Palmerin uudet sadetakit

Vaikka hellettä on pitänyt, on ajateltava tulevia kurakelejä. Bichon Frisé Palmer tarvitsi uudet sadevaatteet syksyä varten ja reipas nuorukainen kun on vaatteita kuluu.

Netistä löytyi kaavat, mitkä oli muokattava sopiviksi. Hieman oli vaikeaa, kun itse koira oli yli sadan kilometrin päässä saaressa lomaa viettämässä. Eikä sieltä mittanauhaakaan löytynyt, vaan kekseliäs äiti otti kalastajalankaa avuksi ja mittasi sitten langat miehensä rautamitalla. Hyvin toimi!

Kun kyseessä on nuorukainen, miehenalku oli mietittävä, miten tuo luonnollinen tarve -puoli hoidetaan. Vielä kun häntänsäkin kääntyy selkään päin, sekin toi omat miettimiset kaavan tekemiseen.

Ratkaisin asian yksinkertaisesti pussittamalla takajalat kuminauhakujalla ja siten koko takaosa voi jäädä auki ja jalat kuitenkin pysyvät kuivina. Vaate on helppo pukea, kun vain jalat pujotetaan lahkeisiin ja selässä olevat tarrat kiinni.

Alkuun kun pääsin, päätin yllättää hehkeällä kristallihileillä koristellulla silkinhohtoisella sadetakilla vaikkapa pyhätakiksi. Kangas on tosi kivan näköistä valkoisella koiralla, vaikka tietysti joidenkin mielestä ei niinkään miehekäs valinta.  Vitsinpoikastakin yritin saada takkiin kirjoomalla vähän juttua kylkeen.

Hieman puntit olivat pitkät ja kaulasta hieman tiukka, muuten puvut onnistuivat hyvin näin etätyönä tehtyinä. Ainakin Palmer suostui hyvin kuvattavaksi uusissa tamineissaan. Innostuin tästä mukavasta projektista ja lupasin tehdä myös talvivaatteet Palmerille. Niin ja meidän Karkille, joka inhoaa kylmää yli kaiken.