Tonttuilua

Nyt kun alkuun pääsin tonttujen tekemisessä, niin tässä uusinta hittiä. Löysin nimittäin facebookissa Luomuksia betonista -profiilista tämän tontun idean. Alkujaan tullut Ruotsista Betong en gjuten hobby -sivuilta.

Betonia polvisukkahousuun, ja sitten suuosa taitetaan lakiksi. Näin yksinkertaista. 

Nenä sidotaan langalla. Sukkahousu kannattaa ottaa 40 den, ettei mene rikki.

Tein myös muutaman pikkutuikun. Oli tarkoitus maalata nuo, mutta jätänkin betoniseksi.

Lisää on tulossa kunhan ehdin käsittelemään ne valmiiksi.

Harmaatukkatehdas

Harmaatukkatehtaassani valmistuu erikokoisia tontuiksi tulevia harmaatukkia. Kuten näkyy paljon on vielä tehtävää ja siksikin blogijutut on jäänyt harvemmalle.

Ylläoleva joukko on noin 40cm eli melko isoja. Aion ne vielä koristella napein ja nauhoin. Ajattelin myös laittaa seisomaan puukiekon päälle muiden rekvisiittojen kanssa.

Ylläoleva on n. 25cm ja tukka näyttää tosi pitkältä. Tämä on rouva harmaatukka, mutta häneltäkin puuttuu mm. napit takistaan. 

Innostuin myös betonista ja kaikki on valmiina valuja varten!

Harmaatukat

30 km pyörälenkki paikallisjärven ympäri saa aina energiavarastoni täyteen ja luovuusinspiraation liikkeelle. Vaikka satoi ei haitannut menoa ja niin oli mukavaa tuntea fyysinen rasitus kropassa pitkästä aikaa. 

Etukäteistonttuja tein koemielessä uudella harmaalla ja valkoisella tukalla. 

Tukka on irlantilaislampaan villaa ja tosi pitkää, näyttävää. Olen oikein tykästynyt ja aion käyttää sitä muillekin tontuille, mitkä vielä tuolla pöydällä odottavat vaatetusta. 

Hieman on alakuloinen ilme, mutta eiköhän se kirkastu, kun saadaan tonttulakki päähän ja muukin rekvisiitta paikoilleen.

Ihmettelyä

Ihmettelen mihin tuo aika rientää. Mitään uutta en ole saanut ommeltua, vaikka kankaita hypistelen lähes päivittäin. Mutta kun ei iske niin ei iske.

Kangaspuutkin tuossa odottelevat, mutta kun sekään ei nyt iske ollenkaan. Kurssi alkaa syyskuussa, ja tarkoitus on oppia perustaidot. Sitä odottelen innolla, josko sitten saisi aikaiseksi jotain.

(Kuvassa Iittalan naivistinäyttelystä v. 2010 otettu kuva virolaistaiteilijan työstä. Valitan, mutta nimi ei tule mieleen)

Muutaman tontun olen saanut vaatetusvaiheeseen, mutta sekään ei oikein inspiroi. 

Toivottavasti tämä ei jää pysyväksi olotilaksi, sillä eihän kukaan voi olla ilman käsitöitä.

Hyvää viikkoa kaikille ja kiitos kun käytte kommentoimassa!

Kudonnan opiskelua

Olen päässyt jo näin pitkälle, että loimet on kiinni. Tuo ylläoleva opas on Mallikerta-lehden  erinomainen, selkeä ja perusteellinen opas. Koska olen täydellinen teoreetikko, tarvitsen ohjemanuaalin ja ohjekuvat muuten ei onnistu. Lukemalla selviää, tai sitten ei:

Vähän oli kylläkin käytävä mallia katsomassa tuttavani puissa, kun polkimien sitominen ei sitten millään (edes ohjekuvien) ollut onnistua. Nyt toimii ja kuteet esiin.

Jottei elämä olisi pelkkiä kangaspuita, innostuin taas tekemään jouluksi tonttuja. Myyjäisiin aion mennä ja myytäväksi teen. Vaiheessa ollaan silläkin rintamalla:

Mihin tuo aika menee!

Tulihan tehtyä

Sain tämän hassunkurisen taideteoksen idean Tulihan Tehtyä Terhin blogista. Omani vaan on niin hassu ja hirvee, että olin jo heittämässä roskiin.

Ideani ei koskaan saanut sitä lopputulosta, mitä olin ajatellut. Nuo mustat möykyt on päällystetty lasimosaiikilla ja saumaukseen käytin vääränlaista laastia, mikä sitten näkyy lasin läpi. Musta värikään ei ole ollenkaan hyvä vihreässä kukkapenkissä. Joten menköön sinne roskikseen kesän jälkeen.

Palmerin uudet sadetakit

Vaikka hellettä on pitänyt, on ajateltava tulevia kurakelejä. Bichon Frisé Palmer tarvitsi uudet sadevaatteet syksyä varten ja reipas nuorukainen kun on vaatteita kuluu.

Netistä löytyi kaavat, mitkä oli muokattava sopiviksi. Hieman oli vaikeaa, kun itse koira oli yli sadan kilometrin päässä saaressa lomaa viettämässä. Eikä sieltä mittanauhaakaan löytynyt, vaan kekseliäs äiti otti kalastajalankaa avuksi ja mittasi sitten langat miehensä rautamitalla. Hyvin toimi!

Kun kyseessä on nuorukainen, miehenalku oli mietittävä, miten tuo luonnollinen tarve -puoli hoidetaan. Vielä kun häntänsäkin kääntyy selkään päin, sekin toi omat miettimiset kaavan tekemiseen.

Ratkaisin asian yksinkertaisesti pussittamalla takajalat kuminauhakujalla ja siten koko takaosa voi jäädä auki ja jalat kuitenkin pysyvät kuivina. Vaate on helppo pukea, kun vain jalat pujotetaan lahkeisiin ja selässä olevat tarrat kiinni.

Alkuun kun pääsin, päätin yllättää hehkeällä kristallihileillä koristellulla silkinhohtoisella sadetakilla vaikkapa pyhätakiksi. Kangas on tosi kivan näköistä valkoisella koiralla, vaikka tietysti joidenkin mielestä ei niinkään miehekäs valinta.  Vitsinpoikastakin yritin saada takkiin kirjoomalla vähän juttua kylkeen.

Hieman puntit olivat pitkät ja kaulasta hieman tiukka, muuten puvut onnistuivat hyvin näin etätyönä tehtyinä. Ainakin Palmer suostui hyvin kuvattavaksi uusissa tamineissaan. Innostuin tästä mukavasta projektista ja lupasin tehdä myös talvivaatteet Palmerille. Niin ja meidän Karkille, joka inhoaa kylmää yli kaiken.