Voihan silmukointi! Viisi tuntia tein, purkasin, vaihdoin lankaa, ostin uutta, purkasin, kiroilin, ja olin heittää työn huitsin nevadaan noin kymmenen kertaa.
Tekniikka näin puolikaihisilla silmillä ei oikein ottanut pelatakseen. Vaihdoin suurennuslasit silmiin ja paksumman langan ja sain sitten siedettävän lopputuloksen.
Kyllä oli vaikeaa saada siistiä jälkeä aikiseksi. Joku osaava sanoi, että harjoitus tekee mestarin. No tekee tekee, kunhan pääsis edes niin pitkälle, että voi harjotella.
Vielä on kolme sukkaa odottamassa ja tämän yhdenkin silmukoititappeluun meni lähes viikko!
Ehkä en enää silmukoi tämän jälkeen.
Hyvät niistä tuli, kannatti ahertaa! Ihanat värit.
VastaaPoistaKivat sukat ja seuraavat ovat varmasti helpompi tehdä, kun olet ensimmäiset harjoitellut:)
VastaaPoistaJoskus tuo luomistyö ottaa koville mutta hieno on lopputulos!!
VastaaPoistaKauniita sukkia ♥
VastaaPoistaVoi kun minä asuisin lähempänä niin tulisin sinulle kaveriksi silmukoimaan. Minusta se on mukavaa puuhaa. Kyllä sinäkin siitä vielä innostut nyt kun olet alkuhankaluudet selättänyt.
VastaaPoistaKiitos Sude, apu olisi todella tervetullutta.
VastaaPoistaKaunista on, kannattaa olla ylpeä tuloksista!
VastaaPoistaApua mitä suloisuuksia.
VastaaPoistaSuloinen pörröturkki koristaa nyt sukkaa. Mahdollisen kaihin selättämistä leikkauksella suosittelen.
VastaaPoistaOlet ollut sitkeä silmukoija. Muista, että ensimmäinen sukka on vaikein. Kaunista jälkeä.
VastaaPoistaHienot sukat . Kommentoin tossa edellistä postausta silmukoinnista ja vierailusta blogiisi . Hyvää ystävänpäivää.
VastaaPoistaKauniita sukkia olet tikutellut.
VastaaPoistaMinusta ei kyllä tule kuin kahden piston silmukoija. Muutaman kerran kokeillut. Niin työlästä, jälki tulee mitä tulee, enkä tykkää kun tulee paksumpi kohta työhön. Olikohan siinä tarpeeksi syitä :)
Voi sitä luomisen tuskaa, mutta lopputulos on sen arvoinen.
VastaaPoista