykkyjä, joita tein joku aika sitten. Ongelmana oli materiaalin puute, mistään ei tuota kanelin väristä keinonahkaa löytynyt. Hamstrasin kuitenkin tummempaa ja siitä nyt tein pari mäyräkoiraa.

 Karkki ei ole innostunut kavereistaan, mutta Karkin alkuperäinen väri verrattuna näihin tummiin näkyy hyvin. Tuo hirvittävä perintöpallo on niin tärkeä kapine, että kuvaan tuotiin mukaan.

 Mäyräkoiralle ominainen pää ja kuono tulee hyvin esiin näissä kaavoissa. Tosin tekeminen on melkoisen vaikeaa, kun osat ovat niin pieniä. Lisäksi nahkan nurjapuoli on karvainen. Katso korvia.

Kivaa tekemistä Kalevala-peiton ohella. Tietysti ulkona odottaa autokuormallisia lehtiä, mutta eihän ne sieltä mihinkään karkaa. Tärkeysjärjestys!