Itsenäisyyspäivä

Onnea Suomelle itsenäisyyspäivänä!

Itsenäisyyspäivän juhliminen on tullut minulle perinteeksi johtuen ulkomailla vietetyistä yli 20 vuodesta. Päivää vietin kotomaata muistellen ja kynttilöitä poltellen. Neljässä eri maassa päivää olen viettänyt. Muistan ensimmäisen kerran Lontoossa kuinka muiden suomalaisten opiskelijoiden kanssa lauloimme "Siniristilippumme....". Taisi siinä kyynelkin tulla koti-ikävää poteville. Vuosi oli silloin 

1970.  

Sittemmin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotoilla sai päivää juhlistavan tunnelman, yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Suomalaisia herkkuja maisteltiin ja vieraille kerrottiin, mitä itsenäisyys meille suomalaisille merkitsee. 

Nyt sytytän kynttilät.  Käyn hautausmaalla viemässä kynttilän isälleni. Juhlatunnelma, rauhallisuus.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Koiratossut

Pitkästä aikaa pääsin ompelupöydän ääreen. Kudonta saa nyt hetken levätä, kun hierojalla käynti avasi niin hyvin selän ja niskat jumitukset.

Kauan sitten ostamani paksuhko huopa tuli nyt käyttöön, kun löysin japanilaisen koiratossun ohjeen.

Mallissa oli käytetty helmiä koiran silminä, mutta hylkäsin ne, sillä kyseessä on kuitenkin 2-3 vuotias lapsi, joka varmasti saa näprättyä helmet suuhunsa.

Korvat ompelin myös varmuudeksi kahteen kertaan, etteivät irtoa lapsen käsittelyssä. Vielä pohjiin liunestoa, sitten valmista. 

Kiva malli ja nopea tehdä. 

Hyvää adventtia, joulun odotuksen aikaa!

Kaksien puiden välissä

Kotona innostuin kokeilemaan jouluista poppanaa mustilla loimilla. Elämäni ensimmäinen loimi, minkä puihin saimme kurssin oppien mukaisesti.

Kutomossa kudon taas elämäni ensimmäistä pellavaliinaa. Olin suurin ennakkoluuloin varma, että en ikinä opi niin vaikean näköiseen työhön. Mutta kiitos kannustavista kommenteistakin, onnistuin. Eihän se niin vaikeaa ole, vain matematiikkaa ja tekniikkaa. 

Kyllä tämä syksy on ollut yhtä pelkkää kudontaa. On jo vähän aikaa tuo ompelukone houkutellut ja kun nyt kutomossa lopetellaan, varmasti ompelukone alkaa surrata. 

Blogiavustaja Karkki ei ollenkaan ole samaa mieltä kudonnan riemusta. Mukaan halusi, mutta paikka ei ollut yhtään niin mukava. Ilme kertoo kaiken.

Pelkkää Tonttuilua

Kyllä aika rientää, ei millään tahdo pysyä perässä. Viikot sujahtaa ohi ja tekemättömät työt lisääntyvät.

Kudonta kutomossa vie kaiken liikenevän aikani ja tontut sen ajan mitä ei oikeastaan edes ole. Kaikki muu jääkin tekemättä.

Kutomossa pääsin opiskelemaan pellavaliinan tekoa. Kyllä oli aluksi outoa ja hankalaa, mutta nyt sujuu ja on tosi kivaa. Kiitos kaikille, jotka kannustitte, ei tosiaankaan ole vaikeeta kun pääsee rytmiin. 

Kaikille mukavaa viikonloppua ja käykäähän myyjäisissä!

Meidän Tonttula

Tuntuu, että asummekin Tonttulassa. Sellainen joukko näitä hiippalakkeja on valmistunut. Ja osa jo lähtenyt maailmallekin.

Selvästi veljeksiä!

Tyttöenergiaa!

Joillekin meistä saattaa tuo leningin kuosi olla tuttu. Näitä käytettiin ennen lämmittämään, if you know what I mean! Tosin tässä käyttämättömänä.

Poppanat

Ensimmäiset poppanani sain valmiiksi kutomossa ja olipa niitä mukava suunnitella ja tehdä. Mallit piirsin värikynillä paperille ja mittanauhan kanssa suunnittelin leveyksiä eri väreille. Lopputulos on mielestäni onnistunut ainakin värityksen osalta. Hain maanläheisiä värejä raikastettuna vaalealla ja nyppylangalla.

Poppana on pitkä ja sopii hyvin 8 hengen ruokapöytääni ja ruokahuoneen tummiin väreihin.

Alla olevat poppanat suunnittelin ystävättärelleni käyttäen samaa maanläheis-teemaa. Toisessa tosi kauniit vihreät ja havumetsän tunnelmaa. Nämäkin ovat 8 hengen pöytään sopivat.

Elämäni toinen kutomani poppana olikin vaalea, luonnonvalkoinen. Siihen harjoittelin toimikas- ja palttinasidoksia vaihdellen. Tämä malli syntyi kutoessani, kun tein mitä mieleen tuli. Ei siis mitään varsinaista suunnitelmaa ollut, mutta selvästihän tuokin metsään menee, havunoksiahan nuo ovat.

Kotona aion tehdä lisää poppanoita eri värisiä kunhan nämä joulukiireet saadaan pois. Mistä muuten mahtaa tuo nimi poppana tulla?